Matkailumuistoja: Boston ja New England 2006

 Alkukesän lomamatka suuntautuu USA:n koillisosiin, Bostonin seudulle. En ole menossa sinne ensimmäistä kertaa, joten käyskentelen hieman pitkin memory lanea. Muistelua helpottaa se, että julkaisin matkasta jutun Unto Tikkasen Juomanlaskija-lehdessä. Kävin alueella kesällä 2006, vajaa vuosi ennen tämän blogin aloittamista. Kyseessä oli myös työmatka, joten kollegojeni pötkötellessä mökkilaitureilla heinäkuun puolivälissä syvennyin Bostonissa viisi päivää mobiiliverkkojen ja IT:n rajapintoihin erään spesifiointijärjestön työkokouksessa. 

Lensin kaupunkiin jo edelliseksi viikonlopuksi ja iltaisinkin jäi vapaa-aikaa, joten tutustuin varsin hyvin Bostonin oluttarjontaan. Olin käynyt äskettäin Denverissä, Seattlessa ja Portlandissa haltioitumassa niiden olutskenestä. Boston ei tuntunut häviävän niille paljoakaan. Kaupungin eurooppalaisuus oli ilmeistä ja huomiota kiinnitti myös Bostonin pinta-alan suhteellinen pienuus. Tiesin toki etukäteen, että superyliopistot Harvard ja MIT eivät ole varsinaisessa Bostonissa vaan Cambridgen kaupungissa. Viikon aikana kävi myös ilmi, että monet "Bostonin" parhaista olutkohteista olivat naapurikaupungeissa Allstonissa, Somervillessä ja Brooklinessa. Julkinen liikenne toimi yhtä hyvin kuin noissa lännen suurkaupungeissa, joten baarikierrokset olivat helppoja. Boston Beer Company oli muuttanut jo aikaa sitten muualle, mutta kaupungissa oli pilottipanimo ja vierailukeskus. Se olikin reissun kohokohtia, koska Samuel Adams Boston Lagerilla on niin merkittävä rooli olutharrastukseni syttymisessä. Silloisista huippubaareista ainakin Cambridge Brewing Company, Somervillen Redbones ja Brooklinen The Publick House ovat edelleen toiminnassa. Niin paljon on kuitenkin muuttunut, että uusi Boston-vierailu pääsi lopulta suunnittelupöydältä toteutukseen. 

2006 vuokrasin perjantai-iltapäivänä Pontiacin ja lähdin länteen. Ensimmäinen yöpymispaikka oli Vermontin eteläosan Brattleboro, jossa sijaitsi vasta äskettäin tulipalossa tuhoutunut kovamaineinen McNeill's -panimo. Siitä jatkoin edelleen länteen Upstate New Yorkiin, jossa kohteina olivat mm. Erie-kanavan Syracuse (jossa näin livenä elvytetyn Little Featin), Ontario-järven rannan Sackets Harbor ja Adirondacks-vuorten hiihtokeskus Lake Placid. Sitten palasin Vermontiin, jossa pörräilin ympäriinsä Burlington tukikohtana. Lopuksi ajoin autolla New Hampshiressa Mount Washingtonin sumuiselle huipulle ja fiilistelin Mainen Portlandin huippuoluiden parissa.    

Netistä oli jo 2006 huomattavaa apua olutmatkan suunnittelussa. 00-luku oli kuitenkin USA:ssa olutmatkailuopaskirjojen kultaista aikaa. Vyöryn sysäsivät liikkelle Stan Hieronymus ja Daria Labinsky heti 2000 ällistyttävällä magnum opuksellaan The Beer Lover's Guide to the USA. Siitä oli hyötyä vielä 2006. Pääoppaani tällä matkalla oli uunituore Andy Crouchin mahtava The Good Beer Guide to New England. Se ei kattanut Upstate New Yorkia, mutta kolme vuotta aiempi Lew Brysonin New York Breweries täydensi sitä mukavasti. Brysonin kattavan osavaltiosarjan otsikoissa on Breweries, mutta käytännössä se huomioi myös laatuolutbaarit. Näillä eväillä pystyin priorisoimaan ja keräämään rusinat pullista. 

Juomanlaskijan jutussa keskityin otsikkoa myöten Vermontin oluisiin. Silloin ei puhuttu NEIPAsta, ei oikeastaan Vermont IPAstakaan. Heady Topper oli lanseerattu jo 2003, mutta sitä en jostain syystä maistellut. Pysähdyin kyllä Alchemistin alkuperäisella panimolla Waterburyssa lounasaikaan, auto siis oli mukana. Kahdeksi maisteluolueksi valikoitui villihiivoilla tehty hapan cask-olut Petit Mutant ja Holy Cow -niminen IPA. Jutussa painotetaan sosiaalisia tilanteita, niitä näyttää soolomatkalla sattuneen silloin enemmän kuin nykyään keskimäärin. Baarityttö-termi särähtää nykylukijan korvaan. Cask-oluet olivat alueella suosiossa jo silloin. Bostonin Doyle's Cafea hehkutan jopa parhaaksi baariksi, jossa olen käynyt. Sitäkään ei enää ole.

Tällä kertaa reissulla ei ole työvelvotteita, mutta matkan rakenne näyttää muodostuvan suhteellisen samanlaiseksi. Boston siis tukikohtana viikon verran ja sitten road trip. Sen reitti on varsin erilainen kuin 2006, mutta siitä blogissa sitten enemmän toteutusvaiheessa. Vuosien varrella tuttuja on kerääntynyt eri puolilta maailmaa, joten suunniteltujakin sosiaalisia tilanteita on luvassa. Matkan ajankohtaa miettiessä hieman kuumottivat jaksolliset kaskaat. USA:n itärannikolla nousee tänä keväänä noin biljoona isoa hyönteistä maan alta, kun sekä 13 että 17 vuoden välein nousevat otukset rynnivät ylös samaan aikaan. Mutta Connecticutin yliopiston kartan mukaan liikuskelen pohjoisempana kuin kaskaat pääosin. Toivotaan näin.