Suomalaisen rockin monumentaalisin järkäle Hande Nurmio täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Tällä viikolla hän kertoi mediassa lopettavansa laulujen teon. Keikkailun lopetuksesta ei mainittu mitään, mutta kyllä ilmoitus sähköisti ilmapiiriä Tavastialla kesän viimeisenä kuuman kosteana iltana. On kulunut jo yli kaksi vuotta siitä, kun näin Nurmion Spugeineen isolla bändillä Konepajalla. Nyt ei puhaltimia mukana, klassisella perusrock-kokoonpanolla homma hoidettiin. Basisti Mitja Tuuralan ehdin nähdä kuukausi sitten Valli Festivalissa pystybassossa, nyt sähkösoitin käsissä. Toinen kitaristi Miikka Paatelainen on ehkä kuuluisaa jalkapallosukua, ehkä ei. Rumpali Markku Hillilä muistutti lierihatussaan hätkähdyttävästi kornetisti Ilkka Sysilää.
Tiukka puolentoista tunnin puristus bluesahtavassa rock-hengessä. Nurmiolla on materiaalia runsaasti ja käsittääkseni lainatavaraan ei tarvinnut nyt turvautua. Konepajan keikkaan verrattuna tietysti aivan erilaisia sovituksia, erityisen latautuneesti toimi Tuhma hauva, jossa välillä muutettiin vaihdetta kokonaan. En tiedä oikeaa musiikkitermiä. Klassikkoja putosi uudemman materiaalin sekaan tasaisesti, osittain mukaillen uuden Spuge-levun Usvaa putkeen valintoja. Punainen planeetta, Ankara, Lasten mehuhetki, Hunajainen paholainen, Mammona, Rion satamassa ja encoreittein joukossa Huda huda. Ei tässä mitään jäähyväisfiilistä ollut havaittavissa, kylläpä Nurmio ja bändi ovat todella tiukassa kunnossa.
Note to myself. Älä herrajumala juo hanaolutta Tavastialla. Brooklynin EIPA hillittömän paskaisessa kunnossa. Samassa surkeassa jamassa oluet olleet baarissa ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti