Hoof Hearted Did We Just Become Best Fwendz?

Pienissä tölkkikamaa ennenkokeilemattomilta US-panimoilta. Päädyin kokeilemaan Hoof Heartedin tupla-IPAa. Panimo sijaitsee Ohiossa, osavaltion pääkaupungin Columbuksen liepeillä Marengossa. Melko sameaa, 8,0 %, humalina Nelson Sauvin ja Nectaron. Ostopäätökseen vaikutti nimenomaan Nectaron, josta olen kiinnostunut. Tölkityspäivä 1/31/2023. Tuoksussa on monipuolisesti hedelmiä. Pehmeää, appelsiinia, mangoa ja ananasta. Oikein mukavaa, hyvä juotavuus, ei mitään horjahteluja. Neljän kuukauden ikä on korkea, mutta ei tässä mitään tunkkaisuutta ole. Paras aromaattisuus taatusti silti hiipunut. Mutta laadukas panimo ilman muuta tämän perusteella. Pien, 30.5.2023.

Whiplash Embrace The Daylight

Black IPAa Irlannista, 6,3 %. Humalina klassinen C-kvartetti Cascade, Chinook, Centennial, Columbus. Hieman suklainen tuoksu. Maussa kuivempaa menoa, hedelmäisyyttä. Paahteisuutta ei paljoa irtoa, mutta puhdas tuote on. Kovin ujo katkerointi kuitenkin perätilassa. Hyvä juotavuus, mutta ei tunnu ohuelta. Miellyttävää olutta. Pien, 30.5.2023.

Leeds United - Tottenham 1-4

 Saattoi olla viimeinen Leedsin pääsarjaottelu, jonka näin eläessäni. Alhaalla on käyty ennenkin, mutta nyt voi olla taas pitkä korpivaellus edessä. Niin surkeasti ja perusteellisesti on Marcelo Bielsan perintö hukattu tällä kaudella. Sam Allardycen nimitys valmentajaksi neljään viimeiseen matsiin oli jo käytännössä viimeinen pisara. Leedsin perinteillä ei ole mitään tekemistä Allardycen suosiman pelityylin kanssa. 

Elland Roadin katsomot on näköjään nimetty takavuosien sankarien mukaan, en ole ennen tällaista kvartettia huomannut: John Charles, Don Revie, Norman Hunter, Howard Wilkinson. Hatarat toiveet murskaantuivat jo 90 sekunnin jälkeen, kun karmean puolustamisen jälkeen Harry Kane päästettiin viimeistelemään. Leeds pystyi luomaan kuitenkin maalipaikkoja, mm. amerikkalaisen Weston McKinnien pitkien heittojen kautta. Rodrigon hienosta keskityksestä Robin Koch puski vähän ohi. Kochilla oli myöhemmin vielä parempi puskupaikka, mutta ohi sekin. Adam Forshaw'lta irtosi kova takanurkkaveto, mutta sekin blokattiin. Koko ensimmäisen puoliajan Tottenham myös vaarallinen vastahyökkäyksistä, Leedsin puolustus ei kunnolla toiminut.

Toisella puoliskolla samanlainen alku kuin ensimmäisellä, Tottenham teki heti maalin. Kanen taitava esityö, Struijkin jalasta kimmoke ja Porro viimeisteli. Homma ratkesi lopullisesti tähän. 67. minuutilla ehkä jotkin jaksoivat vielä uskoa, kun Jack Harrison teki kavennusmaalin. Kane rankaisi heti perään ja sammutti viimeiset kipinät. Vaihtopelaaja Lucas Moura pujotteli yliajalla keskiviivalta maalintekoon. Leedsin puolustuspelissä ei yhtään mitään järkeä. Katsomossa oli veteraaniedustajat molemmilta aiemmilta kultakausilta, Eddie Gray ja Gordon Strachan.

Salama Tuju MoobShine

 Salaman toisessa kollabossa mukana eteläkarjalaiset. Imperial brown ale, 8,5%. Tummanruskeaa on. Suklaata maussa runsaasti ikävä kyllä, sitä en oikein brown alesta odottanut. Pastry brownit ovat erikseen. Tämä oli masentava pettymys. Odotin, että tylsään brown aleen olisi saatu särmää, mutta suklaa ei ole oikea vastaus. En tosiaankaan löytänyt oluesta oikein mitään muuta kuin suklaisuutta. SalamaNation, 27.5.2023.

Salama Etko Bavarian Psychopath

 Espoolaisherttoniemeläisenä yhteistyönä valmistettu vahva maibock, 7,9 %, Hallertau Mittelfrüh ja Mandarina Bavaria. Kirkasta, meripihkan väristä, neutraali tuoksu. Maussa mallasta, hieman mausteisuutta, ei kovaa metallisuutta. Ei katkeroa, mutta puhdasta ja kuivaa. Piristävä tyylivalinta ja hyvin on onnistunut. SalamaNation, 27.5.2023.

Brewski Etko Factory Ystävä APA

 Kalevankadun taidebaarissa ei valikoima ollut vielä paljoa muuttunut avajaisten jälkeen. Päädyin Brewskin ja Etkon kollaboon. 5,5 %, 40 cl, 11€. Suhteellisen kallista maitokauppakamaa siis. Sameaa, appelsiinia tuoksussa. Puhdasta ja raikasta, kuiva runko, jopa hieman greippistä. Katkeruuttakin hieman, ihan ryhdikästä tavaraa. Bart, 27.5.2023.

Tuju Nostokurki

 Viskisession jälkeen teki mieli olutta. Lappeenrannassa on taas valmistettu lintuolutta Pikkulintu-konsernin baarien tarjontaan. Nostokurki-NEIPAssa 6,9 %, Citra, Mosaic ja Simcoe. Aika sameaa, tummahkoa. Sitrusta tuoksussa. Mehuisaa on, kuivahko, enemmän sitrusta kuin trooppista hedelmäisyyttä. Ei kovin katkeraa, mutta ei makeaakaan. Puhdasta on ja mangoakin löytyy. Ei aivan Tujun terävintä kärkeä, mutta luotettavaa laatua edelleen. Pikkulintu Ruttopuisto, 27.5.2023.

Suomalaisen Viskin Päivä 2023

 Suomalaisen viskin olemassaoloa on juhlittu jo kymmenkunta kertaa toukokuussa, mutta kertaakaan en ole aiemmin päässyt mukaan. Jotain estettä on aina ilmaantunut. Tällä kertaa onnistuin pääsemään paikalle ja samalla ensivierailu Iso Roobertinkadun Astoria-saliin. Entinen elokuvateatteri, hulppeat puitteet, paikalla noin 130 vierasta. Parin tunnin ohjattu tasting, tarjolla viisi kotimaisten tislaamojen tuotetta. Old Buckin Mika Tuhkanen ei pystynyt osallistumaan, muiden tislaamojen edustajat esittelivät tuotteet. Oikein mukava tilaisuus, totta kai. Viskien järjestys oli arvottu. 

Ensimmäisenä Olvin Helsinki Distillingin maissiviski Pioneer Corn. 51 % maissia, loput lähinnä ruista, pieni määrä ohraa. 43 % alkoholia, 6-vuotias, kaksi vuotta käytetyssä bourbonissa, sitten uuteen tammeen. Makeaa tuoksua. Makea on makukin, hedelmäistä, tyhjä jälkimaku. Kepeää, keksimäisyyttä.

Teerenpeliltä sitten Single Cask Aged 8 years Madeira Cask 54,9 %. Melko ruskea. Hillitty aromi. Maussa voimaa, suklaata, marjaisuutta. Makeutta tässäkin. Tislaamo kuulostaa varastoivan tynnyrinsä käytettyihin merikontteihin. Niiden lämpötilan hallinnasta käytiin mielenkiintoista keskustelua. 

Porilaisella Old Buckilla on jo myyttistä mainetta, mutta koskaan ennen en ole päässyt tuotteita maistamaan. Nytkään viskiä ei paljastettu etukäteen. Se osoittautui noin nelivuotiaaksi blendiksi kolmesta bourbontynnyristä, joista yhdessä on ollut aiemmin savuista Islay-viskiä. Vahvuus tasan 50 %. Tuoksu omalaatuinen, lääkemäinen, ihan kuin jotain happamuuttakin. Kuulemma tämä tuoksu on Old Buckissa lähes tavaramerkkisesti aina mukana. Makukin persoonallinen, yrttisyyttä, tervaleijonaa, makeutta. Ei ehkä session paras, mutta omaperäisin. Mielenkiinto kasvoi selvästi lisää Old Buckiin. On kuulemma pieni mahdollisuus, että tämä pullote päätyisi Alkonkin myyntiin. 

Valamon luostaritislaamolta 6-vuotias rommiviimeistelty turvesavuinen 58,5 %. Hyvin epämiellyttävä haju, palanutta autonrengasta, yleistä kumimaisuutta, miksei Fingerporin tyyliin kuminaistakin. Maku taas hedelmäinen, rusinaa, aika hyvä. Ehkä session paras tuoksusta huolimatta. Ei erityisemmin turvetta, salmiakkia, vihannestakin. Monimuotoisuutta ja tasapainoa on. 

Kyrön tislaamolta Amarone Single Barrel 48,5 %. Italialaisessa punaviiniastiassa siis viimeistely, käytössä unkarilaista tammea. Pelkkää ruista, tietysti. Hedelmäinen tuoksu. Makeaa makua, aika hillitty. Tämä oli puhdasta, mutta myös melkoisen tylsää, liian matalaprofiilista. 

Aika kapeahan suomalaisen viskin kärki vielä on, tislaamoja ei ole perustettu niin paljon kuin ehkä voisi odottaa. Verrattuna Pohjois-Amerikkaan ja muihin Euroopan maihinkin. Uusia yrittäjiä on kyllä tulossa ja varmaan näiltäkin esillä olleilta laatua on luvassa. Globaalia läpimurtoa ei vielä ole näkyvissä, vaikka Olvi, Teerenpeli ja Kyrö kertoivatkin vievänsä tuotteitaan noin 25 maahan.  

Hagström NZ Hopfenweisse, julkistus

 Kolmas Hagström-olut jäi huhtikuun 21. päivä Kuopioon RPS:n käymistankkiin euroviisulegenda Käärijä/Jere Pöyhösen vahdittavaksi. Käärijä sattui olemaan samaan aikaan panimolla tekemässä Cha Cha Cha Pina Coladan promokuvauksia. Arvottomat-elokuvassa gangsteripomo Hagström ampuu kuolettavasti Mannen ja Veeran ystävän Harrin, jota esitti Juuso Hirvikangas. Verityö tapahtui Kuopion kaupunginhotellissa. Hagström ei siis varsinaisesti nyt palannut rikospaikalle, mutta tavallaan sai uuden savolaisen inkarnaationsa hopfenweissen muodossa.

Istuimme Ari Nyforsin kanssa Juovassa valmistautumassa lähtöön Barskiin Hagström NZ Hopfenweissen julkistustilaisuuteen, kun salama iski keskelle Helsinkiä ja Kaisaniemenkatu tulvi hetkessä vesimassoista. Selvä merkki siis ylemmältä taholta, että Hagström is back in town and meaner than ever. Olut on periaatteessa baijerilaistyylinen vehnäolut, mutta se on humaloitu huomattavasti tuhdimmin, sekä aromien että jälkimaun katkeruuden suhteen. Myös alkoholia on perusvehnää enemmän, 6,8 %. Tavoitteena oli luoda runsaita makuja sisältävä olut, jossa silti säilyy hyvä juotavuus, myös kesäisissä terassioloissa. Katkerohumala on Columbus (CTZ), jota käytettiin myös Hagströmin debyyttioluessa West Coast IPA. Katkeruutta on Hagström Groß Pilsnerin tapaan 80 IBUa. Aromihumalat tulevat Uudesta-Seelannista (siitä siis NZ, New Zealand), Riwaka ja Motueka. Niitä käytettiin sekä whirlpoolissa että kuivahumalointiin. Humalilla tavoiteltiin trooppisten hedelmien sävyjä kilpailemaan vehnähiivan voimallisten esteristen tuoksujen oheen. Käytetty hiiva on White Labs Hefeweizen Ale #WLP300. Vehnämaltaan osuus on hieman alle 50 %, ohraa pilsnermaltaana 50%, vähäinen määrä karamellimallasta.

Ukkoskuuro meni ohi nopeasti ja pääsimme siirtymään pelipaikalle. Jännitystä oli taas ilmassa. Ari ja RPS:n panimomestari Aki Railanmaa olivat maistaneet valmista tuotetta Kuopiossa ja vakuuttivat, että kaikki on kunnossa. Silti tuntui levottomalta. En ole koskaan innostunut saksalaisista vehnäoluista. Pääsyyllinen on vehnäoluthiivojen tuottamat esteriset aromit, jotka hallitsevat suvereenisti hefeweizenin makua. Tuo hiiva on ollut olutharrastuksen taustalla liikkunut koulukiusaajatyyppinen synkkä hahmo, joka on riehunut varsinkin olutterasseilla. Tarkoitus oli nyt Hagströmissä vetää hiivaa kunnolla turpaan, vaikka olikin todennäköistä ettei se hyvin päättyisi. Akin suosituksesta päädyttiin em. mainittuun White Labsin hiivaan, joka olisi hieman neutraalimpana vähemmän pelottava vastustaja. Jottei hommasta pelkkä verilöyly tulisi. Yllätys olikin sitten suuri, kun hiiva horjahti heti ensimmäisellä iskulla. Banaaniröyhtäyksen jälkeen se putosi kokonaan.  

Kello 14:45 sain Barskin Mikki Nymanilta ensimmäisen lasillisen Hagströmiä. Kutsuvieraat saapuisivat varttitunnin päästä. Mielessä käväisi vielä pakeneminen paikalta, jos olut olisikin paskaa. Sameaa keskivaaleaa nestettä. Tropiikin hedelmiä ja banaania tuoksussa. Hyvä juotavuus, pehmeää. Maussa ei banaania. Trooppiset hedelmät esillä maussakin, yllättävän voimakkaasti. Vehnäisyys on jopa vaarassa häipyä kokonaan, mutta kyllä tämän vielä weizeniksi tunnistaa. Oikein kuiva kokonaisuus. Katkeruutta jälkimaussa todella runsaasti. Onpa aika ekstreemiä. Näin kovaa peräkärryä en vehnässä ole ennen maistanut. Pieni epäilys nousi vielä ensimmäisen lasin lopulla. Jälkimaku muuttuu nielaisun jälkeen pitkällä viiveellä jotenkin nihkeäksi, erilaiseksi kuin katkerissa pilseissä tai IPA-oluisssa. Se lienee väistämätöntä weißbierin yhteydessä eikä vaivannut enää myöhemmin. Hopfenweissea kannattaa ehkä juoda hieman lyhyemmillä tauoilla hörppäysten välillä kuin muita katkeropommeja. Raikasta olut ilman muuta on.  

Sattumoisin join edellispäivänä Lahdessa tämän tyylin kantaisän Schneiderin Hopfenweissen. Ei tainnut olla kovin tuore pullo, ei maistunut läheskään yhtä hyvältä kuin esim. tammikuussa 2022. On kuitenkin selvää, että Hagströmin hopfenweisse on aivan erilainen olut. Riwaka ja Motueka pistävät hiivan aromit todella ahtaalle. Banaania varsinkin yritettiin välttää. Banaanimaisia aromeja tuntuu hieman tuoksussa, mutta se jää selvästi muun hedelmäisyyden varjoon. Maussa ei ole banaania eikä kovin paljon muutakaan hiivan tuottamaa vivahdetta. Hedelmäisyys haliitsee makua niin paljon, että se lähestyy jopa NEIPAisuutta. Tämä on voimakkaan humaloinnin tuottama sivuvaikutus, johon ei varsinaisesti tähdätty. Useampikin maistajista taisi kiteyttää oluen olevan vehnäoluen ja NEIPAn hybridi. Ei mikään huono luonnehdinta. Äärimmäinen katkeruus täysperävaunulla tekee kuitenkin Hagströmistä vähemmän salonkikelpoisen riehujan. Tasapainoisuutta ei ole vähääkään ja juuri siihen tietysti pyrittiinkin. 

NZ Hopfenweisse ei selvästikään ole Groß Pilsnerin tapainen täydellinen olut. Enemmän se vertautuu West Coast IPAan, joka saatiin niin kuivaksi, että mannerlaatatkin rutisivat. Hopfenweissessa on samanlaisia brutaalia voimaa, joka on erityisen nautinnollista. Paksua puuroa tämä ei ole, juotavuus on hyvää ja ainakin itselle sessioitavuutta tuntui riittävän. Eli toiminee siis terasseillakin, jos sää vielä joskus lämpenee. 

Kutsuvieraita saapui hieman vähemmän kuin aiempien Hagströmien julkistuksiin, mutta hyvät bileet saatiin nytkin aikaan. Perjantai ei ole ihannepäivä tällaiselle tapahtumalle, mutta Aki ei päässyt työkiireiltä muuhun aikaan. Minullakin oli torstaina päivätyövelvotteita.  Nyt Aki pystyi yhdistämään Helsingin keikkaan seuraavan päivän Rammstein-konsertin. Silti hän ehtii paikalle vasta muutama tunti aloituksen jälkeen, jolloin osa vieraista oli jo poistunut. On tavallaan hassua järjestää jokaisen Hagström-oluen kohdalla julkistustilaisuus, mutta hauskaahan tämä on. Tärkeintä tietysti se, että olut onnistui taas yli odotusten. Vierailtakin kuului positiivista palautetta ja Koira ehti jo haukahtamaankin, ilmeisen tyytyväisenä. Arin ja minun yhteiskuva on Antti Huutoniemen ottama. 

Olutta on siis tarjolla Barski Helsingissä, lähiaikoina varmaan pääkaupunkiseudulla muuallakin, ainakin taidebaari Bartissa. Kuopiossa järjestetään Maljassa toinen julkistustilaisuus 1.6, paikalla mm. Aki ja Ari N. Muualle Hopfenweissea menee ainakin Joensuun Palaveriin (kiitos Jaska!), Oulun Leskiseen, Tampereen Konttoriin ja Turun SKAALiin. Barski, 26.5.2023.

Sonnisaari Huili NEIPA

Sadekuuroa pitämässä Juovassa ennen Hagström-julkistusta. Uutta heisiä Etelä-Oulusta, 6,0 %, Rakau, Azacca, Nelson Sauvin. Sameaa, sitruksinen, kirpeä, melko täyteläinenkin. Hieman hedelmäpastillimaista makeutta. Pehmeyttä voisi olla enemmän, en nykyään oikein tykkää Nelson Sauvinin lievästö pippurisuudesta, se vie makua liikaa belgisuuntaan. Ei ehkä Sonnisaaren parhaita, mutta ihan ryhdikästä. Juova, 26.5.2023.

Olutpaja Kolmen Kimppa

Junamatkan päälle virkistysoluena Pälkäneeltä laatupanimon NEIPA, 6,0 %. Citra, Mosaic, El Dorado. Sameaa on, hyvin sitruksinenyy tuoksu. Maku hieman karkea ja ohuehko, ei selvästikään nyt Olutpajan parasta tasoa. Kuivaa on, lievä jälkimaun katkeruuskin parantaa fiilistä, mutta itse rungossa on jotain ongelmaa. Hiilihappoakin vähän liikaa. Ratamo, 25.5.2023.

Suomenlinna Gyllenborg IPA

Lahdessa työkuvioissa. Fiskarsilta uutta IPAa, 6,0 %. Kirkas, vaalea, sitrushedelmäinen. Ei paljoa katkeroa. Puhdas, west coast -tyyliä, mutta auttamatta liian vähän peräkärryä. Ostopaikka Lahti, Launeen Prisman Alko.

Olari Marble Red Brick Brew

Manchesterin Marble on käynyt Espoossa tekemässä yhteistyötuotoksen Olarin kanssa. Vain 4,6 %, kuivahumaloitu English pale ale, eli siis bitter. Lemondrop ja Loral humalina. Mallasta, pähkinää, mutta vähän ohut. Pehmeää, mutta ei valitettavasti katkeraa. Ei pärjää esimerkiksi Sonnisaaren Herefordille. Sinänsä varsin puhdas suoritus. Espoo, Olarin Panimo, 24.5.2023.

Olari The Matchstick Union! Malt Liquor

Ehkä loppukevään lämpimin päivä pääkaupunkiseudulla. Sopiva päivä siis aloittaa kausi Olarin Panimon terassilla. Aloituksena kollabo jonkin vaatefirman kanssa, tuotos nimetty rehvakkaasti malt liquoriksi. Kovin kevyt yksilö kuitenkin tässä kuningaslajissa, vain 6,7 %. Mallasta, pehmeää, ei hedelmää. Jopa vähän peräkärryä. Olut ei ole ollenkaan tyylinmukainen, mikä tällä kertaa on aivan loistavaa. Ehkä lähin oikea tyyli voisi olla keväinen maibock. Espoo, Olarin Panimo, 24.5.2023.

Sonnisaari Rämäpää Pils

Heti perään toinen Hagström-vaikutteinen olut. Tämä kiertolainenhan alkaa jo lähes dominoimaan skeneä. 6,5 % oululaisessa pilsnerissä, tämä on käsittääkseni sama olut kuin naapuribaari Ihmeen talonolut Local Spare Pils. Hieman utuinen ulkonäkö, tuoksussa ruohoa ja rapeaa maltaisuutta. Ehkä hivenen hedelmääkin. Maussa todella herkullinen voimakas maltaan purenta, kuohkeus ja raikkaus. Harmoninen siirtymä sitten katkeraan loppulaskuun, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Kaikille tämä ei ole maistunut täysillä, mutta kyllä tällainen olut on hyvin lähellä omaa ihannetapaustani. Juova, 23.5.2023. 

Olari Juova Humalabaloo

Mitä meillä oli ennen Juovaa? No tietysti kaikenlaista, mutta ei mitään vastaavaa. Tuntuu oudolta, että Juova on vasta kaksivuotias. Niin keskeiseltä sen asema Helsingin craft-skenessä tuntuu. Juhlaolut on Olarin west coast IPA, 7,3 %, Comet, Chinook ja Cascade. Sitrusta, mallasta, pihkaa ja katkeruutta. Raikas myös ja todellakin hyvin hedelmäisyyttä. Aivan erinomainen west coast, Hagströmille ehkä vähän velkaa, vaikka ei niin kuiva olekaan. Juova, 23.5.2023.

AleSmith Speedway Stout, tölkkiversio

 San Diegon klassisen vahvan stoutin arvioin blogiin 2012 pullosta Leskisen patiolla, vaikka ensikokemus olikin 2005 Portlandissa Don Youngerin Horse Brass Pubissa. 2016 tyyppasin oluen vietnamilaisvariaatiota Kööpenhaminassa ja 2019 arvioin vielä Panemassa uudelleen tuotteen hanakunnonkin. Kilpa-autoiluun viittaava olut taidettiin jopa kieltääkin Suomessa jossain vaiheessa, mutta nyt oluen tölkki tuli vastaan ihan virallisessa pitkäripaisessa ennen gentrifikaatiota ns. Raatteentienä tunnetulla Helsinginkadulla. Kahvia siis mukana ja vahvuutta tasan 12,0 %. Mustaa on. Tuoksussa on kahvin rinnalla kypsiä luumuisia hedelmäaromeja. Paahteisuutta vähemmän. Maku on paljon monimuotoisempi, siihen tulee maltaisuutta, karamellia, kuivaa mausteisuutta, kahvin täyteläisyyttä ja jopa palanutta paahteisuutta. Hyvin kuivaa, silti täyteläistä, ja jälkimaussa tuntuvaa katkeruuttakin. Klassikot eivät turhaan klassikkoja ole, kyllä tässä on todellakin ainesosat klikanneet kohdalleen. Make things click, niin kuin jonkin suomalaisen firman slogan takavuosina kuului. Ei ole AleSmithinkään tieltä kuoppia puuttunut, tanskalainen kolonialisti Mikkeller ui liiveihin 10-luvulla, mutta käsittääkseni suhde on sittemmin löystynyt. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

Wicklow Wolf Heff Bezos Hopfenweisse

 Kevään huonoimman olutnimen tittelin nappaa ennestään tuntematon peluri Wicklow Wolf Irlannin Wicklow Countysta. Dublinin eteläpuolella Newtown Mount Kennedyssa tuskin on susiakaan. Amazonin omistajaan viittaava olut ei ole edes perinteinen hefeweizen vaan hopfenweisse, 6,5 %, 30 IBU, mausteina amerikkalaiset Citra, Idaho 7 ja Talus.  Samea ja keltainen. Tuoksu on mausteinen, jopa pippurinen, vehnäesterien ohessa. Maku noudattelee samaa linjaa, varsin kuiva, sitrushedelmäisyyttä löytyy mausteisuuden rinnalta. Kuivuus on varsin miellyttävää, ei mitään epäilyttävää sivumakua. Jälkimaku on kuitenkin varsin tyhjä, hopfenista olisi odottanut jopa peräkärryä. Sitruksinen mukava weisse kuitenkin, ihan ok. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

François Truffaut: Le Dernier Métro

 Elokuvaharrastuksen kiihkeinä vuosina 1980-luvun alussa olin tietysti kiinnostunut ranskalaisesta uudesta aallosta, nouvelle vaguesta. Kahden voimahahmon Godardin ja Truffaut'n välillä kallistuin ilman muuta Godardin puolelle. Tykkäsin joistakin Truffaut'n alkupuolen leffoista, mutta esimerkiksi ylistetyintä teosta Jules et Jimiä inhosin intohimoisesti. Truffaut'n myöhempi tuotanto puolestaan oli juuri sellaista hengetöntä kankeutta, jota vastaan nouvelle vague nimenomaan kapinoi 1950-luvulla. Kävin kyllä katsomassa kolmanneksi viimeisenkin teoksen Viimeisen metron teatterissa, mutta pidin sitä täydellisenä pohjanoteerauksena. Mielenkiintoista nähdä elokuva nyt uudelleen 40 vuoden tauon jälkeen. Mutta enpä tykännyt nytkään yhtään. Tunkkainen teatteritarina Pariisin miehitysajalta. Näyttelijät Catherine Deneuveä myöten ovat poikkeuksellisia pökkelöitä. Miehityksen jännitteistä ei saada mitään irti. Teatterin kellarissa piileskelevä juutalaisohjaaja ei osoita mitään ahdistusta vaan näyttää olevan koko ajan nukahtamassa tylsyyteen.

Liverpool - Aston Villa 1-1

 Todella intensiivinen matsi Anfieldillä, europaikoista panosta jäljellä. Aston Villa innokkaampi alussa, sai pilkunkin, mutta ei onnistunut. Vauhdikasta peliä edestakaisin päästä päähän. 27. minuutilla Jacob Ramsey vei Villan johtoon. Upea vapaapotkukuviokin Villalta, mutta Alisson torjui. Liverpoolilta jatkuvaa kovaa painostusta, mutta ei tulosta. 55. minuutilla kunnon flipperi Villan maalilla. Gakpo sai pallon maaliin, mutta tilannetta edelsi paitsio. Liverpool vyörytti lopussa tiukasti. 90. minuutilla Firmino onnistui tasoittamaan Salahin ulkosyrjäsyötöstä. Lisäaikaa pelattiin 8 + 10 minuuttia. Lopputulos pettymys isännille, Mestareiden liigaan ei taida olla asiaa.

Amager Åre Eurodisco Buckwheat Saison

 Kööpenhaminasta tattarisaisonia, 6,3 %, 32 EBU, Saaz, Hallertau Blanc ja Saphir. Ei ehkä kaikkein ilmeisimmät humalat saisonille. Kumppanina on Åre Bryggcompagni ja muutenkin saatetekstissä hehkutetaan Åren laskettelukeskusta, joka on kuulemma Abban ja yleisemminkin eurodiscon keskus. En kyllä ole sisäistänyt aiemmin, että Årella ja Abballa olisi jotain suhdetta, mutta tanskalaiset voivat kuvitella mitä haluavat.  Kauniin keltaista (kuvassa näyttää ruskeammalta), hieman sameaa. Tuoksussa belgiestereitä ja raikasta hedelmäisyyttä. Maussa kuivahkosti hedelmäisyyttä, ei juuri mausteita. Puhtaalta tuntuu, vaikka ei kovin monimuotoinen. Ei jälkimakua. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Food Factory Dalskär Double IPA

 Janne Keskisarja kävi alkuviikosta Timo Alasen ranchilla Hämeenkyrössä ja toi sieltä tämän korvamerkityn turkulaismaistiaisen. Tätä olutta oli toinenkin tölkki tarjolla helatorstain maisteluun, mutta se ei siinä päätynyt juotavien listalle. Tupla-termistä huolimatta perus-IPA, 7,0 %. Todella runsasta vaahtoamista, yritti oma-aloitteisesti tölkistäkin ulos. Varsin tummaa, punaruskeaa. Hiilihappoinen maku väistämättä, pihkaa, mallasta, kuivattuja hedelmiä. Ei kovin pitkä jälkimaku, mutta kevyttä katkeruutta kyllä on. Ihan kohtuullinen west coast IPA, mutta parempaakin jälkeä saadaan aikaan. 

UG Sokkotreffit

Partaa trimmanneella Korhosen Markulla tarjolla hybridikamaa Lohjalta. Jonkinlainen ale, vaikka pohjahiivalla tehty. Mitä sitten tarkoittaakaan, 6,5 %.Melko tumma, punaruskea. Mausteinen tuoksu. Inkivääriä tosiaankin. Tervaa ja salmiakkia. Varsinaiset lisäaineet näyttää olevan salvia, punajuuri ja sitruuna. Salvia maistunee siis voimakkaasti. Lisäaineelliset oluet harvoin hyviä, ei tämäkään. Ilman niitä tällainen sokkokombo olisi mienkiintoisempi. Konepaja Biergarten, 20.5.2023.

Etko Small Batch Series #1 NEIPA

Ensivierailu tänä keväänä Konepajan terasseille. Etkon tekonurmella NEIPAa. Samea, keltainen, 6,5 %, Mosaic, Sabro, Centennial. Herukkaa, sitrusta, hieman Sabron aiheuttamaa säröä, mutta kohtuullisen raikasta. Etko Konepaja, 20.5.2023.

Prizm Burn The Land

Ranskasta Montpellierin kupeesta tupla-NEIPAa, 8,8 %, Citra, Loral, Galaxy. Sameaa, tummahkon ruskeaa. Tuoksussa hedelmiä, mutta ei kovin raikkaasti. Makeaa trooppista kamaa maussa, jopa ylikypsästi. Ei tosiaan kovin tuore, mutta ei tunkkainenkaan. Ei tämä silti toimi kunnolla,  ei ole tarpeeksi puhdaspiirteinen, karkeutta on. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.5.2023.

Kahakka Lager Than Life

Kokkolan panimolta tulee vastaan tavaraa harvakseltaan. Nyt india pale lager, vahvuutta peräti 7,5 %. Täysin kirkasta, tuoksu hyvin maltillinen, nokare maltaisuutta. Maussa paljon hiilihappoa, peruslagerin mallasta, makeutta aika lailla. Pientä katkeruutta jälkimaussa. Mutta kokonaisuutena tämä muistuttaa aivan liikaa makropanimoiden viinalagereita. Ei mitään jenkkihumaliin viittaavaa hedelmäisyyttä, vaikka IPL-leima odotukset siihen suuntaan vei. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.5.2023.

UG Pikkulintu Kesäpeippo

Pikkulinnun omaa kesäolutta Lohjalla tehtynä, british IPA, 6,4 %. Ruskeaa ja kirkasta. Hyvin maltainen olut, ei tosiaankaan jenkkihavuja, perushedelmäisyyttä, mutta melkoisen ikävästi myös makeutta. Se häiritsee kokonaisuutta, johon kyllä kuuluu myös melkoisen tuntuva jälkimaun katkeruus. Ei siis täysin kolahtanut, vaikka periaatteessa ok. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.5.2023.

Ārpus DDH Hopchest DIPA

Ilkka Sysilän suosituksesta painuimme Stockmannin alakertaan pizzeriaan, josta en ollut kuullutkaan. Täällä duunissa takavuosien Bruuverista tuttu Saija. Yllättävää craft-tarjontaakin. Tölkissä latvialaista tupla-NEIPAa, tosin vain 7,5 %. Motueka, Nelson Sauvin, Mosaic ja Galaxy. Sameaa, hyvin sitrustuoksua. Appelsiinia. Ei katkeroa. Pehmeää ja puhdasta. Toimi oikein hyvin pepperonipizzan kanssa. Guido’s, 19.5.2023.