Joskus 1990-luvun lopulla luin Skotlannin matkaa suunnitellessani Christopher Brookmyren esikoisromaanin Quite Ugly One Morning, koska se sijoittui Glasgowiin. Samoihin aikoihin aloin perehtyä Ian Rankinin Edinburgh-romaaneihin. Brookmyren teos oli mustan huumorin tunkema komediallinen rikostarina, päähenkilönä tutkiva journalisti Jack Parlabane, fiilis muistutti jonkin verran Colin Batemanin Belfast-kirjoja. Tykkäsin romaanista, mutta en ole lukenut enempää Brookmyrea, vaikka hän kirjoitti Parlabanesta kokonaisen sarjan. Muutama vuosi sitten ostin tämän 2011 ilmestyneen Brookmyren 13. teoksen, jossa etunimi näkyy lyhentyneen. Sekään ei heti päässyt suoraan lukulistalle, mutta nyt hetken mielijohteesta nappasin sen tutkittavaksi.
Kirjan esittelytekstin mukaan Brookmyre on tehnyt tässä päinvastaisen Antti Tuomainen -liikkeen. Vaihtanut satiirisen otteen traagisempaan suuntaan. Romaanissa vuorottelee aluksi kaksi näennäisesti erillistä tarinaa. 41-vuotias perheenäitipoliisi Catherine McLeod tutkii huumegangsterin murhaa, kerronta on puhdasta poliisiproseduraalia. 20-vuotias Jasmine Sharp taas etsii kadonnutta setäänsä. Setä on sattumoisin ex-poliisi ja toimii nyt yksityisetsivänä. Mies on palkannut orvoksi jääneen Jasminen avustajakseen. Näyttämönä on taas Glasgow ja erittäin täyteläisellä panostuksella, tosin osa paikannimistä näyttää fiktiivisiltä, tai ainakin peitenimillä naamioiduilta. Brookmyre taustoittaa hahmoja mukavasti ja teksti rullaa vaivattomasti. Jasmine-tarinassa trilleriaines tihentyy hitaasti kuin Hitchcock-leffassa, mutta purkautuu sitten räjähtävästi, ei ehkä Psychon suihkumurhan kaltaisesti, mutta vähän sinne päin. Suspense-tekniikka on siis Brookmyrella hyvin hallussa. Mutta vähän tylsästi romaanin loppupuolella kaksi kerrontasuuntaa kietoutuvat yhteen. Tämä kaikki on aivan liian ennakoitavaa ja kaikkien lukijoiden odottamaa kehitystä poliisikorrptiota myöten. Sujuvasti Brookmyre juonen kantaa loppuun, mutta varsin rutiinimaisesti silti loppujen lopuksi. Lopussa selvästi annetaan ymmärtää jatkoa seuraavan, mutta se ei sinänsä haittaa. Saatan jopa lukea sarjaa lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti