Joseph L. Mankiewicz: 5 Fingers

Yksi elokuvahistorian parhaista vakoiluelokuvista, ehdin katsoa tämän leffan usein ennen kuin aloin lopulta tiedostaa, kuinka lähellä todellisia tapahtumia tässä liikutaan. Suomalainen nimi Operaatio Cicero on parempi, koska elokuva perustuu sennimiseen saksalaiseen kirjaan, tekijänä Cicero-vakoojan saksalainen kontakti L.C. Moyzich. Jenkkileffan nimi vaihdettiin, kun valmistusaikaan Chicagon Cicero-lähiössä mellakoitiin 1952. Päähenkilö oli todellisuudessa albanialaissyntyinen Elyesa Bazna, myös hänen nimensä vaihdettiin elokuvaan. Muitakin vapauksia käytettiin, mutta Michael Wilsonin sovittama lopputulos oli silti kiehtova. Mankiewicz oli hieman liian varovainen ja kirjallinen ohjaajaurallaan, mutta tähän kontekstiin hänen erityispiirteensä sopivat hyvin. James Mason on yhdessä uransa parhaassa roolissaan. Äskettäin 100 vuotta täyttänyt Danielle Darrieux tuo hehkeää glamouria ja kohtalokkuutta elokuvaan, hänellä ei ollut todellista esikuvaa tarinassa, mutta mitäpä siitä. Kyseessä Britannian suurlähetystössä puolueettomassa Turkissa maaliskuussa 1944 toimiva agentti, joka myy tietoja Saksalle. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Ankaraan, jännittävimmät osat Istanbuliin ja ironinen loppuhuipennus Rio de Janeiroon. Bernard Herrmannin musiikki tuo Hitchcock-suspensea hillittyyn atmosfääriin. Danielle Darrieux juo mieluummin paikallista olutta, varmaan Efesiä, kuin shamppanjaa cocktail-kutsuilla. Kuvaus on hyvin noirmaista, selviä The Third Man -vaikutteita myös havaittavissa. Koko elokuva on puhdasta nautintoa, loppufiilis lähestyy John Hustonin / B.Travenin The Treasure of the Sierra Madren tunnelmia. Baznan kohtalo muistutti loppupeleissä Richard Sorgea. Stalin ei uskonut Sorgen vakoilutietoja Operaatio Barbarossasta, samoin Kaltenbrunner ja Hitler jättivät Baznan tiedot Operaatio Overlordista huomioimatta. 

Saksa - Meksiko 4-1

Saksa aloitti korkealla prässillä, mutta tapahtua alkoi vasta kun Meksiko vyörytti ensimmäisiä hyökkäyksiään. Saksa iski vastahyökkäyksillä tuhoisasti 6. ja 8. minuutin kohdalla, Leon Goretzka viimeisteli kahdesti vasempaan alanurkkaan. Ensin Benjamin Henrichs syötti nerokkaasti oikealta keskelle ja kierteinen sisäsyrjäsijoitus upposi verkkoon. Toisessa maalissa Timo Werner vapautti pystysyötöllä Goretzkan. Ottelu käytännössä ratkesi tähän. Werner pääsi vielä läpiajoon, Ochoa ei tullut vastaan, mutta torjui silti. Saksa löysäsi, vetäytyi alemmas, Meksiko piti palloa. Syntyi vähitellen useampia tilanteita, mutta Meksikon viimeistely tuloksetonta. Paras paikka Hernandezilla, joka sai Ter Stegenin edestä nostettua suomalaistyyliin maalin yli. 

Saksa aloitti toisen jakson kovemmalla tempolla ja Werner terävä kärjessä. Ensin läpiajossa Moreno tönäisi Wernerin horjumaan, laukaus epäonnistui, olisi voinut olla pilkkukin. 59. minuutilla sitten nätti kuvio, jossa Hector vapautti Wernerin vapaasti viimeistelemään kolmannen. Meksikolla jatkossa paljon kohtuullisia tilanteita, mutta ei uponnut millään. Jimenez puski ylähirteen niin kuin 1970-luvulla sanottiin, sitten kulmasta 38-vuotias Marquez pukkasi terävästi, mutta Ter Stegen hereillä. Draxler esitti kisojen hienoimman harhautuksen, joka ei harmittavasti johtanut maaliin asti. Jos Cruyff aikoinaan sai 1974 käännöksestään nimikkoliikkeen, niin tämäkin voitaisiin nimetä Draxlerin mukaan. 89. minuutilla lopulta komea kavennus, vapaapotkun jälkeen liikkuvasta pallosta 30 metristä Marco Fabian voimalla lähes ylänurkkaan. Heti perään Saksa kuittasi vastahyökkäyksestä, Ajaxin Amin Younes viimeisteli. Saksa on vakuuttava, B-miehistökin tuntuu nyt suosikilta finaalissa hieman ylikypsää Chileä vastaan.

Portugali - Chile 0-0, rpk 0-3

Confederations Cupin semifinaalissa Kazanissa molemmat lähes parhailla miehistöillä, Portugalilla Raphael loukkaantuneena, Chilellä Claudio Bravo nyt maalilla. Aivan alussa molemmilla maalintekomahdollisuus, Eduardo Vargasin tilanteen maalivahti Rui Patricio torjui, samoin Bravo esti toisessa päädyssä Andre Silvan yrityksen. Tempo laski jatkossa, ehkä paineet hieman kangistivat joukkueita, varovaisuus korostui. Chile aavistuksen virkeämpi, Charles Aranguizilla pari puolittaista tilannetta.  Toinen jakso samaa vääntöä, Portugali puolusti tarkasti, Chile ei löytänyt ratkaisun avainta. Vargasilta jakson alussa terävä kääntölaukaus, mutta maalivahti selvitti. Tylsää peliä, mutta näinhän Portugali menestyy. 

Jatko-ottelussa sama väsynyt vääntö jatkui, pientä eloa 95. minuutilla, kun Sanchez pääsi puskemaan, tolppaa viistäen ohi. Aivan lopussa 118. minuutilla sitten ottelun ensimmäinen todellinen maalintekotilanne, Vidalin veto osui pystypuuhun ja reboundista vaihtomies Rodriguez poikkipuuhun. Tässä vaiheessa olin varma, että Chile häviää rangaistuspotkukilpailun, yleensä niin käy, joukkue on hyvin lähellä voittoa ennen pilkkuja. Toisin kävi, Vidal, Aranguiz ja Sanchez onnistuivat kaikki. Claudio Bravo torjui kaiken, Quaresma, Moutinho ja Nani epäonnistujat. Nautinnollinen hetki, kaikki Cristiano Ronaldoa kohtaavat vastoinkäymiset otetaan tervetulleina vastaan.

Mean Sardine Voragem Black IPA

Toinen portugalilainen näyte, nyt black IPA ja 7%. Lakritsaa tuoksussa, maussa maitohappoa ja paahteisuutta. Heikosti luumuista hedelmää, lievästi katkeruutta, peräkärry kuitenkin on. Ei tarpeeksi raikas, nyt melkein flättikin. Ihan ok, mutta ei säväyttävää.  Stadin Panimobaari, 28.6.2017.

Dois Corvos Fuzeta Double IPA

Stadin baarissa portugalilaista suoratuontia, Dois Corvos tulee Lissabonista. Tupla-IPAssa 9%, kiihkeää kuohuvuutta, olutta oli vaikea saada siirrettyä pullosta lasiin. Maussakin sitten aivan liikaa hiilihappoa. Pihkaista hedelmäisyyttä, mutta myös alkoholin poltetta. Katkeroa ei tietenkään tarpeeksi, sinänsä puhdas, mutta kovin tuttu vaisu eteläeurooppalainen ote amerikkalaisesta oluttyylistä.  Stadin Panimobaari, 28.6.2017.

Stadin Imperial Pilsner

Tätä Stadin olutta tuli juotua kaoottisessa tilanteessa panimolla aiemmin tässä kuussa. Nyt  rauhallisempi maistelutilanne. Kirkas kultainen ulkoasu, vaikka suodattamaton. Mukava pienikuplainen vaahto, trooppisen hedelmän tuoksu. Samaa hedelmäistä vetoa maussa, vihreää herukkaa, matalat hiilihapot. Maltaisuuttakin löytyy ja takatilassa kevyt, mutta tuntuva peräkärry. Hyvin raikasta ja tasapainoista. Mainio olut, Stadin parasta tarjontaa. Stadin Panimobaari, 28.6.2017.

Ohrana IPA 7%

Etelä-Helsingin panimon IPAa saatu roudattua kauas pohjoiseen Kurviin. Talvella pääkallopaikalla juodun IPAn vahvuus oli peräti 8,5%, joten tässä nyt käsillä varmaankin uusi versio, kun bofooreja vain 7%.  Tumman punainen tai keskiruskea, pienikuplainen vaahto, maltainen makea tuoksu. Maku on makean leipäinen, jotain ruismaista karvautta, jopa katkeruutta jo suutuntumassa. Jälkimakuunkin sitä riittää, mutta suhteellisen laimea jälkimaku on. Varsin samantyyppinen kuin vahvempi tapaus, mutta ei tämä oikein millään tavalla maistu sellaiselta kuin IPAn pitäisi maistua. Siis sitrusta, mallasta ja katkeroa balanssissa. Ei se vaikeaa pitäisi olla, mutta harvoin Suomesta sellaista löytää.  William K Kurvi, 28.6.2017. 

Cool Head Riekko IPA

En ole ennen ajatellut, että sisarbaarit Maltainen Metso ja Maltainen Riekko ovat julkisella liikenteellä niin lähekkäin. Hyppäsin Tikkurilassa R-junaan, joka hurautti pysähtymättä Pasilan tilapäisasemalle, siitä heti 9-raitiovaunulla Alppilaan Riekon eteen. Taisi mennä alle 15 minuutin. Näillä baareilla on aiemmin ollut Suomenlinnan tekemä nimikko-APA, jonka vahvuus 7%. Nyt paradoksaalisesti kevyempi 6-prosenttinen olut, joka nimetty IPAksi. Valmistajana Tuusulan Cool Head, samaa olutta oli tarjolla Tikkurilassakin Metso IPA -nimellä. Hieman samea, raikas makeahko sitruksinen tuoksu, erittäin lupaavaa. Maku ei täysin lupauksia täytä, edelleen sitruksisuutta, mutta mukana myös karamellisia hedelmäpastilleja. Pihkaakin mukana, mutta peräkärry puuttuu harmittavasti. Tai ei se aivan kokonaan puutu, mutta liian heiveröinen se on. Ei paljoa pielessä, mutta kovin keskinkertainen tuotos tämä on APA/IPA-tarjonnassa. Maltainen Riekko, 27.6.2017.

Fuller's 170th Anniversary Ale

Lentokenttäjunalla voi pysähtyä Tikkurilassa ja juoda Maltaisessa Metsossa oluen tai pari saman lipun voimassaoloajalla. Kajaanista palatessa tein juuri näin. Hanassa Lontoon perinnepanimon juhlaolutta, 170 vuotta taisi tulla täyteen pari vuotta sitten (perustamisvuoden mukaan nimetty 1845 on yksi panimon perustuotteista), mutta en ole aiemmin törmännyt tuotteeseen.  7,0%, kirkas meripihkainen väri. Maltaisuutta, kuivaa hedelmää, keksiä, pähkinää. Hieman karkeutta hedelmässä, jotain ylikypsää vivahdetta, joka ei kovin miellyttävä. Hyvä kapea brittityylinen peräkärry. Talon makuhan tässä on kaikin puolin esillä, positiivisessa mielessä. Caskina tietysti vivahteet olisivat monimuotoisempia. Vantaa, Maltainen Metso, 27.6.2017.

Craig Russell: The Carnival Master

Neljännessä Jan Fabel -romaanissaan Craig Russell vaihtaa yllättäen näyttämöä. Päähenkilöt ovat edelleen hampurilaiset poliisit Fabel ja Maria Klee, mutta miljöö on Köln. Hampurin protestanttinen pidättyvyys vaihtuu Reininmaan katolisen alueen estottomuuteen ja romaanin tapahtumat huipentuvat Kölnin karnevaaliin ennen paastonaikaa. Olen kuullut Kölnin karnevaalista aiemminkin, mutta en niin perusteellisesti kuin tässä romaanissa. Hommahan näyttää muistuttavan New Orleansin Mardi Gras -meininkiä. Russell taustoittaa romaanejaan kauas historiaan ja tällä kertaa karuna teemana on ihmissyönti kautta vuosisatojen. Tuttuun tyyliin Ukraina on taas keitossa mukana ja kannibalismin kautta viitataan lyhyesti Holodomoriin, Stalinin järjestämään Ukrainan kansanmurhaan 1930-luvun alussa. Tarina jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä Eternal-romaanissa jäätiin. Fabel tekee lähtöä poliisiuraltaan ja häiriintynyt Klee jatkaa henkilökohtaista kostoretkeään saatanallista ukrainalaista gangsteria Vasyl Vitrenkoa kohtaan. Kölnin miljöökuvaus on varsin täyteläistä, mutta aivan samanlaiseen intensiivisyyteen kuin Hampurin kohdalla Russell ei yllä. Aiemmin Jeveriä kiskonut friisiläinen Fabel kokeilee nyt kölschiä. Gaffel mainitaan merkeistä ja ilmeisesti Fabel käy katedraalin kupeessa Früh am Domin panimoravintolassa. Juoni kulkee sutjakkaasti, Russellilla alkaa olla jo rutiinia, mutta ehkä tehokeinot ovat jo hieman tuttuja. Lievä ylikypsyyden vaikutelma leijuu mukana, aivan Eternalin tasoa Russell ei nyt tavoita. Erittäin nautinnollinen lukukokemus silti jälleen ja jatkoa on luvassa.

Saksa - Kamerun 3-1

Melko laiskavauhtista vetelää peliä Sotšissa, Kamerun oli yritteliäämpi ensimmäisellä jaksolla, mutta ei pystynyt luomaan todellisia maalintekotilanteita. Bassogogin heikko tekniikka oikealla laidalla kiinnitti taas huomiota. Ehkä paras paikka Anguissalla, mutta Ter Stegen nosti helposti pallon yli. Saksa tuntui pelaavan käsijarru päällä, Canin terävä veto meni ohi, juuri muuta ei Saksakaan saanut aikaan.

Löw kai kertoi tauolla, että nyt voitaisiin tehdä pari maalia. 48. minuutilla Draxler rakensi hyvin tilaa Demirbaylle, joka kiskaisi tyylillä 16. rajalta lähelle ylänurkkaa. Saksa hallitsi tapahtumia suvereenisti, syntyi useita hyviä tilanteita. Tunnin kohdalla nähtiin toistaiseksi naurettavin videotarkistusfarssi. Mabouka päällekarkasi kengänpohja edellä päin saksalaista. Tuomari Roldan antoi keltaisen Sianille, joka ei osallistunut tapahtumiin. Sitten pitkällä viiveellä Roldan hölkkäsi katsomaan videota, jonka perusteella syvensi Sianin oikeusmurhaa antamalla suoran punaisen. Pöllämystynyt Siani lähti suihkuun, mutta jossain vaiheessa Roldan saatiin vakuuttuneeksi, että oikea rikollinen on Mabouka. Maboukallekin punainen ja hetken luulin, että Kamerun menetti molemmat pelaajat. Siani saatiin kuitenkin takaisin peliin. Saksa rankaisi välittömästi kaaoksen jälkeen, Kimmichin keskityksen Werner syöksypuski häkkiin, lopullinen ratkaisu. Lopussa vielä avointa peliä ja nähtiin kaksi maalia, Aboubakar puski Ter Stegenin edestä kavennuksen ja Werner viimeisteli loppunumerot vaihtomiesten Brandtin ja Henrichsin kauniista esityöstä.

Richard Fleischer: Fantastic Voyage

1960-luvun scifileffassa nerokas idea, sukellusvene miehistöineen pienennetään ja lähetetään kommunistidiktatuurista loikanneen tiedemiehen verisuonistoon aivohyytymää laserilla hajottamaan. Startti on kuin kylmän sodan vakoilutrillerissä, mutta operaation valmisteluvaihe on turhan pitkä ja tylsä. Näyttelijätyö on varsin kankeaa, pientä hilpeyttä vanhan noirstaran Edmond O'Brienin sikarin röyhyttelyssä ohjausryhmän puheenjohtajana. Kirkkaat värit, Ernest Laszlon kuvaus muutenkin hauskan pop-taiteellista. Toiminnalliset ja jännitykselliset osuudet varsin kekseliäitä, mutta nykykatsannossa tragikoomisuus korostuu. Elokuvan kohokohtana voitaneen pitää kohtausta, jossa viileänä toimistoapulaisena leffan aloittava Raquel Welch vaihtaa pilkkihaalarimaisen asusteensa vartalonmyötäiseen sukelluslateksiin. Fleischerin ohjaus yhtä elastista kuin aiemmassa Verne-leffassa 20 000 Leagues Under the Sea.

Venäjä - Meksiko 1-2

Kazanissa isännät virittelivät ennen avausta iso tifon, jossa takavuosien neuvostoliittolaissuuruuksia, ehdin tunnistaa Lev Jašinin ja Eduard Streltsovin, ehkä myös Igor Netton. Meksikolla taas ykkösmiehistö jalkeilla karmean Uusi-Seelanti -sekoilun jälkeen, laidalla uusi tähti Hirving Lozano. Venäjä alussa todella aktiivinen, pystyi luomaan useita vaarallisia tilanteita, jopa kaksi rangaistuspotkua lähestynyttä tapausta. Ensimmäisessä Žirkov kaadettiin selvännäköisesti, ei tuomiota, ei videotarkistusta. Smolovin myöhemmässä kaatumisessa videotarkistus tuli pahalla viiveellä, mutta Smolovin joutsenhyppy oli niin röyhkeä, että ei siitä viitsitty pilkkua puhaltaa. Meksikon kapteeni Guardado otti keltaisella pelikiellon mahdolliseen semifinaaliin.

Venäjä sai hyvän pyörityksen aikaan Meksikon rangaistusalueella 25 minuutin tienoilla. Smolov kiskoi tolppaan, reboundin hukkasi Glušakov, pallo pysyi venäläisillä, Jerohin veti siitä naurettavan hudin, pallo siirtyi Samedoville, joka lopulta rankaisi meksikolaisia kaapituksella. Venäläisten hyvän otteen mokasi Golovin tyhmällä käsivirheellään. Vapaapotkun jälkitilanteesta Herrera antoi pitkän syötön luukulle, Araujo yllättävällä päälakipukkauksella hassutti Akinfejevin ja tasoitus verkossa. Avuton Jerohin hukkasi vielä läpiajonsa ja Meksikon loukkaantunutta oikeaa pakkia Salcedoa paikannut Diego Reyes loukkaantui. Meksikon valmentaja Osorion ylle alkoi kerääntyä liikaa tummia pilviä.

Venäjä ei kuitenkaan hyödyntänyt tilaisuuttaan. Kentän ammattitaidottomin pelaaja Buharov mokasi päästämällä hyvässä paikassa pallon paitsioasemassa olleelle Samedoville, joka teki hylätyn maali. Varsinainen emämokaus seurasi kuitenkin vasta 52. minuutilla. Herrera nosti Venäjän maalille korkean roikun, pomppuun Lozano ryntäsi päättäväisesti, Akinfejev pudotti Venäjän turnauksesta yrittämällä arvoituksellisesti pelata korkeaa palloa jalalla. Lozano puski pallon verkkoon. Armonisku oli tulla 59. minuutilla, Meksiko rakensi tyylikkään maalin, maalintekijä Moreno kuitenkin havaittiin olleen paitsiossa videotarkistuksella. Oikea tuomio, mutta normaalituomiotyökaluilla siis olisi ollut puhdas maali. 67. minuutilla sitten lopullinen mokaus, Žirkov kyynärpääiskulla otti toisella keltaisella ulosajon ja Venäjän toiveet romahtivat. Vaihtomies Igor Smolnikoville tuli vielä avopaikka, mutta tyypilliseen venäläiseen tyyliin karkeasti yli. Lopussa Meksiko piti rauhallisesti palloa, väsyneet venäläiset köysissä. Jälleen siis täydellinen turnauspannukakku Venäjälle ja omat kisat vain vuoden päässä. Tässä ottelussa näkyi lieviä lupauksia paremmasta, mutta tuskin vuodessa ehditään ihmeitä tehdä.

Maku APA

Tuusulan tuotantolaitokselta uutta APAa, 5,6%. New England -tyyppinen sameus, heikkoa vaahdon muodostusta. Hieman vihanneksinen tuoksu, ikävä kyllä. Maussa on paremmin trooppista hedelmää, jopa ananasta, mutta raikkaampi aromaattisuus saisi olla. Miellyttävän matalat hiilihapot, mutta makeus leviää liikaa maussa. Perätila on jokseenkin tyhjä nykymuodin mukaisesti. Ei Makun heikoimpia, mutta liian monella osa-alueella tuli nyt sanomista. Hellämielisyydestään tunnettu silkkihansikkainen Ilkka Sysilä tykkäsi kuitenkin tästä Ulkohuoneessaan. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA

Vantaan lentävän hollantilaisen oluiden nimet tuntuvat pitenevän entisestäänkin. Sehän ei haittaa, jos kama on kunnossa. Uusin tuote valikoitui juhannusaaton juomaksi Puolangan aurinkoisessa koleudessa. Samea ulkonäkö, runsaasti vaahtoava.  Belgihiivainen mausteinen maku, ainakin korianteria.  Kuiva hedelmäinen päätuntuma ja lievä peräkärry. Raikas wit IPA, tällainenhan sen pitää ollakin. 5,6%, se takaa riittävän rungon. Humalina Cascade, Centennial, Equinox, Citra, Galaxy, 55 EBU. Uuden suomenkielisen Ulkohuone-blogin avannut Ilkka Sysiläkin näkyy tykänneen. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Atik Ismail: Vihreän veran vieraat

Atik Ismailin nimeen törmäsin viimeistään kesällä 1975, kun Suomi sensaatiomaisesti selvisi Sveitsissä alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa finaaliin. Ray Wilkins, Glenn Hoddle ja kumppanit kaatoivat suomalaiset loppuottelussa, mutta tapaus herätti Suomessa valtaisaa huomiota. Tataaritaustainen Ismail oli yksi joukkueen tähdistä ja hän loi näyttävän uran jatkossakin, vaikka ulkomailla läpilyönti epäonnistuikin. Livenä miehen taisin nähdä ensi kerran Hyrynsalmen suopotkupallon MM-kisoissa joskus 00-luvun alkupuolella. Nyt sitten olin mukana uusimman kirjan julkistustilaisuudessa ja sain kirjan omistuskirjoituksella mukaani.

Kirjan aiheena on Suomessa pelanneet ulkomaalaiset jalkapalloilijat. Kirjan liitteenä oleva luettelo käynnistyy saksalaisesta Otto Jägeristä, joka debytoi VIFKin riveissä 12.5.1935, mutta mikään kattava teos tämä ei ole, niin kuin Ismail jo julkistuksessa totesi. Kirjan lähteenä on pääosin haastattelut ja itse kirjan rakennekin koostuu niistä, välillä on hieman vaikeaa tunnistaa kertojaa. Ismail heittää väliin omia muistojaan ja kommenttejaan, ne ovatkin kirjan mielenkiintoisinta antia. Rakenne on hyvin löysä, aiheesta poukkoillaan toiseen lähes tajunnanvirtaisesti. Se tekee lukemisesta hieman tylsää, anekdoottikokoelmaa en aivan odottanut, ikävästi anekdootit eivät ole edes kovin hauskoja.

Kirjan painotus on noin vuosissa 1980-2003 ja muutamissa kaupungeissa, kuten Kuopio, Mikkeli, Lahti, Helsinki, Seinäjoki, Pori. Tibor Gruborovics ja Valeri Popovitš pääsevät lähikuvaan, samaa olisi toivonut useammista persoonista. Kiffenin alasarjoissa pelanneet jamaikalaiset ja Ismailin jotkin omat valmennettavat tuntuvat hieman marginaalisilta tässä joukossa. Kirja on pahasti viimeistelemättä, lähes jokaisen pelaajan nimessä tuntuu olevan kirjoitusvirheitä. Tämä on harmittavaa, kun kohteena ovat juuri he. Muutamat huippupelaajat, kuten Brian Greenhoff ja Gordon Hill, jäävät kokonaan mainitsematta. Ferenc Benen saavutukset huomioidaan, mutta enemmän Benestäkin olisin toivonut tarinaa. Itselleni tämä oli aikamoinen pettymys, mutta viihdyttävänä tarinatallenteena voittanee kannattajiakin puolelleen.

Saksa - Chile 1-1

Vuoden 1974 MM-kisojen ikimuistoisen alkulohkon joukkueet taas vastakkain Kazanissa. Australia oli myös 1974 samassa lohkossa. Silloin oli kovimmat nimet Elias Figueroa ja Franz Beckenbauer, nyt kapteeneina Gary Medel ja Julian Draxler. Löwin tyypillisen taktiikan mukaisesti Saksan reservijoukkueen avauksessa ei yhtään oikeaa hyökkääjää. Chilen kuuluisa korkea prässi puri heti kuudennella minuutilla, Mustafi menetti pallon, Alexis Sanchezille pallo, pallo maaliin tolpan kautta kärkipotkulla. Saksa pysyi pelissä, mutta itsevarma Chile vaikutti koko ajan vahvemmalta. Energistä hyvätempoista peliä, Eduardo Vargas kiskaisi poikkipuuhun. 41. minuutilla Chilen prässi sitten purkautui kohtalokkaasti, Can pääsi tuomaan pallon nopeasti ylös, syöttö Hectorille vasemmalle, tarkka matala keskitys luukulle ja Stindl kaapitti. Kaunis suoritus, Saksan voimavarat ovat kadehdittavat.

Toinen jakso edelleen eläväistä vaihtelevaa peliä, ehkä aavistuksen hitaammalla tempolla. Chile siirteli palloa laatikossa liikaa, ei ratkaisuyrityksiä. Medel loukkaantui, toivottavasti turnaus ei katkennut tähän. Yksi räikeä väärä tuomio nähtiin, Kimmich oli paitsiossa, mutta tilanteesta Beausejour sai varoituksen. Onneksi vapaapotkusta ei tullut maalia. Chile oli lähempänä voittoa, mutta terävämpi pitäisi olla hyökkäyksissä.

Kamerun - Australia 1-1

Tasaista vääntöä Pietarissa avausotteluiden häviäjien kesken, heikkoa tasoa, ei paljoa maalitilanteita. Erityisen avuttomalta vaikutti Kamerunin Bassogog, joka valittiin Afrikan mestaruuskisojen parhaaksi. Kamerun aavistuksen aktiivisempi ehkä ja se palkittiin jakson yliajalla, kun Anguissa pääsi nostamaan johtomaalin yli Australian maalivahdin. Australia toisella jaksolla hallitsevampi ja heti alussa Juric hukkasi avopaikan. Kamerun sai aikaan vastahyökkäyksiä, mutta ei tulosta. Tunnin kohdalla Australia sai rangaistuspotkun videotarkistuksen jälkeen, Milligan sai pallon sisään. Lopussa taas Kamerun aktiivisempi, mutta kokonaisuutena tämä oli vaatimaton tapahtuma.

Munkebo Balder

Vantaan lentokenttäbaarin Stallhagen-hanassa jo kolmatta kuukautta Rooster-hirvitys. Valitsin preflight-olueksi pullosta tanskalaista gluteenitonta agave-IPAa, 7,6%. Hyvin ruma ulkonäkö, limaista pienikuplaista vaahtoa. Makeahko hedelmäinen tuoksu, diasetyylin leyhähdys myös. Maussa paljon hiilihappoa, kermatoffee on hyvin esillä, diasetyyliä täytynee olla, tuskin agave-siirappi tältä maistuu. Karvaan kitkerää, ei kunnolla katkeraa. Maltaisuus taustalla hyvin heikkoa. Balder on Ruotsi-Tanskassa hyvin suosittu taruhahmo, siihen törmää usein eri yhteyksissä. On tässä oikea peräkärrykin, mutta hillitön karbonointi ja toffeisuus heikentää kokemusta. Vantaa, Oak Barrel, 22.6.2017.

Meksiko - Uusi-Seelanti 2-1

Meksikolla karmea asenneongelma Uusi-Seelantia vastaan, valmentaja Osorio vaihtoi kentälle B-miehet ja kaikki meni pieleen. NZ luotti fyysisyyteen ja erikoistilanteisiin, pyrki prässäämäään ylhäältä. Yllättäen Meksikon peli oli täysin sekaisin. Yhtään kunnon tilannetta ei saatu aikaan, mutta NZ aina vaarallinen suoraviivaisissa hyökkäyksissään, Marco Rojasilla taitoakin. 42. minuutilla sitten Meksikon puolustus sekoili yhden kerran liikaa, Leeds Unitedin maalikuningas Chris Wood, NZ-kapteeni ja sentteri, rankaisi kylmästi avopaikasta. Meksiko meni shokkiin. 

Toiselle jaksolle Meksiko erilaisella asenteella, sai hyvin otteen käsiin. Silti NZ:llä edelleen paikkoja, Wood hukkasi aivan täydellisen tilaisuuden. 54. minuutilla lopulta Jimenez helpotti Meksikon tilannetta ylänurkkalaukauksella.  68. minuutilla 38-vuotias Rafael Marquez peliin, itteiden perusteella ehkä eläköitymistä voisi jo suositella. Meksikon ote oli jo hiipumassa, mutta 72. minuutilla ottelun paras pelaaja Javier Aquino rakensi paikan Peraltalle, joka iski voittomaalin etukulmasta. Monenlaisia vaiheita lopussa, NZ:n Thomas kiskaisi ristikkoon, Jimenezin avopaikan puolustaja pelasti ja yliajalla nujakoitiin. Värikäs matsi, Meksiko voitti ehkä ansaitusti, mutta vaikeasti tulos syntyi.

Venäjä - Portugali 0-1

Venäjällä lopulta uudet topparit Vasin ja Džikija, Portugalilla avauksessa Adrien Silva, Andre Silva ja Bernardo Silva. Moskovan Spartakin stadionilla isänniltä varsin hengetön avausjakso Euroopan mestareita vastaan. Portugali hallitsi helponoloisesti, Venäjältä ei systemaattista hyökkäyspeliä. 8. minuutilla Raphael syötti pitkän löysän korkean vedon takakulmalle, Cristiano Ronaldo pukkasi helposti johtomaalin, paha puolustusvirhe. Venäjällä varsin virkeät laitapelaajat, kokeneet  Žirkov ja Samedov, mutta varsin ennalta-arvattavasti yritettiin tavoitella sentteri Smolovia. 

Toisella jaksolla Venäjä piti enemmän palloa, mutta ei saanut vieläkään luotua kuin puolittaisia tilanteita. Akinfejev piti joukkuetta pelissä jakson alussa hyvällä reaktiotorjunnalla Andre Silvan luukkupuskusta. Portugali ei silti missään vaiheessa vaikeuksissa, pelasi lopussa kylmästi aikaa. Venäjän on varmaankin voitettava Meksiko, jotta pääsisi semifinaaleihin.

Atik Ismailin Vihreän veran vieraat -kirjan julkistustilaisuus

Sain kutsun Telia 5G Areenan Bollis-ravintolaan Atik Ismailin uuden kirjan julkistustilaisuuteen. Raju ukkoskuuro sähköisti tapahtumaa. 70/80-lukujen huippupelaaja Ismail on viime aikoina keskittynyt kirjoittamiseen, tämä Suomessa pelanneista ulkomaalaisista kertova Vihreän veran vieraat on jo hänen seitsemäs julkaisu. Julkaisijana Aviador, jonka Vesa Tompuri möi minulle viime vuonna pari kirjaa Ølhus Oslossa. Tompuri oli myös paikalla Bolliksella, jossa kirjan sankareista mukana mm. KPT:ssä pelannut Paul Lazarus. Pepe Jürgens haastatteli Ismailia, joka kertoi vapaamuotoisesti kirjan aiheesta. Olin varautunut kysymään, ketä Ismail pitää parhaana Suomessa pelanneena ulkomaalaisena, mutta hän kertoi sen oma-aloitteisesti. Vähemmän yllättävästi Ismailin suosikki on Valeri Popovitš ja heti perässä Alexei Eremenko, senior tietenkin. Seuraavaksi valmistauduin kysymään Ferenc Benestä, mutta Ismail kertoi hänestäkin laveasti, kuinka hän etsi Seinäjoelta jälkiä Benen visiitistä. Hän muisteli itsekin pelanneensa Beneä vastaan. Tarinaa soljui savolaisella sutjakkuudella brasseista, briteistä, Sierra Leonen pakolaisista ja Kuopion Pasasista. Täytyy palata kirjaan, kun ehdin lukea sen.

Saksa - Australia 3-2

Sotšissa Saksalla nuorekas B-miehistö ja Australialla tyystin tuntemattomia pelaajia, Tim Cahill penkillä. Saksa tuntui täysin suvereenilta ja johtomaali jo 5. minuutin kohdalla, Julian Brandtin ajo päätyyn, kääntö laatikkoon Lars Stindlille, joka kiskaisi täysin vapaasta tilanteesta verkkoon. Saksa jatkoi hallintaa, mutta lisää maaleja ei tullut, ehkä tempo ei parasta mahdollista. Sitten hämmentävästi Australian Tommy Rogic ajoi keskeltä sisään, ampui karkeasti ohi, mutta pallo kimmahti Kimmichin selästä takaisin Rogicille, joka onnistui vetämään hämmentyneen Bernd Lenon alta tasoituksen. Heti seuraavasta hyökkäyksestä Leon Gorotzka kaadettiin laatikossa ja Draxler varmasti pilkutti. Tasoero oli paljon suurempi kuin numerot antavat ymmärtää. 

Saksan ensimmäinen hyökkäys toisella jaksolla johti ratkaisumaaliin, vapaaksi päässyt Goretzka iski etukulmasta helposti sisään. Hämmentävästi Australia onnistui vielä kaventamaan, vapaapotkun jälkitilanteesta Leno sylki ulos ja Tommu Juric pääsi rankaisemaan. Tilanne oli epäselvä, mutta videotarkistuskaan ei löytänyt hylkäämissyytä. Saksan puolustuspeli ei todellakaan vakuuttavaa. Vaihdosta sisään tullut Timo Werner oli Saksan hyökkäyksessä paljon terävämpi kuin avaukseen päässyt Sandro Wagner. Tällaisella pelillä Saksa ei Chilelle pärjää.

Kamerun - Chile 0-2

Juan Antonio Pizzin valmentama Chile on Confederations Cupin ennakkosuosikki ja Kamerunia vastaan joukkue aloitti vakuuttavasti, vaikka loukkaantuneina Alexis Sanchez ja Claudio Bravo. Kamerunin puolustus puhkaistiin monta kertaa, Eduardo Vargas sai pallon tolppaan jo ensimmäisellä minuutilla. Nuori maalivahti Ondoa torjui usein ja Chilen viimeistely epävarmaa. Hugo Broosin Kamerunin nuoret, isot ja taitavat pelaajat arvaamattomia, saivat välillä Chilen sekaisin. Vapaapotkusta Kamerun teki maalinkin, mutta Vidalin sukellus pelasti Chilen. Jakson yliajalla Chile näytti onnistuvan, Vidalin terävä pystysyöttö vapautti Vargasin, joka nyt nosti hallitusti yli Ondoan. Chile juhli maalia näyttävästi, mutta pitkään kestänyt videotarkistus muutti taas tuomiota. Vargas niukasti paitsiossa, oikea tuomio, mutta pelin luonne muuttuu väistämättömästi tällä systeemillä. Käytännössä juuri mitään maalia ei kannata juhlia ennen kuin se on vahvistettu. Nytkin Vidal näytti sekoavan tuomiosta totaalisti ja jalkapallossa näitä heikolla arvostelukyvyllä varustettuja riittää.  
 

Chile näytti menettävän täysin otteensa turhasta juhlinnasta, joukkue oli täysin sekaisin lähes koko toisen jakson. Kamerun piti paljon palloa, Chile ei prässännyt juuri yhtään, maalitilanteita ei kuitenkaan syntynyt. Lopulta kentälle päässyt Alexis Sanchez käänsi ottelun, tarkka keskitys luukulle ja Vidal teki ratkaisumaalin, jota ei tarvinnut veivata videolla. Yliajalla sekin vielä nähtiin toistamiseen. Sanchez sai pallon paitsion rajamailla, Vargas oli selvästi paitsiossa, avustava ei reagoinut. Sanchezin yritykset eivät onnistuneet, mutta jatkotilanteessa Vargas teki maalin. Nyt avustava nosti hämmentävästi lipun, tulkitsi ehkä Vargasin aiemman paitsioaseman estävän hänen puuttumisen peliin. Tämähän on tunnettu uuden paitsiosäännön valuvirhe, kuinka kauan paitsioasemassa olevan pelaajan pitää olla pelitilannetoimeton. Videotuomarien mukaan Vargas oli pelitilannekelpoinen ja kun Sanchez ei ollut paitsiossa, maali hyväksyttiin. Todella sekavat fiilikset tämä jätti.

Portugali - Meksiko 2-2

Conferedations Cupia voi pitää tarpeettomana harjoitusturnauksena, mutta Venäjän MM-turnauksen järjestämiskyvyistä ehkä saadaan jonkinlainen käsitys. Tatarstanin Kazanissa näyttävä stadion, hyvä nurmikin. Sekä Portugalilla että Meksikolla ykkösmiehistöltä vaikuttava kokoonpano, kokenutta jengiä, Portugalilla jopa Pepe ja Quaresma mukana. Meksiko aktiivisempi pitkin ensi jaksoa, mutta maalintekotilanteita ei juuri syntynyt. Portugali hyökkäsi ajoittain paljon vaarallisemmin. 21. minuutilla Cristiano Ronaldo kiskoi poikkipuuhun, reboundin ampui ilmeisesti Pepe verkkoon. Maali kuitenkin hylättiin videotuomareiden ratkaisemana, Andre Gomes oli jossain tilanteessa paitsiossa. Mielenkiintoinen historiallinen tapaus, joka kuitenkin tuhottiin täysin tv-katsojien näkökulmasta. Tilanteesta ei näytetty katsojille yhtään hidastusta, vain ihmeteltiin selän takaa videotuomareiden pohdiskelua, joka kesti ehkä liian kauan. Vain suppea still-kuva paitsiosta näytettiin. Tv-ohjaajan virhe vai jokin FIFA-määräys? Portugali teki kuitenkin hyväksytyn maalinkin, kun Meksiko-puolustaja Carlos Salcedo alkoi töppäilemään kunnolla. Ensin näyttävä omamaaliyritys, jonka Guillermo Ochoa kuitenkin torjui. Sitten Salcedo päästi Ronaldon läpi, joka pysähtyi ja harhautti kolme puolustajaa. Hallittu syöttö Quaresmalle, joka harhautti Ochoan viimeistellen tyhjään häkkiin. Todella kaunis maali. Ronaldo rakensi toisenkin paikan kantapääsyötöllä Quaresmalle, mutta laukaus ohi. Hieman yllättäen Meksiko tasoitti jakson lopulla, Carlos Velan tarkka syöttö laatikkoon ja Javier Hernandezin voimapusku upposi häkkiin. Myös Vela ehti rakentaa toisen paikan Hernandezille, joka tempaisi karkeasti yli. Ehkä joukkueiden puolustukset eivät pelanneet aivan veren maku suussa, niin paljon virheitä syntyi.   

Toinen jakso sekavampaa ja hitaampaa peliä, Portugali vaikutti taas hieman paremmalta. Lopussa alkoi tapahtua, ensin 85. minuutilla vaihtomies Andre Silvan terävän puskun Ochoa torjui. Koko ottelun oikeaa laitaa noussut Cedric onnistui boksissa onnekkaasti viemään taas Portugalin johtoon. Ja taas Meksiko kuittasi heti, kulmapotkusta Hector Moreno pukkasi tolpan kautta sisään. Viihdyttävä ottelu, vaikka todellakin epäilen ettei aivan kaikki ollut pelissä.

Hiisi Spark IPA

OlutSatama-festivaalilla kului aikaa hieman odotettua kauemmin. Soinin baarin tsekkauksen ja nepalilaisen Nagorkotin aterian jälkeen en enää ehtinyt nousemaan Explosive-baaria tsekkaamaan. Ennen junan lähtöä ehdin vetää viimeisen oluen aseman viereisessä hotellibaarissa. Täälläkin Hiisin oluita, nyt hanassakin pari kokeilematonta. Spark IPAssa taas 6,2%. Ruma ruskea väri, tuoksussa trooppista hedelmää. Karkeampi maku, kevyesti hedelmää, ei maltaista runkoakaan, ei katkeruutta. Onko Hiisillä karannut ote kokonaan, kovin vaatimattomia olleet nyt viimeiset tuotokset. Jyväskylä, Jalo, 17.6.2017.

Hiisi Lutakko IPA 2017

Viime viikonlopun dramaattisen puoluekokouksen pyörteissä persupomo Timo Soini paiskasi persupinssinsä Musta Kynnys -baarin pöytään. Heikki Kähkönen viritteli Aamulehden uutisen perusteella baarista jo turistinähtävyyttä. Täytyihän baari tsekata, kun satuin verekseltään sopivasti paikalle. Vanhassa puisessa asemarakennuksessa moniosainen korkea väljä tila. Kysäisin henkilökunnalta, mihin pöytään pinssi iskeytyi. He eivät osanneet auttaa, yksi baarimestari jopa hieman epäili, oliko Soini vieraillut ollenkaan koko paikassa illan aikana. Tämähän menee mielenkiintoiseksi, mieleen tulee John Fordin elokuva The Man Who Shot Liberty Valance, jossa annettiin kuuluisa journalistinen ohje: "When the legend becomes fact, print the legend." Asetuin ovelta katsottuna ensimmäiseen vasemmalla olevaan pyöreään pöytään ja eiköhän mustassa pöytälevyssä ollutkin pinssin kokoinen kolo. Tässä se siis tapahtui.

Mustassa Kynnyksessä ei ihmeempi oluttarjonta, mutta Hiisin oluita kuitenkin. IPAssa 6,2%, Cascade, Centennial, Mosaic, 65 IBU, vehnää.  Samea, karkeaa hedelmää, liian kylmää. Katkeruutta löytyy, mutta liian tunkkainen, ei hedelmää, varmaan vähän vanhempi pullo. Jyväskylä, Musta Kynnys, 17.6.2017.

OlutSatama 2017

OlutSataman tapahtumapaikka täsmälleen sama sataman parkkipaikka (?) kuin SOPPissa. Viimevuotisesta harhailusta viisastuneena suuntasin paikalle TBonen kanssa eteläisempää Kilpisen kävelysiltaa pitkin, seuraan liittyi myös Rocking Bearin Tommi Toroska, joka kertoi OlutSataman ensimmäisen päivän olleen hillitön yleisömenestys. Tämä kuulosti hieman huolestuttavalta, olisiko kiinnostavat oluet jo päässeet loppumaan?

Joko uskaltaisi julistaa lagerin olevan uusi IPA? Olen vetänyt viime vuosien festivaalit täysin IPA-painotteisesti, mutta OlutSataman tarjonnasta huomasin ainakin kymmenkunta kiinnostavaa suomalaisten pienpanimoiden lageria. Sour-buumin tuloa on ennusteltu jo ainakin viisi vuotta, mutta ei näytä lähtevän vieläkään. Jyväskylässä oli lähinnä Fat Lizardia paikanneen Cool Headin happamia goseja, ei juuri muita. Henkilökohtaisesti en pidä soureja kiinnostavina, en kerta kaikkiaan tykkää yleisemmin niiden mausta. Lagerien mielenkiintoisimmat tyylit, esim. pils ja kellerbier taas ovat parhaimmillaan äärimmäisen kiehtovia ja mikä parasta, hyvän makuisia. Lagerit ovat matalaprofiilisempia kuin IPAt ja hipsteriysesteenä on valtava teollisuusoluiden kuramassan osuminen samaan tyyliin, mutta sen ei tarvitse antaa häiritä.   

Lähdin siis sessioimaan lager-tarjontaa. Porukkaa ei ollut avauksen jälkeen liikaa, jonottaa ei tarvinnut missään. Avaukseen Sonnisaaren HC Pils, ehkä vähän mielikuvituksettomasti nimetty vahvempi versio maitokauppa-Pilsistä, nyt 5,8%. Hyvin maltainen, täyteläinen, katkera, tasapainoinen. Tämä ei siis ole joistakin huhuista huolimatta jenkkihumaloitu, saksalaiset Magnum ja Hallertauer Mittelfrüh käytössä. Ei mitään vikaa, mutta ehkä ei vielä aivan optimaalinen resepti. Kaarinalainen Radbrew on nyt tehnyt ensimmäisen pohjahiivatuotteensa, Lonely Lager, 5,5%. Tässä oli nyt Edward Hopper -vaikutteinen hanalätkä vaikuttavampi kuin maku. Hyvin vaalea, epämääräinen tuoksu, flätti, makea, hedelmäinen. Ruohoisuutta ja heikosti katkeroa. Maussa ei suurempia ongelmia, mutta vaisuksi jäi Sonnisaaren jälkeen. 

Alamäki valitettavasti jatkui joensuulaisen Honkavuoren Iloliemi Pilsissä. 4,5%, liian lämmintä, tunkkaista mallasta, pahvia, olemattomasti katkeroa. Honkavuori on omistajiensa ilmoituksen mukaan taas yksi humalaa vihaava panimo. Kummasti niitä Suomeen sikiää, ne eivät voi odottaa minulta ymmärrystä. Toki kohderyhmäkin näyttää olevan Jalasjärven turkistarhaajat. Mallaskuun Croco Pils oli onneksi virkistävämpi.  4,7%, viljainen tuoksu. Maltaisuus jatkuu hyvin maussakin, lievästi karamellia ja hedelmää. Ei nyt virheitä, mutta ei katkeroakaan. 

Tornio on kertonut Original Lager 1964 -oluessa olevan Lapin Kullan silloisen panimomestari Leo Andelinin alkuperäinen resepti. 4,7%, kirkas kultainen ulkonäkö, hyvin runsas maltainen maku. Hämmentävästi jopa katkeruuden puraisua. Tuskin alkuperäisessä reseptissä oli näin paljon humalaa. Lievästi vahvempana tulisi vielä tanakampi Helles-fiilis. Hauskasti vierekkäisten Tornion ja Sonnisaaren telttojen liput kietoutuivat tuulessa toisiinsa. Jyväskylän oma Hiisi julkisti Peri Mosaic Pilsin, 6%. Kissanpissaa eli vihreää herukkaa, ehkä Bensiiniäkin TBonen ehdottamana. Ei täysin puhtaalta tunnu ja katkeroa on pilsiksi liian vähän.  

Iso-Kallan Keskari Pilsissä luonnollisesti vain 4.6%. Hailakka ulkonäkö. Viljaa, kohtuullisen maltainen, puhdas, mutta ei katkeroa. Takatalo & Tompurin Kaski Ruislagerissa 20% ruista. Se on ehkä liikaa, ehkä makeuttaa liikaa. Tuntui joltain epäpuhtaudeltakin. Tornio Czech Pilsner oli huomattavasti Original Lageria epämääräisempi. Maltaisuus sotkeentuu pihkaisempaan hedelmään, vähemmän katkeroa. Lager-session päätteeksi Honkavuoren Double Doc -doppelbock, 7,3%. Mäntyä, pihkaa, mahonkia, yksiulotteinen, liian makeaa. Selvästi parempi kuin Iloliemi.

Kokeilin lopuksi muutakin kuin lagereita. Maistilan Hobsessionissa 5,2%. Hedelmää raikkaasti, vihreää herukkaa. Hyvin mehumainen, hyvin puhdas, mutta liian hillitty peräkärry.   Tykkäsin viimevuotisesta Donut Islandin I Hop It's Not a Problem, nyt tarjolla #2. Sameaa, hieman hapan tuoksu, maussa lievästi jopa savuista hedelmää. Ei tarpeeksi raikasta hedelmää, nyt katkeroakin heikommin. American Pale Alellaan pullossa vakuuttaneen raumalaisen Lindenin oluista ehdin nyt kokeilemaan vain Pi.La Farmhouse Alen, 5,3%. Tämä oli heikompi tapaus, mausteita, belgihiivaa, lievästi katkeroa, ei tasapainoinen. Iso-Kallan Voodoo IPA moderni hedelmäinen mehu-IPA, ei tosin samea. Karamellisuuttakin ja kohtuullisen puhdas, mutta perätila tietysti tyhjä. Festivaalin ainoan ulkomaalaisihmeen Tankerin Kaksteistkuud-DIPAsta uusi versio 2017, 8%, vihannesta, matalat hiilihapot, heikot katkerot. Pettymys, ei voi mitään. En tosin innostunut originaalistakaan, olisi nyt kannattanut kokeilla jotain muuta.

Viihdyin viitisen tuntia festivaalialueella, siis varsin kauan. Soundcheckiä pitänyt bändi häiritsi hieman alussa, muuten lieveilmiöitä ei esiintynyt. Lasin pesupaikkaa ei ollut, mutta huuhteluun sopiva vesipiste ajoi lähes saman asian. Blogisteista paikalle saapui TBonen ohella Tuopillisen Jouni, vilaukselta näin myös Anikó Lehtisen sekä Tytön ja Tuopin. Jyväskyläläisistä Mika Laitinen esitti Panoshow'n, joka meni itseltäni ohi kauempana istuesssani. Muuten monet jyväskyläläiset oluthahmot loistivat (taas?) poissaolollaan. Oululaisista paikalla oli Maistilan Riku Harjun ja Sonnisaaren Timo Tyynismaan ohella Oulun Olutseuran jengiä. Mukavaa oli ja järjestelyt pelasivat. Lagerien taso ei ehkä vielä huimannut, mutta yritystä ainakin on, lupaavalta vaikuttaa.

Thornbridge Melba (Kohti OlutSatamaa)

Viime-elokuinen Jyväskylän SOPP-vierailu oli sen verran dramaattinen ja vaivalloinenkin, että ajattelin Jyväskylän putoavan pitkäksi aikaa matkakohteiden joukosta. Toisin kuitenkin kävi. Toista kertaa Jyväskylässä järjestettävä Olutsatama-tapahtuma vaikutti lievästi mielenkiintoiselta, mutta hektisen toukokuun jälkeen ajattelin jättää sen väliin. Järjestäjät lähestyivät kuitenkin blogistia ilmaislipputarjouksella ja vastoin ennakkokäsitystäni pienosakkuuspanimoni Sonnisaarikin kertoi olevan paikalla. Kun kesäkuun lauantaille ei muuta isompaa ohjelmaa ilmaantunut, hyppäsin taas junaan, täsmälleen samoilla junayhteksillä, joiden kuvittelin elokuussakin toimivan. 

Lämmin sää Jyväskylässä, vilkaisin pikaisesti ulkopuolelta kaupungin uuden Musta Kynnys -supernähtävyyden, josta juttua vielä jatkossa. Vetäisin kävelykadulla myöhäisen aamiaisen ja siirryin kohti Bar Explosivea. Harry'sin edessä minut pysäytti siistin näköinen keski-ikäinen herrasmies, joka pyysi lupaa piristää aamupäivää runolla. Tällaista en ole ennen kokenut, kieltäydyin tietysti hätäisesti ja poistuin ripeästi paikalta. Pommiksi kutsuttu baari oli melkein kulman takana, olin kuullut, että baarin oluttarjonta on nykyään Jyväskylän parempaa päätä. Baarin edessä pienellä patiolla runsaasti äänekkäitä asiakkaita, ehkä tupakalla, ehkä muuten vain. Baari näytti auenneen jo klo 9 ja suuret Karjala-logot kertoivat omaa kieltään julkisivussa. Yllättäen aloin epäröidä, aikaa oli vain yhdelle oluelle ennen festivaalia ja Explosiven mahdollisuudet tarjota mitään mielenkiintoista alkoivat tuntua epätodennäköisiltä. Baarihan näytti Sarkka-tyyppiseltä perusräkälältä. Olin kuitenkin väärässä, kuulin myöhemmin, että kyseessä on siisti gastropub. Tarkoitus oli tsekata Pommi festivaalin jälkeen, mutta ei sekään toteutunut. 

Ehkä alan tulla vanhaksi, ehkä ote on lipsumassa. Käännyin kuitenkin kannoillani ja siirryin tuttuun luotettavaan Harry'siin. Terassilla olikin paikkaa jo ottamassa Porin olutsoturi TBone, joka oli Tampereella hypännyt samaan junaan, jolla itsekin saavuin. Ei kummoinen valikoima Harryssakaan, otin ennenkokeilemattoman Thornbridgen peach IPAn, 6,2%. Karamellista pehmeää mehumaisuutta, ei katkeroa. Joidenkin mielestä ehkä sopiva kesäinen terassijuoma, mutta itse kaipaan siltäkin takapotkua. Jyväskylä, Harry's, 17.6.2017.

Kanava Koski Pale Ale

Vääksystä uutta kamaa, 6,4%. Sameaa ja ruskeaa. Maltaista, makeaa, ruisleipää, marjoja, kohtuullinen katkeruus pitkäkestoisena. Joskus oluita tulee luonnehdittua yksiulotteisiksi, tämä ei ole sellainen. Tämä on sekava monipuolinen keitos, aivan liian makea minulle ja ei erityisemmin muistuta mitään tunnettua oluttyyliä. Istuin liian lähellä uutta pelihelvettinurkkausta, josta kantautui humalaisen nuorison karjahteluja. Unohdin, ettei tässä baarissa enää kannattaisi käydä. Kitty's, 14.6.2017.

Park Chan-wook: Agassi (The Handmaiden)

Kolme vuotta on tullut Helsingissä asuttua ja en ole kertaakaan käynyt katsomassa uutta elokuvaa elokuvateatterissa, vain vintage-kamaa Orionissa. Nyt työnantaja tarjosi mahdollisuuden Tennispalatsin leffaan ja valitsin hyvää mainetta niittäneen korealaisen eroottisen trillerin. Ohjaaja Park ei ole mikään aloittelija, mutta en ole aiempia elokuvia nähnyt. Elokuva sijoittuu pääosin Japanin miehittämään Koreaan, ehkä joskus 1930-luvulla, välillä käydään Japaninkin puolella. Citizen Kane / Rashomon -tyyppisesti samoja tapahtumia käydään läpi hieman eri näkökulmista. Elokuvassa puhutaan sekä koreaa että japania, tekstityksessä ne erotettiin väreillä, japani keltaisella, korea valkoisella, aika näppärä ratkaisu. Eroottinen osuus värähtelee kokonaan kahden naisen välillä, miehet ovat vain sivustakatsojia,  seksikohtaukset ovat varsin pitkiäkin. Mukana on myös brutaalia väkivaltaa. Kyseessä on sovitus 1800-luvun Englantiin sijoittuvasta Sarah Watersin romaanista. Kolmeosaisen leffan ensimmäinen vaihe tuntui liian hitaalta olematta silti tarpeeksi hypnoottinen tai edes kiinnostava. Dramaattisimmissa vaiheissa alkoi sitten uskottavuus rakoilla. Visuaalisesti miellyttävää, mutta kinkkinen tarina vähensi kokonaisuuden nautinnollisuutta. Hallittu elokuva, jota ei ehkä kuitenkaan haluaisi nähdä uudelleen.

HIMA Geažotmiella IPA

Salaperäisyyden verhon taakse kätkeytyvä helsinkiläinen kotiolutkollektiivi on Lahden mediakeisari Bönthörin painostamana lopulta saanut nimettyä itsensä HIMAksi. Nimi on kehitetty päähenkilöiden sukunimien alkukirjaimien mukaan ja voin vahvistaa, että oma kontaktihenkilöni (jonka tapaan aurinkolasit päässä kaulukset pystyssä sopivan hämärillä sivukujilla) käyttää nimeä, jonka jälkiosan etukirjain löytyy tuosta lyhenteestä. Kollektiivilla on jokin perverssi suhde nimiin, se on nimennyt oluensa mieshenkilöiden etunimien mukaan. Itselleni ovat aiemmin päätyneet Arvi, Aleksis ja Tryggve.  

Jos Tryggve oli jo harvinaisempi tapaus, niin Geažotmiella ei ilman googletusta soittanut minkäänlaisia kelloja. Kyseessä on saamenkielinen miehen nimi ja IPAssa on voltteja reippaasti 7,9%, humalina Amarillo, Columbus, Hallertau Saphir. Spiegelaun IPA-lasiin kertyy hyvin paksua vaahtoa, lievästi samea kermatoffeinen väri, tyypillistä vahvemmille IPOille. Tuoksussa karamellia, keväisen sateen kosteuttaman männyn aromia.  Maku on hieman yksiulotteisen hedelmäinen, hedelmäpastillien kuivaa purentaa, ulkonäkö ja tuoksu ennakoivat raikasta kuohkeutta, joka ei kuitenkaan materialisoitunut. Hiilihappoja ehkä hieman liikaa. Hyvä juotavuus, ei paksua eikä alkoholista. Peräkärry on kevyt, ikään kuin tyhjä venetraileri WAP-kumivääntöjousiakselilla takana pomppisi. Ei mitään virhemakuja, mutta liian siisti, liian yksiulotteinen tämä on. Silti HIMA parantaa kuin sika juoksuaan, Tryggve oli aiemmista paras, mutta kyllä tämä vielä vakuuttavampi on. Itse asiassa jonkin keskisuuren riskejä välttelevän kaupallisen panimon vahva IPA voisi olla juuri tällainen. Kotioluttoimijoilta voisi ehkä toivoa persoonallisempaa otetta, tai sitten ei.

Ingå Kalja

Sain Ilkka Sysilältä a.k.a. Strasselbergilta inkoolaista kotiolutta arvioitavaksi, ilman mitään saatesanoja. Pullon kylkeen on raapustettu "Ingå kalja", joten uuden (?) hallituspuolueen RKP:n vahvalta kannatusalueelta tuote on peräisin. 

Kaunis lievästi utuinen vaaleanruskea väri, paksu kuohkea pienikuplainen vaahto. Tuoksu pehmeän hedelmäinen, trooppisen puolelta. Maku on matalahiilihappoinen, kypsää pehmeää hedelmää täyteläisesti, jälkimaku hieman erikoinen, voimakas maku, joka ei täysin katkera, vaan jotenkin ylikypsän hedelmäinen sekin. Ehkä rikkiä, ehkä jotain mausteisuutta. Selvästi pale ale tämä on, ehkä kohtuullisen vahvakin, ei mitään ohuutta tai vetisyyttä. Maku on aluksi tosiaan varsin puhdas, mutta perätilassa on jotain arveluttavampaa. Jotain ylikypsän pehmeän kiivin vivahdetta oluessa on. Kokonaisuutena kuitenkin miellyttävää tavaraa.

Craig Russell: Eternal

Eternal on kolmas osa skotlantilaisen Craig Russellin Jan Fabel -sarjassa vuodelta 2007. Miljöönä on edelleen nykypäivän Hampuri, tyylilajina poliisiproseduraali ja aiheena taas sarjamurhaaja. Friisiläinen Fabel juo edelleen Jeveriä, murharyhmä on sama kuin edellisessä Grimm-tarinassa ja Blood Eagle -avauksen ukrainalainen pahan ilmentymä kurkkii tässäkin taustalla. Silti tämä ei tunnu vanhan kertaukselta. Fabelin hahmo on entistäkin ahdistuneempi, hän miettii ammatinvaihtoa, johon näyttäisi avautuvan väylä koulukaverin tarjoamana. Keskeisenä teemana on tällä kertaa avausromaanissa vilahtanut 1970-80 -lukujen länsisaksalainen terrorismi, Baader-Meinhofin Rote Armee Fraktion splinteriryhmineen. Toinenkin RAF kummittelee taustalla aiempaan tapaan, Royal Air Forcen toimeenpanema Operation Gomorrah, Hampurin tulimyrsky 1943. Russell tarjoaa sivuhenkilöiden kautta hyvin kirjoitettua populaaritiedettäkin, tällä kertaa arkeologiaa ja genetiikkaa, mm. läntisestä Kiinasta löydettyjä Tamirin muumioita, joissa Russellin mukaan on suomalaiskytkentöjä. Juoneen olennaisesti sijoittuva kiistanalainen aihe on muistin periytyminen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia ilmaantuu pitkin matkaa, ukrainalaista ihmiskauppaa tutkiva sikäläinen poliisimies ennustaa Ukrainalle loistavaa vaurasta länsimaista tulevaisuutta. Sivulauseessa hän tosin mainitsee, että Itä-Ukrainassa jotkut edelleen kaipailevat Äiti-Venäjän syliin.  Romaani on siis julkaistu 2007, kannattaa muistaa.

Tämä romaani on todella onnistunut,  nyt Russell saa rullaavan vaihteen päälle. Blood Eagle oli hyvin lupaava, Brother Grimm jatkoi samalla tasolla, mutta ei ehkä parantanut vielä. Nyt tulee tason nousua, tiheämpi tarina, jouhea kerronta, entistäkin moniulotteisemmat henkilöhahmot. Hampuri elää edelleen vahvasti mukana. Joitakin dramaattisia huipentumia Russell pohjustaa ennalta-arvattavasti, mutta sitäkään ei voi pitää heikkoutena. Sarjamurhaajan identiteetin voi arvata melko varhain, mutta aivan loppuun Russell varaa vielä lisäkäänteen. Ehkä Fabel kuitenkin jatkaa poliisina, ainakin sarjassa on ilmestynyt tämän jälkeen useita osia.

Suomi - Ukraina 1-2

Tampereella Hämäläinen Pohjanpalon tilalla, Kanerva palaa Paatelaisen päähänpinttymiin? Uronen korkeammalla laidalla ja Yaghoubi Eremenkon paikalla. Virkeä aloitus Suomelta ja homma onnistui kohtuudella pitkin jaksoa. Ševtšenko luotti kokeneeseen kaartiin, mukana mm. Pjatov, Rakitski, Konopljanka ja Jarmolenko. Kovalenko kymppipaikalla, Stepanenko keskellä alempana. Mykola Matvijenko laitapelaajana, liekö sukua Viktor Matvijenkolle, joka pelasi Lobanovskin ensimmäisessä Kiovan Dynamon huippuryhmässä 1970-luvulla. Ukrainan peli ei kunnolla käynnistynyt, Suomi pystyi pitämään palloa. Lupaavaa siis, mutta ehkä silti enemmän vastustajan huonoutta. 

Toisella jaksolla tutumpaa nähtävää, Ukraina oli terävämpi ja Suomi otti takaisin repertuaariinsa puolustusvirheet. 51. minuutilla Jarmolenkon pystysyöttö vapautti Malinovskin, Hradecky torjui hyvin, mutta reboundin Konopljanka sijoitti sisään. Kanerva ei vielä reagoinut, mutta lopulta Pukki sai lähteä, kun oli vapaasta lahjapaikasta kiskaissut katsomoon. Jensenin ja Pohjanpalon tultua sisään Suomi sai hyvän vaiheen aikaan, palloa pidettiin kauan hyökkäysalueella ja lopulta ukrainalaistoppari puski ylärimaan, josta reboundin Pohjanpalo puski hallitun häkin. Pari minuuttia iloa kesti, Rakitskin keskityksen puski matalalta vaihtomies Besedin maaliin. Kumpaakin maalia voi pitää suomalaistopparien virheenä. Esimerkiksi Lodin ja Urosen tekniikka ei näytä riittävän kansainväliselle tasolle. Yaghoubikin vaisu toisella jaksolla. Valoa ei siis vieläkään Suomen tunnelissa.

Olutliiton kotiolutkilpailu 2017

Vajaa kuukausi sitten kiskoin kaikessa rauhassa Saarisen Matin kanssa sahteja Urhossa, kun viereisen pöydän André Brunnsberg kysäisi kiinnostusta osallistua Olutliiton kotiolutkilpailun tuomarointiin. Aikataulu mätsäsi, joten mikä ettei, ainahan oluen juonti kiinnostaa. Nyt sitten koitti lupauksen lunastustilaisuus. Homma tapahtui Andrén idyllisessä residenssissä Käpylässä, klo 11 aloitettiin ja työstettävää riitti yli kahdeksaksi tunniksi. Aurinkoinen lauantainen kesäpäivä siinä vierähti, ehkä jonkun mielestä sen viettäminen olutta juoden on ihanteellista, mutta ei se välttämättä niin mene. Oluita oli yli 100 yksilöä ja aikaa jäi yhdelle oluelle varsin vähän, joten vastuu painoi raskaana. Muutamassa sekunnissa pitäisi arvioida oluen olennaiset piirteet ja kun valmistaja on saattanut vuodattaa teokseen sydänvertaan pitemmän aikaa, niin stressiä puski pintaan. 

Meitä oli kuusi tuomaria, itseni lisäksi Mariaana Nelimarkka, Petteri Helin, Matti Saarinen, Niklas Fred ja Timo Jukka. Käytännön järjestelyistä huolehtivat André ja toinen herra, jonka nimi jäi valitettavasti rekisteröimättä. Olutliiton tuore puheenjohtaja  Anikó Lehtinenkin pyörähti paikalla. Tuomarointi tapahtui pareittain, itse arvioin oluita Mariaanan kanssa. Amerikkalaisen BJCP:n arviointilomakkeen mukaan pisteet täräytettiin ja jos parin kanssa meni arvio pahasti ristiin, niin sitten neuvoteltiin asiasta. Kaikki tuomarit eivät siis juoneet kaikkia oluita tällä ensimmäisellä kierroksella, vain kaksi arvioijaa. Parhaat pisteet saaneet noin 6-7 olutta eri sarjoista pääsivät sitten loppukierrokselle. Sarjoja oli viisi, pale ale, lager, belgi ja vehnä, stout ja porter sekä erikoisuudet. Loppukierroksella kaikki maistoivat sarjojen parhaat ja yleisellä pudotus/eliminointikeskustelulla ruodittiin niistä kolme parasta.

Hyvin mielenkiintoinen kokemus, aiemmin olen osallistunut Sonnisaaren kotiolutkilpailun tuomarointiin. Silloin systeemi oli hieman erilainen, mutta tilanne jokseenkin samantyyppinen. Ensimmäisissä oluissa meillä oli Mariaanan kanssa suuriakin eroja arvioissa, mutta vähitellen skaala tasaantui ja lopussa oluille tuli suunnilleen samoja pisteitä. Mielenkiintoinen sosiaalinen ilmiö. Oluiden taso tietysti vaihteli huomattavasti. Suosituimmassa pale ale -kategoriassa ei minusta taso ollut kovin kummoinen, Andrén sekaan heittämä oma Vermont IPA taisi saada parhaat arviot. Parhaita yksilöitä löytyi belgeistä ja stouteista. Henkilökohtaisesti olin lievästi pettynyt tasoon, aiempien kotiolutkokemusten perusteella odotin hieman enemmän. Osallistujien runsas määrä kuitenkin ilahduttavaa, alan harrastus on kovassa buumissa.

Saimaa Brewer's Special Oatstanding IPA

Kaura-IPAa Mikkelistä,  6%. Hieman samea, paljon hiilihappoa, mallasta, ei hedelmää, ei raikkautta. Kaurasta mahdollisesti osa jonkinlaisesta makeasta tunkkaisuudesta peräisin. Lukija voi ehkä päätellä, että en ole kauran ystävä . Kaura ei kuitenkaan tässä varsinainen ongelma, tämä on todennäköisesti Saimaan muiden oluiden tapaan pastöroitu ja se leikkaa kaikki paremmat aromaattiset vivahteet IPA-tyylisestä oluesta pois. Peräkärrykin hyvin horjahtelevan kevyt. Harmittavasti näin vaatimaton juoma jäi illan viimeiseksi, mutta aina ei voi kotiin lähteä pyöräilemään täydellisessä voittajafiiliksessä. Bruuveri, 9.6.2017. 

CREW In Your Face IPA

Partizan-pettymyksen jälkeen lohdutukseksi saksalaista IPAa kulman takana. 6,8% tässäkin, humalina Centennial, Chinook, Simcoe, Citra, Herkules. Kirkas,v arsin maltainen, karamellinen, pihkainen ei oikein sitrusta, perushedelmäisyyttä. Miellyttävästi katkeruuttakin, mutta kokonaisuutena vähän tunkkainen. Ei täysin puhdas eikä tasapainoinen. Leijuva Lahna, 9.6.2017.

Partizan IPA

Lontoolaista IPAa, 6,8%. Sameaa, hyvin hapanta, valitettavasti. Kävin valittamassa tiskillä, mutta baarimestari vakuutti, että juuri sellaista sen pitää ollakin, Partizan on kuulemma tunnettu happamista oluistaan. Ehkäpä sitten niin, mutta itselle jäi edelleen vahva epäilys asiasta. Myönnän, että urveltamisen ajankohta perjantai-iltana klo 22:30 ei ollut paras mahdollinen. Ainakin kuluttajan harhaanjohtamisesta on kyse, kun olutta myydään pelkällä IPA-nimellä, en todellakaan olisi halunnut juoda hapanta olutta. Etikkaiselta olut tuntui, pehmeä trooppinen kiivimäinen hedelmä jää pahasti taustalle. Harmittavasti oluen tarkka nimi jäi epäselväksi, Partizan on tehnyt kymmeniä IPOja. 6,8-prosenttisia ovat esimerkiksi Belma Liberty ja Centennial Willamette Columbus, kummankaan arvioissa ei happamuutta mainita. Angleterrre, 9.6.2017.