Olvi on innokas näytteiden lähettäjä, alkusyksystä saapui ämpärillinen lonkeroita. Nyt vuorossa jouluolutlähetys. Joululager-peruskamaa uusissa pakkauksissa, isoon pulloon pakattu konsernin Liettuan panimossa, tehty kuitenkin Iisalmessa. Joulu-IPA on uusi olut, aiempaa versiota vahvempi (5,5 %) ja tummempi. EBUjakin vähän enemmän, 55. Humalina edelleen samat Opal, Comet ja Kazbek. Keskiruskea kirkas olut, varsin karamellinen, hedelmäpastillinen tuoksu. Maku on makean hedelmäinen, karamellia löytyy tästäkin, karviaismarjaa myös. Tuntuu tukkoiselta, vähän vihanneskin kurkkii, ei ole tarpeeksi raikas. Katkeruus tuntuu paljon numeroita laimeammalta. Aiemman version leipäisyys ja pihkaisuus on muuttunut karamellisemmaksi, mutta kokonaisuus ei oikeastaan ole parempi. Jos ei huonompikaan. Tämä ei ole Olvin modernien tuotteiden kärkipäässä missään nimessä.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 31. lokakuuta 2019
Tuju Hop Gun
Lappeenrannasta pukkaa myös old school IPAa west coast -tyyliin, 7,0%. Lähes kirkas, pehmeästi pihkaa, sitrusta ja katkeruutta. Ei apinamehun tasoa, mutta ihan kohtuullinen. Puhdas ja tuoreen makuinen, katkeroa enemmän. Panema, 30.10.2019.
Tuju Apinoiden Galaxy
Järkytyin videohaastattelusta sen verran, että pysähdyin vielä kotimatkalla Panemaan mehukaljalle. Tujulta uutta Galaxy-kamaa, 6,5 %. Samea, hyvin mehuinen. Suomen NEIPA-etulinjan kärkipanimo lataa uutta putkeen. Pehmeää ja yllättävän katkeraa kamaa. Mallas jää sivummalle, mutta nyt Lappeenrannassa on lorahtanut keittoonkin humalaa reippaasti. Oikein hyvää. Olen jo useamman oluen julistanut Tujun parhaaksi, tässä on ehkä uusi ykkönen. Panema, 30.10.2019.
Ramsgate Gadds' Black Pearl, cask ale
Cyde kertoi odottelevansa baariin festivaalimoguli Mikki Nymania ja Pienessä moikkaamaani Jaska Matikaista. Pian herrat saapuivatkin ja tuli juteltua alan kuumista aiheista. Yllättäen Cyde ehdotti tekevänsä videohaastattelun Jaskasta ja minusta, liittyen Olutpostin seuraavan numeron blogiartikkeliin. Hämmentävä ehdotus, en tunne olevani kameran edessä mukavuusalueella, vaikka näyttelenkin pääosaa Ilkka Sysilän tekeillä olevassa kokoillanelokuvassa Kaljatehdas taistelee. En osannut kieltäytyäkään, vaan hain lisää juotavaa ja pistettiin homma käyntiin. En oikein osannut vastata näppärästi Cyden heittämiin kysymyksiin, peruskliseitä varmaan tuli pudoteltua. Oluesta jäi kaaoksen keskellä niukasti muistikuvia, siis Kentistä oyster stoutia, 6,2 %. Pehmeää ja kuivaa, erittäin hyvässä kunnossa, ehkä jotain maitoisuutta löytyi. Black Door, 30.10.2019.
Triple fff Hunky Dory, cask ale
Black Doorissa best bitteriä Etelä-Englannista. Hunky Doryn nimi ehkä viittaus David Bowien albumiin, mutta onhan sanonta yleinen muutenkin. 4,7 %, kaunis kuparinvärinen olut. Pehmeää keksiä, juuri oikea lämpötila, kuohkeaa ja tuoretta, pähkinää. Katkeruus olemassa, mutta enemmän saisi olla, jälleen kerran. Kustannusmoguli Cyde Hyttinen marssi sisään baariin, kylläpä olutjulkkiksia on kovasti liikkeellä tänä iltana. Black Door, 30.10.2019.
Gänstaller Kellerbier Traditionell
Siirryin Ruttolintuun, Gänstallerin Zwickelpilsin hana meni juuri pesuun, mutta kellerbieriä löytyi. 5,2%, suhteellisen samea. Hyvin maltainen, pähkinäinen, katkerakin. Silti rungossa jotain epämääräisempää, tuntuu liian vetiseltä. Täyteläisyyttä siis uupuu. Pikkulintu Ruttopuisto, 30.10.2019.
Cloudwater Five Good Lots
Menin kaikessa rauhassa iltaoluelle Pien-kauppabaariin. Eiköhän pöydässä istunut Joensuun Jaska-bloggari, jota en muista tavanneeni useampaan vuoteen. Vielä suurempi yllätys tuli asetuttuani sivupöytään nauttimaan Cloudwaterin viimeisimmästä mehukaljasta. Muuan nuori mies tuli kysymään olenko mahdollisesti Arde ja esittäytyi oululaisen Oluttaolutta-blogin J-P:ksi. Blogi on tuttu, mutta kirjoittajaa en ole ennen tavannut, J-P aloitti aktiiviuransa vasta muutettuani Oulusta pois 2014. Oli hauska vaihtaa lyhyesti mietteitä ja tulevia matkasuunnitelmia. Aloin jo epäillä jonkinlaista provinssiolutbloggareiden kokoontumisajoa, mutta kyseessä oli pelkkä yhteensattuma. Vähänpä tässä vaiheessa aavistin, että pari olutta myöhemmin yhteensattumia tulisi lisää. Niin, se Cloudwaterin olut, eipä siitä paljoa hämmennyksessä jäänyt mieleen. 6,5 %, Motueka sinkkuhumalana. Hyvin mehuinen aromi, ananasta ehkä enemmän kuin appelsiinia. Katkeruus ei riittävää ja kokonaisuus jää vähän karkeaksi. Varmaankin tuoretta kamaa, mutta raikkaus voisi olla avonaisempi. Oluen nimi viittaa humalafarmin viiteen palstaan, jotka Cloudwater päässyt valitsemaan. Sadonkorjuu tehty 4/3/19, Uudessa-Seelannissahan se tapahtuu pohjoisen pallonpuoliskon keväällä. Pien, 30.10.2019.
tiistai 29. lokakuuta 2019
X Hopnosis IPA
Blogista löytyy viiden vuoden takaa X-Panimon oluita, mutta ne olivat kotivalmistamo-oluita, jotka nimettiin paremman puutteessa X:llä. Jyväskylään on sittemmin ilmaantunut kaupallinen toimija, joka on ottanut saman nimen käyttöön. Ilmeisesti kyseessä on ihan oikea fyysinen panimo, ehkä toiminut aiemmin mustalaisena. Kiivastahtisessa tiistai-illassa oli Põhjalan vintage-pläjäyksen jälkeen ohjelmassa Suomen Sotahistoriallisen Seuran nuorisojaoston sääntömääräinen illallinen Kruununhaan Kolmessa Kruunussa, josta siirryttiin jatkoille Kaislaan. Kaislan paremmalla baaritiskillä oli tarjolla hieman yllättäen useampaa X-olutta. Tein varsin ennakoitavan valinnan ja otin IPAa, kauppavahvuiseksi laimennettua kamaa, siis 5,5 %. Samea on, hämärässä valaistuksessa ei oikein appelsiinimehun kuulasta sameutta, siis ruma. Hedelmäinen maku, tahmeaa kirpeää hedelmäisyyttä. Tällainen maku esiintyy usein silloin, kun hedelmäisyys ei ole pelkästään humalasta ja hiivasta peräisin. En tiedä tämän oluen koostumusta. Ei oikein raikas, ei katkeruutta. Kokonaisuus jää karkeaksi. Kaisla, 29.10.2019.
Põhjala Cellar Series -maistelu @Kitty's
Servaalin Pasi Lehtinen kutsui Põhjalan kellarioluiden "esimaisteluun" ennen varsinaisen teistingin alkua Makkarataloon. Aikataulut kerrankin mätsäsivät ja pääsin paikalle, jossa Pasi jo odotteli Anikó Lehtisen kanssa. Muitakin vieraita oli kai luvassa, mutta viime hetken esteitä käsittääkseni. Põhjalan ykkösketju Chris Pilkingtonin ja Samu Heinon johdolla pölähti suoraan laivalta mukaan ja homma saatiin käyntiin. Siis panimon Cellar-sarjan oluita tarjolla, vanhin oli noin kolmevuotias, siis pullotuksen jälkeen. Näitähän on kypsytetty pitempään jo ennen pakkaamista. Chris ja Samu siis esittelivät tuotteita, Anikó ja minä kiskoimme nesteet naamaan.
Neljä ensimmäistä olivat minulle ennen kokeilemattomia. Ülo on 10-prosenttinen maustettu imperial saison, karviaismarjalla työstetty ja chardonnay-tynnyrissä kypsytetty. Fenolisuutta ja varsin raikasta hedelmäisyyttä, aika paljon hiilihappoa, mutta se ei erityisemmin haitannut. Ei varsinaisesti hapan, mutta vähän sinne päin kirpeyttä. Tämä oli hieno olut, toinen session parhaista juomista.
Laugas on imperial gruit, 12,3 %, kuminaa, katajanmarjoja ja yrttejä. Todella voimakas tuoksu, mausteinen pehmeä maku, ei makeutta. Varsin onnistunut tämäkin, luultavasti tuoreena paljon karkeampi. Cowboy Breakfast oli session erikoisin tuotos, 12,5 %, chiliä, mustaherukkaa ja kahvia, Jim Beam -kypsytys. Pekoni leimallisesti esillä tässä merkillisesti, savua, raskautta, suklaata, tupakkaa. Omalaatuisen kuiva, hyvä saavutus näin vahvassa oluessa. Ehkä vähän maitoista happamuuttakin mukana. Tässä oli jo ehkä liikaakin ainesosia.
Session ainoa uusi olut (pullotettu siis äskettäin) Honey Laku ei mitään sessioitavaa sekään, 10,5 %. Imperial porter, kanervahunajaa, mustaherukkaa, lakritsijuurta, kypsytys PX-sherryssä ja bourbonissa. Istunnon makein, vaikka ei ällökamaa, lakritsa hallitsee kokonaisuutta vahvasti. Mielenkiintoisesti erottui joukosta "vihreänä", tämäkin luultavasti ikääntyisi edukseen.
Tanskalaisyhteistyönä valmistunutta Taanilinn-porteria olen maistellut hanasta viime vuonna. Virolainen yrttilikööri tässä ollut innoittajana ja alkoholia on saatu 14 %. Yrttinen ja mausteinen kuiva vahva porter, oikein hyvässä tasapainossa pehmeyttä ja dokabiliteettia. Ei kuitenkaan minun suosikkeja tällainen mausteisuus.
Session päätöstuote sitten sopi minulle paremmin. Pime Öö Laphroaig-tynnyristä, tätä maistelin jo tuoreempana viimevuotisessa Lehtinen & Nikkanen -elämystapahtumassa. Hyvin kolisi nytkin savuinen turpeisuus aromissa, maussa mallas ottaa hyvin koordinaatiovastuuta ja pystyy hoitamaan kokonaisuuden maaliin tyylikkäästi. Tämä siis oli aloitusdrinkin ohella se session toinen huipentuma. Panimon yleistiedoista mieleen jäi se, että Suomi on tällä hetkellä vasta kakkonen vientimaista. Ranska on kirinyt edelle, sinne on saatu iso diili johonkin suureen baariketjuun.
maanantai 28. lokakuuta 2019
Nokia Keisari Micro IPA
Luin taannoin myönteisiä arvioita tästä Nokian kuivahumaloidusta kevytoluesta, joten päätin kokeilla havaittuani tuotteen lähikaupan hyllyssä. Vain 2,8 %, kantavierre 7,2 %, gluteeniton, IBUja jopa 60, Columbus, Cascade, Tradition, kuivahumalina Citra ja Wai-iti. Ehkä erikoisin raaka-aine ruis näin kevyessä ja vaaleassa oluessa. Siis kirkas kultainen olut, valkeaa vaahtoa. Tuoksussa mukava tuore sitruksinen aromi, myös ananasta, maku on pehmeästi samantyyppinen. Maku on ohut, mutta miellyttävä, hentoa maltaisuutta täydentää kuiva voileipäkeksisyys, vähän samantyyppisesti kuin kevyissä Britannian cask aleissa. Katkeruuttakin löytyy, ei voimakkaasti, mutta selvästi havaittavasti. Hyvin puhdas ja raikas. Hyvä saavutus Nokialta, joka on horjahdellut aika neuvottoman oloisesti viime aikoina. En tykkää IPA-nimen käytöstä näin kevyen oluen kohdalla, mutta muuta valittamista tästä oluesta ei ole. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.
sunnuntai 27. lokakuuta 2019
Paris Saint-Germain - Marseille 4-0
Verratti, Di Maria, Mbappe, Icardi. Nykyisellä Olympique Marseillella ei ollut mitään keinoja pysäyttää PSG:n tähtiä. Edinson Cavani oli penkillä, ei mahdu enää avaukseen. Ei sinne mahtuisi pelle-Neymarkaan, joka patsasteli nyt katsomossa. Marseille yritti alussa pitää palloa hetken ja veteraanikoppari Mandanda teki parhaansa, mutta verkko soi tasaiseen tahtiin. Icardi ja Mbappe tekivät ensimmäisellä puoliajalla molemmat kaksi maalia Verrattin rytmittäessä peliä alempaa ja Di Marian tarjoillessa poikkisyöttöjä. Tilanteita oli siis useampaankin osumaan, täysin suvereeni esitys. Toinen puoliaika oli pelkkä muodollisuus, pelattiin vain minuutit loppuun ilman suurempaa yritystä kumpaankaan suuntaan.
Norwich - Manchester United 1-3
Norwich pelasi mustissa surunauhoissa ja ottelu aloitettiin kunnianosoituksella äskettäin kuolleelle skottitoppari Duncan Forbesille, joka pelasi koko 1970-luvun Carrow Roadilla. Muistan itsekin pelurin. Painajaismaisesti kauden aloittanut ManU pelasi vakuuttavasti ensimmäisen puoliajan Norwichissa. Tilanteita syntyi pienen lämmittelyn jälkeen säännöllisesti, mutta maaleja vain kaksi. Tim Krul pelasti lähes kymmenkunta ns. varmaa paikka, mm. kaksi pilkkua, jotka molemmat tuomittiin VAR-tarkistuksista. Ensimmäinen oli omituinen, hyökkääjän selvä virhe. Rashford ja Martial epäonnistuivat. Krulin huikein torjunta oli refleksimallia lähipuskuun. Rashford kuittasi pilkkukatastrofin hallitulla maalilla Daniel Jamesin pitkästä syötöstä. Ensimmäisen maalin teki Scott McTominay alanurkkavedolla pitkän myllytyksen jälkeen. Pukki pääsi oikeastaan vain yhden kerran pallon kiinni, syöttö boksissa ei mennyt perille. Cantwell laukoi kahdesti, toinen varsinkin hyvä, jonka De Gea nosti yli. Toisaalta Cantwell aiheutti käsivirheellään toisen rangaistuspotkun.
Pukin ainoa paikka tuli toisen puoliajan alussa, Aaronsin kova syöttö luukulle, josta Pukin ohjaus nousi yli. United vähensi tempoa, tilanteita syntyi vähemmän, mutta myös Krul jatkoi edelleen torjuntojaan. Peli meni kovin rikkonaiseksi, Norwichille näytti kasaantuvan loukkaantumisia. ManU:n laitapakki Wan-Bissaka vakuuttava, en ole ennen nähnyt miestä. 73. minuutilla Martial chippasi Krulin yli näyttävän Rashford-yhteistyön jälkeen. Tauolla Norwichin laidalle tullut kuubalainen Hernandez oli pirteä ja 88. minuutilla ryösti pallon McTominaylta, rynni sitten itse maalintekoon hyvällä itseluottamuksella. Pukki oli hyökkäyksessä mukana, mutta Hernandez päätti tehdä soolon. Kovin alakynnessä Norwich oli ja Pukki yksinäinen kärjessä.
Newcastle - Wolverhampton 1-1
St. James Parkilla taas 50 000 katsojaa, isänniltä Schär ja Carroll sivussa. Wolves oli terävämpi alussa, tunnustelevaa otetta molemmilta silti, ei tilanteita. Newcastlelta vasta 23. minuutilla ensimmäinen hyvin rakennettu vastahyökkäys, jossa ei kuitenkaan viimeistely onnistunut. Puolen tunnin kohdalla maali sitten, isäntien topparit olivat ylhäällä kulman jälkeen, Wolvesin puolustuksessa useita harhasyöttöjä ja sitten kapteeni Lascelles puski korkealta johtomaalin, Portugalin maajoukkuemaalivahti Rui Patricion refleksit eivät riittäneet. Puoliajan lopussa ei enää suurempaa dramatiikkaa.
Wolverhampton hallitsi toista puoliaikaa totaalisti. Jotalla useita avopaikkoja, puskutilanne luukulta ja kohtuullinen matala veto, mutta maalivahti Dubrovkaa kohti. Wolves sai hyvin lyhytsyöttöpelin rullaamaan hyökkäysalueella. 72. minuutilla Dubrovka purki huonosti suoraan Jonnylle, joka rankaisi tasoittamalla. Newcastlen oikeastaan ainoa paikka oli Willemsin kova laukaus, joka meni niukasti ohi. Homma hajosi lopullisesti Sean Longstaffin suoraan punaiseen. Wolvesin irlantilainen Doherty oli maalipaikassa jo jakson alkupuolella, mutta ei osunut palloon boksissa, sitten vielä yliajalla samalle miehelle ratkaisupaikka, mutta pusku painoi ohi. Newcastle paha pettymys, Wolves heräsi hitaasti eikä se riittänyt tarjolla olleeseen voittoon.
Blake Edwards: The Party
Peter Sellers oli merkittävä näyttelijä, mutta en ole koskaan oikein innostunut miehen kyvyistä koomikkona, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kun nyt ennakkoarvioissa pidettiin tätä vuoden 1968 farssia olennaisena näyttönä juuri tällä alueella, päätin tsekata leffan uudelleen. Toisaalta tämä on metaelokuva Hollywoodista ja hauska nähdä miten se suhtautuu Tarantinon tuoreeseen Hollywood-analyysiin vuodesta 1969. Ja toden totta, yhtymäkohtia löytyy heti, muualtakin kuin muodista ja Los Angelesin miljööstä. Edwardsin leffassa esiintyvä western-näyttelijä Wyoming Bill Kelso on taatusti vaikuttanut Tarantinon käsikirjoitukseen. The Party starttaa hienolla prologilla, ollaan ehkä jossain Afganistanin vuorilla The Great Gamen aikaan, brittijoukko-osasto marssii säkkipillien soidessa väijytykseen. Huippukohdassa Sellers vahingossa räjäyttää epähuomiossa valtavan lavastelinnoituksen. Sitten tempo hiipuu, kun siirrytään varsinaisiin pirskeisiin. Elokuvalla on poikkeuksellisen onnistunut käännösnimi, Pahuksenmoiset pirskeet. Loppuelokuva on oikeastaan Sellersin sooloa, Edwards on päästänyt miehen maneerit valloilleen. Rytmi on todella hidas ja mykkäklassikoista ja varsinkin Tatilta venytetyt gagit eivät minusta ole erityisen hauskoja. Sellers oli parhaimmillaan, kun häntä rajoitettiin tai hillittiin, kuten Kubrick teki parissa ohjauksessaan. Kyllä The Partynkin katsoo mielellään, mutta kovin tylsältä se tuntuu. Sitä en muistanut, että humaltuvan tarjoilijan rooli vedetään suorana kunnianosoituksena Der 90. Geburtstagin (absolutisti) Freddie Frintonille. Frinton näyttää kuolleen sydänkohtaukseen 59-vuotiaana 1968 melko pian The Partyn ensi-illan jälkeen.
lauantai 26. lokakuuta 2019
Burnley - Chelsea 2-4
Burnleyn Turf Moorilla ei satanut ja pelikin vauhdikasta hyökkäysvoittoista menoa. Päärooleissa joukkueiden vasemmat kärjet Dwight McNeil ja Christian Pulisic. Olen nähnyt Pulisicin pari kertaa aiemmin, mutta nyt oli vakuuttava esitys. Ehkä paras näkemäni amerikkalaispelaaja kautta aikojen. Alku oli tasainen, mutta vartin kohdalla Lampardin Chelsea sai tiki-takan pyörimään. Pulisic riisti pallon puolustajalta ja sooloili pallon maaliin. Toinen maali ennen taukoa samalla tavalla, nyt laukaus kimposi onnekkaammin puolustaja jalasta maaliin. Burnleylläkin hyviä paikkoja, Kepa pelasti reflekseillä hollantilaispuolustaja Pietersin kimmokelaukauksen. Puolen tunnin kohdalla Ashley Barnesilla avopaikka, mutta puski ohi. Barnes mielenkiintoinen tapaus, Bathissa syntynyt mies on pelannut Itävallan nuorisomaajoukkueessa, koska isoäiti kotoisin Klagenfurtista. Chelsea näytti paremmalta kuin vuosikausiin ja Burnleykin kohtuullisen taitava pirteydessään.
Barnes piti vielä Burnleyn toiveita hereillä toisen puoliajan alussa, mutta ei nytkään viimeistely onnistunut. 56. minuutilla lopullinen ratkaisu, Pulisic saavutti hattutempun puskemalla takaraivolla Mason Mountin keskityksen häkkiin. Heti perään Willian irtautui maalintekoon. Numerot imartelivat Chelseaa, ei Burnley niin paljon huonompi ollut. Viideskin maali oli tulossa, kun tuomaristo ehdotti pilkkua, mutta VAR käänsi sen cinemakortiksi vaihtomies Hudson-Odoille. Chelsea löysäsi lopussa omalaatuisesti ja Burnley teki kaksi maalia kaukolaukauksilla. Rodriguezin veto oli aidosti laadukas ja ei McNeilkään huonosti kiskaissut, mutta pallo kimposi Tomorista maaliin. Viihdyttävää peliä kaikin puolin.
Stadin American Double IPA (2012)
Vielä lisää vintage-Stadia. Vahva IPA, 8,0 %, parasta ennen 1.11.2012, erä 425. Heikosti vaahtoa, tunkkainen yrttinen tuoksu. Maku on maltainen, makeahko, makeasti yrttimäinen, ei kovin miellyttävä. IPAt tunnetusti ikääntyy oluttyyleistä heikoiten ja tästä sen selvästi huomaa. Ei tässäkään silti mitään erityisempää epämiellyttävyyttä mukana. Kuriositeettitapaus siis, josta ei sen enempää.
Schalke - Borussia Dortmund 0-0
Yorkshire-derbyn jälkeen Ruhr-derby, täysi huone Gelsenkirchenissä. Vierailla aloituksessa vanhat starat Reus ja Götze, Schalken miehistö tuntemattomampaa. Dortmundin Sancho veti heti kolmannella minuutilla kovaa, mutta isäntien maalivahti Nübel torjui. Eloisaa peliä, kovia otteitakin, tilanteet jäivät alussa puolittaisiksi. Schalke pääsi jatkossa paremmin mukaan, ensin Sane puski ylärimaan ja sitten Serdar kiskaisi tolppaan. Schalkella muutenkin paremmin paikkoja, mutta ei Dortmund paljoa jäljessä ollut. Paikkoja syntyi tasaisesti toisellakin puoliajalla, mutta viimeistelyssä ei taitoa. Erityisesti Schalken Matondo todella pehmeä ratkaisuyrityksissään. Dortmundin puolustajan käsivirhe jäi tuomitsematta.
Sheffield Wednesday - Leeds 0-0
Marcelo Bielsan Leeds hyytyi loppujen lopuksi viime kauden päätteeksi, kuten niin usein aiemminkin on käynyt Bielsan joukkueille. Nyt sitten uusi kausi ja uusi yritys. Vastassa nyt Yorkshiren paikalliskamppailussa Wednesday Hillsboroughilla. Sadetta taas, mutta ei niin tiukasti kuin eilen Southamptonissa. Leedsillä erikoinen harmaa vierasasu. Melkoisen sekavaa tasaista peliä, kovin paljon ei tilanteita syntynyt. Wednesday sai aikaan pari terävää vetoa, toinen kapteeni Steven Fletcheriltä, mutta Leedsin koppari Casilla selvisi molemmista. Ehkä koko puoliajan paras paikka yliajalla Leedsin sentteri Bamfordilla, terävä pusku alanurkkaan, mutta Westwood torjui. Täytyy sanoa, ettei joukkueiden taitotaso kovin korkealta vaikuttanut.
Bamfordin paikalle tauolla Nketiah, varmaan jokin loukkaantuminen. Leedsin Phillipsillä oli jakson alussa paikka, mutta muuten Wednesday oli lähempänä voittoa. Skotlannin maajoukkueveteraani Fletcher kiskaisi 53. minuutilla poikkipuuhun ja pallo osui vielä Casillan selkään, onneksi ohi. Fletcherillä oli myöhemminkin avopaikka, mutta huono kosketus. Hillsboroughin mainostauluissa mm. Outokumpua ja Thornbridgen Jaipur IPAa. Ei tämä hyvältä näytä Leedsin kannalta, Bielsan eväät on syöty.
Stadin Sörnator, kahdeksan vuotta myöhemmin
Stadin kellarioluista vuoroon toinen tumma doppelbock, sama 6,8 % vahvuus kuin Stadinatorissa, mutta hieman vaaleampi punainen väri. Tätä join Helsingin rautatieasemalla kesällä 2011. Tässä pullossa parasta ennen 1.2.2012, joten ehkä samaa erää taas. Eränumero 369, IBU 40. Pullokäyvä tämäkin. Ei kovin paljoa vaahtoa, tuoksussa on nyt etikkaista happamuutta. Nyt varmaan jotain on jo mennyt pieleen. Maku on suhteellisen pehmeä, mutta joten saippuainen. Pähkinää, mutta myös jotain selvää sivumakua. Ei kuitenkaan maussa sellaista etikkaisuutta kuin tuoksussa. Mutta ei siis enää tarkoitetussa kunnossa.
Stadin Ultimator, kypsytysversio
Vintagesession toistaiseksi tutuin tuote, vaaleaa Ultimator-doppelbockia on tullut juotua useaan otteeseen. Ensi kerran amsterdamilaisessa hotellihuoneessa 2011, jolloin lämpimänä en saanut kunnolla otetta oluesta. Nyt käsissä varmaankin hieman uudempi keitto, erä 460-1A, parasta ennen 1.6.2013, 8,0 %, IBU 50. Kauniin meripihkaisessa bockissa yhtä kaunis vaahto. Tuoksussa kypsiä hedelmiä ja viinan lämpöä. Maku on yllättävänkin karkea, alkoholimaisuus korostuu, maltaisuus varsin ohutta. Ikääntyminen ei ole erityisemmin tätä olutta pehmentänyt. Tässähän on jenkkihumalia, mutta ne ovat poistuneet jo aikaa sitten. Lievästä karkeudesta huolimatta tämä on silti hyvin juomakelpoista olutta, ei mitään ongelmia. Mutta ei tämä tunnu parantuneenkaan, joten monet vahvatkin oluet ovat tuoreena parhaimmillaan.
Stadin Stadinus, seitsemän vuotta myöhemmin
Satuin juomaan tätä Stadin tummaa weizenbockia keväällä 2012 Kittyssä. Saattoi olla jopa samaa erää, nyt maistoon erä 420, parasta ennen 1.10.2012. 7,6 %, etiketissä maininta "pullokäyvä". Lupaavaa. Pienikuplaista vaahtoa syntyi reippaasti, haihtuu kohtuullisen nopeasti. Hedelmäisiä aromeja, suhteellisen hailakasti. Maku on pehmeän lakritsinen, oikein mukava. Selvästikin session miellyttävin tähän mennessä, samettisuus on vaikuttavaa. Tuoreena ehkä vivahteita on saattanut olla enemmän, mutta nyt ne ovat harmonisoituneet näppärästi. Lämmetessä suklaisuus tulee mukaan lakritsan rinnalle. Esterisyys on laimeaa, tätä ei sokkona välttämättä weizeniksi tunnistaisi.
Stadin Stadinator
Seuraavana Stadin kellareista doppelbock, Stadinator-nimistä en muista koskaan juoneeni. 6,8 %, erä 400, parasta ennen 15.5.2012, IBU 27. Ei vaahtoa, lääkemäinen tuoksu, maussa ei hiilihappoa, väljähtyneen tuntuinen. Mallasta on jonkin verran, mutta maku on varsin laimea. Makeutta löytyy eikä mikään sinänsä töki. Tässä ei ikääntyminen ole ollut kuitenkaan hyväksi, tuoreena varmaan paljon maukkaampi. Juotavuus tietysti hyvä tässä vaiheessa.
Stadin Vuoksi Savuviskiportteri
Stadin Panimon Timo Konttinen oli löytänyt varaston nurkasta kymmenkunta pulloa, jotka peräisin aiemmasta Kyläsaaressa sijainneesta panimosta. Yhtä niistä eli Cascadian Dark Alea tuli maistettua jo kuluneella viikolla Suvilahdessa. Sain loput mukaani ja nyt aloittelen saaliin perkaamista. En itse harrasta oluiden varastointia, joten välillä mukava päästä tsekkaamaan vintagea kamaa. Satsin kevein varmaan tämä viskiporter, 4,5 %. Parasta ennen 1.7.2014. Ehkä suunnattu Venäjän markkinoille, osa etiketistä kyrillisin merkein. Kauraa mukana. Erä 541, 30 IBU. Hyvin vaahtoaa, tummanruskea, tuoksu intensiivisen savuinen, myös täyteläisen hedelmäinen, ei täysin miellyttävä odööri. Maku on suhteellisen pehmeä, kevyesti hedelmäinen, vain hennosti savuinen. Ei katkeruutta, mutta tervaisempi mausteisuus jatkuu myös jälkimaussa. Pehmeydestä huolimatta aika paljon hiilihappoa. Ei mitään epämiellyttävää makua, näinkin kevyt olut tuntuu silti säilyneen varsin hyvin. Säilytysolosuhteet eivät parhaat mahdolliset käsittääkseni, mutta aivan päivänvalossa pullot eivät ilmeisesti ole olleet.
perjantai 25. lokakuuta 2019
Southampton - Leicester 0-9
Provinssikaupunkien joukkueiden kohtaaminen, molemmille on satunnaisesti siunautunut menestystä, viimeksi tietysti Leicesterin sensaatiomainen mestaruus 2016. Leicester nytkin aloittanut kauden kärkijoukossa. Southamptonin St. Mary's Stadiumilla kovaa sadetta. Peli käynnistyi keskialueen tasaisella väännöllä, mutta kovin pian Leicester näytti terävämmältä. 10. minuutilla sitten hieman sekavasti rakennettu tilanne johti Saintsin heikon puolustamisen kautta ensimmäiseen maaliin, maalivahdin reboundista Leicesterin laitapakki Chillwell rokotti. Edeltäneestä tilanteesta Saintsin Bertrand sai vielä VAR-tarkistuksen perusteella suoran punaisen. Ottelu ratkesi tähän. Southampton ei pystynyt enää mihinkään, Leicester piti palloa märällä kentällä, pyöritti tasaisen taatusti tilanteen toisensa perään ja verkko soi useaan otteeseen. Karmeita virheitä kasaantui Southamptonin puolustajille. Maalintekijöinä belgialainen Tielemans, teneriffalainen Ayoze Perez kahdesti ja vielä veteraanisentteritähti Vardy. Kotijoukkueen yleisöä alkoi poistua kentältä jo kolmannen maalin jälkeen 19. minuutin kohdalla.
Usein käy tyrmäävän ensimmäisen puoliajan jälkeen, että lisää maaleja ei enää tule. Nyt kävi toisin. Brendan Rodgersin käskyttämä Leicester jatkoi innokasta hyökkäämistä, ehkä aiempaa suoraviivaisemmin. Tulosta tuli 57. minuutilla, Perez täydensi iltansa hattutemppuun. Minuuttia myöhemmin Vardy teki lisämaalin. Tässä kohti Southampton kokosi hieman itseään ja sai pari tilannetta aikaan. Ei kuitenkaan kavennusta ja lopussa takapää vuoti lisää. Maddison kiskaisi suoraan vapaapotkusta 87. minuutilla ja yliajalla isäntien Bednarek kaatoi läpiajavan Vardyn boksissa. Vardy itse vetäisi pilkulta loppunumerot. Tulos sivuaa Valioliigan suurinta voittoa, vierasvoittona kirkkaasti ykkönen. Nöyryytystä oli seuraamassa katsomossa Matthew Le Tissier. Southamptonin suurinta legendaa Mick Channonia en lehtereiltä erottanut.
Motel Schattige Kiefer
Viime viikolla Triplan avajaispäivänä vieraillessani Bierhaus Berlinissä sain baarissa työskentelevän moniottelija Sampo Järven kautta kutsun baarin virallisempiin avajaisiin. Rankka viikko takana, kun mm. Thomas Riggsin vierailun myötä on tullut kierreltyä joka ilta baareja. Nyt Thomas siirtyi Keravalle tapaamaan vanhaa ystäväänsä, joten pystyin siirtymään töiden jälkeen tuulisessa sateessa Bierhausiin. Odotetusti kovaa tungosta, mutta punnersin tien tiskille ja pääsin tilaamaan berliiniläisen Motelin IPAa. 7,0 %, humalina saksalaista kamaa, Hallertau Blanc, Comet ja Mandarina Bavaria. Mallas Bambergista, hiiva Kölnistä ja vesi Reinickendorfista. Kölschin hiivaa mielenkiintoisesti, varmaan siis käymislämpötilakin kylmempi. Samea, maltainen, ei kovin hedelmäinen, ei katkeroa. Vähän karkea ja mauton. Kiefer viittaa mäntyyn, mutta en oikein pihkaisuutta huomannut. Mutta jos olutta heijastelee kölschiin päin, niin ehkä tällaista tuloksena todellakin on.
Hillittömän ahdasta baarissa, pari maahantuojaherraa tunnistin, Laten ja Frankin. Olin jo tekemässä lähtöä, kun Sampo tökkäsi drinkkilippuja kouraan. Kiire ei ollut mihinkään, joten kiskaisin Krombacherin ja Spatenin hellesejä vielä juhlahumussa. En tykkää näin tiiviistä tunnelmasta, mutta ei vierailu mitenkään epämiellyttävä ollut.
Myöhemmin illalla tapasin vielä pikaisesti Ilkka Sysilää ja Thomas Riggsiä Helsinki Distilling Companyn baarissa Teurastamolla. Thomas palaa New Yorkiin huomenna päivällä. Tarkoitus on ollut palata Bostonin seudulle lähivuosina ja Thomas on kotoisin Massachusettsin Gloucesteristä. Ehkä tapaamme sitten seuraavan kerran niillä kulmilla. Bierhaus Berlin, 25.10.2019.
torstai 24. lokakuuta 2019
Five Points XPA, cask ale
Olarin Ville Leino johdatti meidät vielä yhden metropysäkkivälin taakse Tapiolaan, jossa metroaseman päällä avautunut laajennettu Ainoa-ostari. Ensi-iltapäivänä ei aivan samanlaista tungosta kuin viikkoa aiemmin Triplassa. En oikein ymmärtänyt, miksi olin jo toisen kerran viikon sisällä ajautunut näin kaoottiseen tilanteeseen. Pienen harhailun jälkeen uusi Gallows Bird löytyi. Alkuperäisestä Niittykummun baarista paikan nimi eroaa määräävän artikkelin puuttumisella. Alkuperäinen on siis The Gallows Bird. Toinen ero on tietysti se, että Tapiolan baariin avautuu panimo. Ville Leino on mukana projektissa, mutta ei päävastuussa, jos nyt oikein ymmärsin epämääräisen kuvion. Hieman omalaatuinen kapea tila ostarin puolelta tullessa, hlllitön jono, jossa tuli oikeastaan turhaan seistyä jonkin aikaa. Jonon ohi pääsi cask-pumpuille, jossa toistaiseksi vain yhtä lontoolaista olutta, mutta paljon enemmän on luvassa. En muistanut ottaa kuvaa vaikuttavasta cask-telineestä. Talon omiakin oluita tarjolla, mutta ne on toistaiseksi tehty Olarilla. Samoja reseptejä aiotaan soveltaa myöhemmin baarin omassa panimossa. En ehtinyt kaoottisessa tilanteessa panimolaitteistoakaan tsekkaamaan. Sisustus modernimpaa kuin Niittykummussa, mutta päädyin istumaan sohvalle, joka käsittääkseni roudattu emobaarista.
Päätin siis juoda Hackneysta Five Pointsin extra pale ale -caskia, vain 4,0 %, Citralla ja Galaxylla humaloitu. Kari Ylänne tarjoutui kustantamaan oluen ystävällisesti. Varsin modernia kamaa siis, mutta erittäin samettinen cask-käsittely. Golden ale -fiilistä, herukkaista kissanpissaa, katkeruuttakin löytyy, huikea dokabiliteetti. Askel alkoi tässä vaiheessa painaa trion suomalaisjäseniä, mutta Thomaskin suostui palaamaan naapurilähiöstä takaisin Helsinkiin. Vielä poislähtiessä satuimme törmäämään Ville Leinon kovasti kehumaan Olarin myyntijohtaja Hanna Montoseen. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 24.10.2019.
Olari Finnish Hop Pils
Thomas Riggsin Suomi-viikon ohjelmassa oli nyt pääpanimovierailu. Olarin päähenkilö Ville Leino tarjoutui esittelemään fasiliteetteja. Opastin Thompan ja Ilkka Sysilän tottuneesti Otaniemen sykkeessä perille, itsehän kävin panimolla jo viime keväänä. Nyt saatiin sitten perusteellisempi kierros mallasvarastoa myöten. Panimossa varsin kaoottinen tunnelma, koska henkilökunta oli valmistamassa siideriä ensi kertaa panimon historiassa. Omenaa olikin joka puolella.
Uutuutena tuli maistettua Vantaalta peräisin olevalla humalalla ryyditettyä pilsiä, 5,1 %. Raikasta ruohoista kuivaa lageria, jossa ei suuremmin katkeruutta. Kierroksen pyörteissä tuli maisteltua monia muitakin oluita MC Taakibörstan trooppishedelmäistä remixiä, märzeniä, Nasty Grannya, Markku Korhosen Pipe APAa ja mielenkiintoisimpana Tankerin kanssa kollaboroitua Loota Kii -sessio-IPAa, joka käytetty kveik-hiivalla. En ole aiemmista kveik-oluista erityisemmin innostunut, mutta tässä kevyessä (4,0 %) alessa oli hämmentävän raikasta luumuisuutta. Pehmeää, ei oikeastaan happamuutta ollenkaan. Espoo, Olarin Panimo, 24.10.2019.
Sinebrychoff 200 vuotta @Pastor with Lucy in the Sky
Jouduin ottamaan iltapäivän vapaaksi, kun Koff kutsui juhlistamaan panimon merkkivuotta parin uuden oluen ja pitemmän lounaan merkeissä. Pastor ehkä uudehko ravintola Erottajalla, jossa en mielestäni ole ennen käynyt. Sisustus näytti hieman tutulta, ehkä joskus aiemmin paikalla on ollut eriniminen paikka. Aluksi esiteltiin uuden jouluoluen taustoja, ohra on peräisin Iitistä Antti Finskasin tilalta. Jussi Rokka on tehnyt tutkimuksen Sinebrychoffin panimomestareista, hän kertoi lyhyesti projektista. Keravan pääpanimomestari Tapio Kangas-Heiska taustoitti sitten mielenkiintoisemman oluen, 1819-nimisen juhlabissen. Jouluolut maistui aika samanlaiselta kuin aiemmatkin variaatiot, tasapainoista puhtautta, mutta valjuhko kokonaisuus. Myöhemmin lounaalla oli tarjolla vahvempi tölkkiversio, jossa makeus tuntui liian selvältä. 1819-oluessa oli aika hento tuoksu, maussa mielenkiintoista vivahdetta belgityyliin, jotain esterimäisyyttä, joka kuitenkin jää sivummalle perusmaltaisen lagerin ottaessa otteen takaisin. Ei hapan millään tavalla. Tässä on käytetty peruslagerhiivan ohella Oittaalta tammenkaarnasta napsaistua villihiivaa, josta siis mitä ilmeisemmin poikkeavat maut peräisin. Sysilän Ilkka on jo ehtinyt epäilemään, että kaarnahiivan sijasta kyseessä olisikin tavanomaisempi ratkaisu, ranskalaisen bière de garden tai belgialaisen saisonin hiiva. Maun puolesta se tuntuisikin uskottavalta selitykseltä. Oli miten oli, kohtuullisen mielenkiintoinen kokeilu, hiivaseikkailuja voisi toivoa pienemmiltäkin panimoilta eikä iänikuisten vaahtokarkkien kanssa keittelyä.
Lounaalla oli monta osaa, asialla olivat lähiaikoina Keilaniemessä avautuvan Lucy in the Sky -ravintolan Richard Sloan ja Jouni Toivanen. Monissa ruokalajeissa oli käytetty olutta raaka-aineena. Pienissä alkupaloissa oli käpyä ja sianihraa, tykkäsin erityisesti keitosta, jossa oli al dente -spelttiä ja pieniä kantarelleja. Pääruokana oli Varkauden sampea ja jälkiruoka erityisen mukavaa. Tästä oli hyvä jatkaa kohti päivän muita rientoja.