Työtilanne perjantai-iltapäivänä rauhoittui, lämmin keväinen sää, päätin lopettaa työviikon hieman etuajassa. Olarin Panimo Otaniemessä on avannut panimobaarin, jossa en ole ehtinyt käydä talven aikana. Nyt ponnahdin paikalle heti klo 14 avausaikana, odotetusti ulospäin varsin karu rakennus metroasemasta hieman taaksepäin. Etualalla pienehkö baari, takatilassa yllättävänkin suurelta näyttävä panimo. Hanassa ei kuitenkaan tarjolla erityisempää, hätäpäissäni päätin ottaa märzeniä, oikealta nimeltään ilmeisesti Have You Seen This Beerstyle?, 5,5%. Luulin tätä jo juoneeni, mutta blogin mukaan niin ei ole. Enpä nytkään ehtinyt mitään muistiinpanoja tehdä, puhtaalta tuntui, ei mitään ongelmia.
Heti tilauksen käsiin saatuani törmäsin Hankala Asiakas -blogistiin Otso Solhageniin ja samantien keskustellessa mukaan liittyi partainen hahmo, joka tuntui olevan panimon avainhenkilö. Miehen nimi Ville Leino ja hän kutsui meidät panimon puolelle maistelemaan käymistankkien tilannetta. Ville kertoi jutelleensa minun kanssa jossain tilanteessa aiemmin, itselläni kasvo/nimi -muisti on heikkoa tasoa, mutta näin varmaan on tapahtunut.
Ensimmäisenä SMaSH-sarjaa saksalaisella Huell Melon -humalalla, varsin marjainen tuotos, voimakkaasti hedelmääkin, hieman yllättävää, koska humalaahan pidetään varsin hillittynä. Katkeroakin tähän tuntui kerääntyvän ilahduttavasti. Toisena sitten Mysticillä ja Phoenixilla ryyditetty olut, tämä oli yllättävän mausteinen, pippurinen ja yrttinen olut, itse tykkään raikkaammasta kamasta, mutta voimakkaita makuja todellakin esillä. Yhteistyö Paloaseman ja Il Birrificion kanssa.
Takaisin baarin puolelle, Otso joutui jo poistumaan. Tilasin maustettua berliner weissea, punaista tavaraa, tasapainoista tavaraa, ei tarpeeksi hapanta. Ville Leino tarjosi vielä pullosta Olarin imperial stoutia, jota vuosi sitten Sorissa tuli juotua. Todellakin varsin kuiva tapaus, hedelmää ja suklaata, miellyttävää kamaa. Yllättäen kävi ilmi, että olemme Villen kanssa ex-kollegoita. Molemmat olemme olleet it-hommissa Rautaruukilla 90-luvun lopulla, yhteisiä tuttuja löytyi useampia yksilöitä. Näin se tapahtuu, olut yhdistää. Vierailulla lähes yhtä kaoottinen fiilis kuin Stadin Panimon vastaavilla keikoilla. Täytyy ilman muuta käydä uudelleen terävämmällä otteella, jos vain onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti