Elokuun lopun perjantai, sää lämpenee, siirtyisinkö töistä sohvalle lukemaan hyvä kirjaa, vai pyöräilisinkö Ullanlinnaan kovatasoiseen olutfestivaaliin? Modernia urbaania elämää viettävän myöhäiskeski-ikäisen miehen arkielo on täynnä vaikeita valintoja. Tällä kertaa valinta kääntyi olutfestivaalin suuntaan, jonne taas päädyin ongelmitta. Monenlaisista pyöräilyonnettomuuksista kantautuu uutisia, mutta itse en ole niihin lähes 30 vuoteen osallistunut.
Varsin väljää taas Ullanlinna Meripuistossa, nyt hörhöjä hieman edellispäivää enemmän, tähtivieraana Tampereelta Timo Alanen. Edellispäivänä ehdin jo kuikuilla Etkon uuden IPAn perään turhaan, mutta nyt Numbers Game jakelussa. 7%, makeahkoa, hieman sameaa, ei virheitä, mutta ei mitään erityisempää muutenkaan. Micael Näsen suosittelema Poppelsin Triple IPA seuraavaksi testiin, 10,5%, hedelmäinen, intensiivinen. Jokseenkin yksiulotteinen, mutta puhdas. Ei Katkeroa, mutta ei alkoholikaan tunnu ollenkaan.
Kotka Steamin viime kuussa juotu IPA ei kolahtanut, mutta Ilkka Sysilä vinkkasi, että parempaakin voisi panimolla olla tarjolla. Kotkalaistiskillä törmäsinkin mitä ilmeisimmin panimon Kärsä Koivistoiseen, jolta sain lasiin Albatross IPAa. Kärsä on Sysilän Mustiala-opetuslapsia, joka ennen panimon perustamista on vaikuttanut käsittääkseni Kotkassa monipuolisissa rooleissa. Albatross hieman samea, hedelmää, katkeroakin mukana, mutta kokonaisuus ohutta. Mallasta saisi olla enemmän ja raikkaampi aromihumalointi parantaisi olutta, mutta onhan tämä selvästi parempi kuin Kotkan aiempi tuote.
Tallinnalaisen Õllevõlurin IPA Jää Vabaks oli listallani, mutta kuulemieni kommenttien perusteella se ei ollut elämää suurempi nautinto. Vanhemmiten olen tullut entistä enemmän itseäni fiksumpien johdateltavaksi, ehkä hieman yllättäenkin, nuorempana olin itsepäisempi, joten skippasin sen suosiolla. Lasiin päätyi nyt Õllevõlurin Noblesse, 10,5-prosenttinen imperial stout. Vaniljaa, suklaata, kahvia, hieman katkeruuttakin. Ok-kamaa. Timo Alasen lasista pääsin maistelemaan Vallilan Panimon Usva-NEIPAa, samea, mutta tummahko ulkonäkö. Maku oksainen, pihkaa, jonkinlaista hedelmäisyyttäkin, mutta ei tarpeeksi raikkautta. Suunnilleen samantapainen taustatapettiin häipyvä vaisuhko olut kuin Vallilan kaikki muutkin tuotokset. Jotain selvästi erottuvaa elonmerkkiä toivoisi tältä lähipanimoltani.
Länsi-Espoon Lumi-panimon uudessa Go Westissä 7%, ohut tuoksu. Maussa liikaa pihkaa, ei hedelmää kunnolla, ei raikkautta, yrttejä, jopa lääkemäisyyttä. Katkeroa kyllä on, mutta se ei pelasta kokonaisuutta. Humaloven Barleywine Tank OMY Series I oli maltaisen hedelmäinen, puhdasta kamaa, peräti 10,5%. Foundersin tiskiltä hain Dankwoodia ja ajauduin sitten vertaisolutentusiasti Esa Karellin kanssa pitempään mielenkiintoiseen keskustelusessioon. Dankwoodissa mallasta tiheästi, tynnyripuuta, makeaa, täyteläistä, hyvää kamaa. Poppelsin ja Evil Twinin Swedish Fika Biscotti Break oli hyvin vaniljainen, makea, kookosta, kahvia, suklaata.
Siirryin hetkeksi kevyempään tarjontaan, itävaltalaisen Brew Agen Malzstrasse lager vain 5%. Viljainen tuoksu, kylmää, mallasta, liikaa hiilihappoa, ei katkeroa. Micael Näsen taas suosittelemassa Nurmen Triangulumissa paljon vaahtoa. Kovasti sitrusta tuoksussa, hyvin aromaattinen. Intensiivisen raikas, ei riittävästi katkeroa, mutta session tähtiä ilman muuta. Brew Agen Eisknacker-eisbockissa maltainen tuoksu, makeaa makua, mallasta, ei hedelmää, ei katkero, jää aika yksipuoliseksi. Session lopuksi Poppelsin NEIPA, 7%. Hieman hapan yllättäen, mutta hedelmää on mukavasti, ei katkeroa. Hiilihappoa liikaa ja happamuus häiritsee nautintoa, ei NEIPA tällainen saisi olla. Joka tapauksessa huomattavasti parempi fiilis koko ajan kuin edellispäivänä, sää vaikuttaa paljon tällaisiin ulkoilmatapahtumiin. Alue niin suuri, että ihmisten määrää oli vaikea arvioida. Toivottavasti tapahtuma ei jää kertaluonteiseksi, olihan tämä sijainti kaikin puolin miellyttävämpi kuin Rautatientorin pakokaasukammio.
