Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 30. lokakuuta 2024
Wieninger Goldbock
Vakka-Suomen Olutmestari Gluteeniton Pils
Olari Brainteaser
tiistai 29. lokakuuta 2024
Mallassepät Solita Beer Club Corporate Pils
Vanha Porvoo Borgå 2 Hops Pale Ale
Vanha Porvoo Borgå Red Ale
maanantai 28. lokakuuta 2024
Gamma Hop Hooligans Donated Brain
Mallassepät Small Batch Series Strike #16 TIPA
Little Rain Un Buen Dia
Tired Uncle Shiny & Foam
Tuju Hirsipuu
Sonnisaari Pehkolassa Jyrää '24 Anti-Waste West Coast Rye IPA
sunnuntai 27. lokakuuta 2024
Howard Hawks: Red River
lauantai 26. lokakuuta 2024
Olutliiton kotiolutkilpailu 2024
Nyt oli mahdollista kiirehtimättä arvioida oluita, kun tuomareita riittävästi. Ehdimme Jussin ja Tiinan kanssa käydä läpi 16 olutta. Korkea taso edelleen, yhtään todella huonoa ei osunut kohdalle. Asteikolla 0-50 huonoimmat pisteet taisivat olla parilla oluelle noin 23. Toisaalta huiputkin harvassa, vain yksi old ale pääsi yli 40:n. Osa tuomareista osallistui kilpailuun, joten heidän ryhmänsä ei voinut arvioida sitä sarjaa, jossa tuomari kilpailijana. Tämä johti siihen, että joillakin ryhmillä oli kapeampi tyylikirjo oluissaan. Meille osui vain yksi heizi IPA, kun taas Johanna Siik kertoi hänen ryhmänsä arvioineen lähes pelkästään niitä. Lounastauko entiseen tapaan Perhon alakerran ravintolassa. Ja tuttuun tapaan osallistuin IPA-sarjan finaaliin, jossa olikin sitten kuusi heiziä. Yksikään kirkas IPA ei siis päässyt finaaliin. Taso oli korkea, erot pieniä, mutta yksi nousi selvästi useimpien suosikiksi. Kakkos- ja kolmossija menivät enemmän henkilökohtaisten mieltymysten mukaisesti. Aloitus noin 9:45 ja valmista tuli klo 16:15, joten ennakkoon ilmoitettu aikataulu piti erinomaisesti. Hommaa johti varmaotteisesti André Brunnsberg ja tulokset julkistetaan muutaman viikon kuluttua.
perjantai 25. lokakuuta 2024
Revenant Gloom
Revenant Awakening
Vanha Porvoo Bock
Vanha Porvoo Black IPA (2024)
Sitten panimon puolelle ja jännitys tiivistyi Andersin laskiessa lasiin Jäkeliä. Vaaleaa ja sameaa. Tuoksussa hedelmää ja esteriä. Maussa esterisyyttä, hedelmää, jopa sitrusta, neilikkaa, katkeruutta runsaasti. Juotavuus loistavaa. Huh, taas juuri sellaista kuin tähdättiinkin. Nyt voi mennä todellakin luottavaisena lanseeraukseen, Hagströmin ote pysyy lujana. Porvoo, Vanha Porvoo, 25.10.2024.
tiistai 22. lokakuuta 2024
Laitila Kukko Strong Bitter
Laitila Tuomas Mild Ale
James Jackson: The Life of Total Football
Jackson aloittaakin esihistoriasta, jopa 1800-luvun puolelta. Hänen päämotiivinsa on löytää lisää Skotlannista vieviä johtolankoja Euroopan sydämeen. Alku ei ole kovin lupaava, Jackson kirjoittaa TF:n hollanninkielisen termin muodossa totalvoetbal. Jonathan Wilsoniin viitataan ansaitusti usein, mutta Jackson haluaa tarkentaa tarinaa. Alussa oli siis 1910-luvulla Jimmy Hogan Wienissä. Jacksonin mukaan häntä edelsi originaaliskotti John Tait Robertson, joka toimi 1911 Budapestissa MTK:n managerina. Robertsonin pelikirjassa oli skottilaisen syöttöpelityyli ohella myös pelipaikan vaihtoja. Hogan jatkoi Wienistä 1916 Budapestiin. Kyllä, ensimmäisen maailmansodan aikana. Jackson on löytänyt toisenkin skotin William Hunterin, joka valmensi Wienin Hakoahia 20-luvulla ennen Béla Guttmannia. Muuan Gaskell esiintyy myös. Ehkä hieman tarkoitushakuisia perusteluja skottien vaikutukselle. Tyypit olivat tehtävissään varsin lyhyitä aikoja, mutta kieltämättä Jimmy Hoganin luentoja tuntuvat kuunnelleen lähes kaikki myöhemmät TF-avainhenkilöt.
Sitten fokukseen Jackson ottaa Itävallan Hugo Meislin ja Wunderteam. Jackson pitää Sindelaria ensimmäisenä valeysinä, vaikka muitakin tulkintoja on. Toiseksi avainpelaajaksi Jackson nostaa hyökkäävän keskustukimiehen (centre-half) Josef Smistikin. Jälkikäteen ajatellen Sindelar on ehkä WW2:ta edeltävän ajan ykköspelaaja, ainakin Euroopassa. Giuseppe Meazza ehkä voisi kilpailla. Jackson keskittyy paljon Sindelariin, maajoukkueen ohella Austria Wieniin ja Mitropa Cupiin. Ei varsinaisesti paljoa uutta, mutta tässä Jackson kirjoittaa sujuvammin kuin Wunderteam-erikoisopuksen tehnyt Jo Araf.
Yksi Jacksonin löydöistä on John Harley -niminen skotti, joka toi lyhytsyöttöpelin Uruguayhin 10-luvulla. Rönsyilevää kerrontaa Imre Hirschlistä ennen kuin päästään 1940-luvun La Máquinaan. Eli River Platen hillitön hyökkäysketju Muñóz, Moreno, Pedernera, Labruna, Loustau. Máquinasta löytyy tarkempi kuvaus Wilsonin Argentiina-järkäleestä. Pedernera oli Jacksonin mielestä valeysi, mutta myös suurin tähti Moreno vetäytyi usein alemmas. Labruna oli pääasiallinen maalintekijä, mutta paikkojen vaihto yleistä. Total Football alkoi saada hahmoaan.
Seuraava steppi oli Ernö Egri Erbsteinin Il Grande Torino 1940-luvun lopulla. Jacksonin kirjan hämmästyttävin löytö on Raf Vallone. Itsellekin hyvin tunnettu näyttelijä mm. Riso Amoro -klassikossa, El Cidissa ja jopa Coppolan kolmannessa Godfatherissa. Raffaele Vallone näköjään oli ammattilaispelaaja, tosin Torinossa jo 30-luvulla. Hämmästyttävää. Ei siis kuollut Grande Torinon lento-onnettomuudessa ja eli 2000-luvulle asti. Voitti Coppa Italian 1936. Vallone kertoo lopettaneensa futisuransa sota-aikana 1941 Wienissä maajoukkueen sopupelikuvioon tyrmistyneenä. Harmittavasti Jackson ei käy läpi Torinon pelitapaa ja Valentino Mazzolan uraa, siitä ei ole tullut vastaan yksityiskohtaisempaa kuvausta.
Unkarista ei oikeastaan mitään uutta. Hidegkutin viimeistelemä false nine -nerokkuus ja paikanvaihtopeli. Voidaan ehkä väittää, että Unkarin 1950-luvun joukkue oli jo jalkapallon täydellinen ilmentymä, kovempi kuin Hollanti 1970-luvulla. Jacksonin mielestä kyseessä oli vielä kehitysaskel ennen lopullista TF:ää.
Ajaxin esihistoriasta Jackson nostaa esiin tutusti Jack Reynoldsin ja Vic Buckinghamin. Sitten lyhyehkö sivuhuomio Lobanovskista. Jackson pitää Lobanovskin pelityyliä kiinnostavana, mutta ei kuitenkaan varsinaisena TF:nä. Kiovan Dynamosta puuttui kuulemma Cruyffin tapainen avainhahmo, joka olisi kunnolla toteuttanut käytännössä Lobanovskin ideat. Jackson ei mainitse Oleh Blohinia, mutta ilmeisesti ei siis hänkään sellainen ollut. Toki supernopea Blohin olikin kovin erityylinen pelaaja kuin Cruyff. 2.0 -version Pavlo Jakovenko sellaiseksi olisi voinut kehittyä, mutta loukkaantumiset tuhosivat uran. Myh’ailytšenko oli ehkä liian fyysispainotteinen ja kolmosversion Ševtšenko taas enemmän Blohin-kopio.
Sitten seuraa pitempi yllättävä tarina Tommaso Maestrellin Laziosta, joka voitti scudetton 1974. Jacksonin mielestä Lazion kovaotteiset "fasistiset" pelaajat Giuseppe Wilsonin ja Giorgio Chinaglian johdolla pelasivat Ajaxin tapaista peliä. Tämä on jokseenkin yllättävä väite, johon kaipaisi vahvistusta muualta. Huippuaika jäi lyhyeksi, kun Maestrelli sai vatsasyövän maaliskuussa 1975 ja kuoli joulukuussa 1976. Tammikuussa vielä 1977 kolmas avainpelaaja Luciano Re Cecconi teeskenteli pelleillessään jalokivikaupan ryöstöä ja kauppias ampui tyypin. Uskomatonta, mutta tästä episodista olen kuullut ennenkin. Lazion lento loppui siihen.
Kirjan lopuksi odotin tuttua yleisesitystä Ajaxin ihmevuosista. Jackson naulitsee Total Footballin syntyhetkeksi 7.12.1966, jolloin Ajax voitti Euroopan Cupin sumupelissä Liverpoolin 5-1. Joukkueen silloinen suurin tähti, Cruyffia vanhempi Piet Keizer ei edes pelannut siinä ottelussa. Jackson lopettaa yllättäen Ajax-tarinan tähän. Jonkinlaisena sivuepilogina kirjassa on vielä kuvaus Volendamista Ajaxiin ponnistaneista Mühren-veljeksistä. Mielenkiintoista tarinaa Gerrie Mührenin Betis-vuosista. Niistä ei ole paljon kerrottu, mutta hän oli ilmeisesti suurikin menestys siellä, mm. vuoden pelaaja Espanjassa. Tosin titteli jää epäselväksi, ainakaan tunnetuinta Don Balónia Mühren ei voittanut. Maajoukkueessahan Gerrie ei enää pelannut kieltäydyttyään MM-kisoista 1974. Jackson sekoilee tässä kohti muutenkin, kutsuu Rafael Gordilloa hyökkääjäksi. Arnold Mührenin pitkä ura oli menestyksekäs, mutta maajoukkueessa vain 23 ottelua, ei koskaan MM-lopputurnauksessa. Onneksi ura huipentui sitten EM-voittoon.
Erittäin mielenkiintoista tekstiä taas, vaikka hieman pakotettua tendenssimäisyyttä seassa. Sitä Jackson jää itsekin ihmettelemään, miksi Total Football toteutui lopullisesti Alankomaissa, kun esiasteet olivat kukkineet Tonavan ja Rio de la Platan rannoilla. Mutta kun Glasgow'sta vetää suoran viivan Wieniin, niin tarkalleen puoliväliin osuu Amsterdam.