Stadin Stadinus Tumma Weizenbock

Lähes musta weizen, 7,6%. Paahtoa tanakasti, melkoisen kylmä pullo Kittyn kaapista, vehnäominaisuudet jäävät taustalle. Nahkeaa hedelmää ja maitohappoa. Etiketissä on lueteltu niin paljon erityyppisiä makuvivahteita, että kyseessä ehkä jopa vittuilua olutarvioijien suuntaan. Toffee, suklaa, kahvi, hedelmä, neilikka, muskotti, pippuri, taateli, meloni, banaani, savu, lakritsa, salmiakki. Ja kaikki saatu aikaan pelkällä ohralla, vehnällä, humalalla ja hiivalla. Hieno homma, koska puoliakaan näistä en pystynyt rekisteröimään. Selvästikin nyt Sörnäisissä on oltu tosissaan ja täräytetty kuluttajille tanakkaa kamaa. Kylmän sateen piiskaamassa Helsingissä tämä toimii erinomaisesti, panimon ehdottomia eturivin tuotteita. Nimen taustalla tietysti klassikko-Aventinus, mutta aivan samanlaiseen banaaniekstaasiin ei ylletä. Helsinki, Kitty's, 20.4.2012.

De Molen Rijn & Veen

Vehnäolutta Bodegravenista, 5,1%. Yllättävän mausteinen, mutta myös hämmentävän kylmä hanaversio Puotilan ostarissa. Suolaa, salmiakkia, hiilihappoa. Mallas ja humala pienemmässä roolissa. Mielenkiintoinen olut, mutta ei miellyttävä, jälkimaku puuttuu lähes tyystin. Helsinki, Pikkulintu, 20.4.2012.

Freigeist Deutscher Porter Saphir Edition

Modernia saksalaista pienpanimotoimintaa Kölnistä, pienet erät, kovat hinnat 18€ 0,375l, 8%. Hyvin kuiva vahva porter, maitohappoisuus vedetty äärimmilleen, tämä hätyyttelee jo etikkaisuutta. Nahkeaa, ei aukea kunnolla. Sama panimohan on kokeillut IPOillakin hyvällä menestyksellä, mutta tummalla alueella tilanne näyttää vaisummalta. Porterin nautinnollinen paahtomallas ei tässä nouse etualalle ja lopputulos on melkein heikko. Helsinki, Pikkulintu, 20.4.2012.

Fanø Pikkulintu Triple IPA

Uusi versio talon oluesta. Originaali oli Grassroots-brändillä, mutta sama panimo edelleen. Todella sitruksinen, mutta myös runsaasti makeahkoa kypsempääkin hedelmää. Pehmeää ja tuoretta. Katkerot leviävät vähitellen elimistön joka puolille. Täytyy myöntää, että Arde's Legbuster ei yltänyt tälle tasolle. Makeista oluista en yleensä tykkää, mutta tämäntyyppinen hedelmäisyys riisuu kyllä aseista. Alkoholi, yli 11% peittyy todella hämmentävästi. Helsinki, Pikkulintu, 20.4.2012.

Cairngorm Nessie’s Monster Mash, real ale

Ensikokemus hyvämaineisesta skottipanimosta, maltainen tapaus, 4,1%.  Pähkinää ja makeaa mallasta. Mukavan katkera jälkimaku, erittäin nautittava olut. Helsinki, Kitty’s, 19.4.2012.

Bruuveri Arde’s Legbuster

Pääsin maistamaan Arde-trilogian kakkososan myös virallisen jakelukanavan kautta. Otin hieman varomattomasti hanalätkästä valokuvaa ja varsin tiukkailmeinen baarimestari kommentoi, ettei henkilökuntaa saa valokuvata. Näin varmaan on, eikä se ollut tietysti tarkoituskaan. Tämä olut tuli tiettävästi myyntiin vastoin Sysilän mielipidettä, panimomestari olisi halunnut kypsyttää tuotetta pitempään. Tykkäsin kohtuudella jo hedelmäisestä esiversiosta, mutta tässä tuntui nyt kieltämättä alkoholin puraisu läpi. Humalointi oli kehittynyt pitemmälle, selvää pihkaisuutta ja sitrusta, mutta enemmän tämä oli edelleen barleywine kuin tupla-IPA. Hieman harmillista, mutta trilogian kolmannen osan ennakkotiedot lupaavat vielä parempaa. Helsinki, Bruuveri, 19.4.2012.

Bayern München - Real Madrid 2-1

Mestareiden liigan semifinaalissa on jo panosta niin paljon, että hermostuminen kuuluu asiaan. Sellaiselta näyttikin aluksi, mutta Madrid aloitti terävämmin, Özil syötti Benzeman läpi, mutta ei häkkiä. 17. minuutilla kulman jälkeen Ribery vei keskeltä Bayernin johtoon. Peli nopeutui, tilanteita ei kuitenkaan kovin paljon. Suhteellisen viihdyttävää ja intensiivistä, mutta ei korkeatasoista peliä. Benzema ei ollut tarpeeksi terävä kärjessä, Higuainia olisi kaivattu. Onnekkaasti toisen jakson alussa tasoitus karmean Bayernin puolustusmokailun jälkeen, Cristiano käänsi luukulle Özilille. 69. minuutilla Mourinholta pelleratkaisu, Özil ulos ja Marcelo sisään. Bayern ei ollut aluksi uskoa onneaan, varsin sekavaa peliä lähelle loppua, Gomez hukkaili tilanteita. Lahm kuitenkin hassutti Coentraon (jonka Mourinhon olisi pitänyt ottaa pois), tarkka keskitys ja Gomez lopulta rankaisi. Ehkä ei riitä finaaliin asti, mutta ei Madrid millään tavalla vakuuttanut, varsinkin Cristiano Ronaldo todella heikko.

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur

Jälleen pyöräilyaiheisesti nimetty olut Porin laatuvalmistamosta. Saison on belgityylien kuningaslaji, siinä voi taiteilla brettalambicien ja trappistitripelien pelikentillä. Porilaiset ovat asettaneet alkoholipitoisuuden tasolle 6,5%. Samean keltainen juoma, hieman hapan, hevosensatulaa, hedelmää ja humalaa. Onpas tasapainoa ja monimuotoisuutta kunnolla. Kesäistä meininkiä kuukausista julmimman keskelle Perämerelle, kun räntää tulee vaakatasossa. Erityisesti tykkään pitkästä sitruksisen katkeroisesta jälkimausta, tähän eivät belgialaiset yleensä yllä. Makeuskin puuttuu ilahduttavasti. Paras härmäsaison tähän mennessä? Ainakin lähellä ollaan. Juttelin oluesta tiskillä paikallisen IPA/pyöräilyharrastajan kanssa, joka oli saanut oluesta vihiä pyöräilykontaktien kautta panimomestari Ekholmilta ja kehottanut Leskisen päättäviä tahoja hankkimaan kamaa Ouluun. Loistavaa toimintaa. Oluthuone Leskinen, 17.4.2012.

Olvi Trooppiset Hedelmät Siideri

Tässä blogissa olen harvemmin arvioinut siidereitä. Se johtuu siitä, etten yleensä juo niitä. En juo siideriä, koska en tykkää siitä. En tykkää erityisemmin omenistakaan, mutta nuorempana kehitin pienimuotoisen intohimon calvadosiin, koska coolit jätkät Arvottomissa joivat sitä. Lasiini ilmaantui nyt yllättäen siideriä Olvin lähetystyön seurauksena.

Käsittämättömän brutaali valkea muovipullo, yleensä törmään tällaisiin pakkauksiin wc-puhdistusaineissa. Hyvin kirkas, kuohuviinin näköinen kupliva juoma. Tuoksu persikkainen, mangoa myös. Maku tyrmäävän makea, vaniljainen. Kuohuviinin happamuudesta ei mitään havaintoa, omenaisuus saattaa häivähdyksenä tuntua, mutta sokerisuus peittää sitä pahasti. Maussa persikka ei tunnu, mielenkiintoisesti se on kai joillain aromeilla saatu tuoksuun aikaan. Jälkimakuakin periaatteessa on, koska tahmea siirappi jämähtää nielemisputken reunoille. Tuoteselosteessa on vain omenaviiniä, omenamehua, sokeria ja epämääräisiä säilöntäaineita. Alkoholia 4,7%, mutta sitä ei huomaa ollenkaan. Pakko olettaa, että tämä juoma on suunnattu karamelleista tykkääville lapsille. Pekka Puskan ja muiden olutvihaajien olisi kyllä syytä ottaa tämmöiset juomat tähtäimeen pikemmin kuin karujen miesten katkerat oluet. Sen verran olen juonut Brittein saarten ja Biskajanlahden rantojen oikeita siidereitä, jotta on helppo huomata, ettei tämä muistuta niitä ollenkaan.    

Roy Baker: A Night to Remember

En ole nähnyt James Cameronin suosittua Titanic-leffaa, mutta tämän 50-luvun lopun brittitulkinnan katsoin nyt varmaan kolmannen tai neljännen kerran. Varsinkin alku on vaikuttava, ilmeisesti dokumenttipätkiä Belfastin telakalta ja alkutekstit keinahtelevat hypnoottisesti. Sentimentaalisuutta välttelevä ryhdikäs leffa, jossa suhteellisen selkeästi syyllistetään näköetäisyydellä suolapatsasteleva Californian. Ehkä uusimpien tulkintojen perusteella hieman kohtuuttomasti. Eric Amblerin käsikirjoitus ottaa alussa luokkavastakohtaisuudet fokukseen, mutta lieventää lopussa asetelmia. Geoffrey Unsworthin noirahtava mustavalkokuvaus on todella vakuuttava ja ilmeisesti vaikutti Cameroninkin tulkintaan. Näyttelijäpuolella ei vältetä jäykkyyttä, mutta kohtuullinen lopputulos on silläkin suunnalla.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Rosa Liksom on minulle täysin uusi tuttavuus, vaikka kyseessä on tietysti jo veteraani, lähes 30 vuotta sitten debytoinut taitelijanimeä käyttävä kirjailija, kotoisin Torniolaaksosta. Tuore runollinen matkakirja, junaromaani Siperian radalta, ei tosin Vladivostokiin asti, kirjassa matkustetaan Moskovasta Mongoliaan. Elokuvallinen asetelma, kaksi päähenkilöä, suomalainen nuori nainen ja venäläinen keski-ikäinen mies, samassa junahytissä viikkotolkulla. Mies puhuu koko ajan, takaumina naisen muistikuvia aiemmista tapahtumista. Hyvin hallittua kerrontaa, toistoja, Liksom käyttää jopa luetteloita tehokeinona. Sijoittuu Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin 80-luvulla, Afganistanin sodan aikana. Ympäristöön Liksom vaikuttaa suhtautuvan jonkinlaisella rappioromantiikalla, kaikki on haisevaa paskaa, mutta se ei näytä päähenkilöä vaivaavan. Mongoliassa kaikki on vielä surkeampaa. Periaatteessa surkea aihe ei haittaisi, mutta mitään mielenkiintoa Neuvostoliittoa ja Venäjää kohtaan Liksom ei saa aikaan. Venäläinen mies on väkivaltainen alkoholisti, luultavasti murhaajakin. Jonkinlaista ymmärtävää särmää Liksom rakentelee miehen suhteen, jopa ihannointiakin, useita naisiahan tunnetusti eivät kiltit ja kunnolliset miehet kiinnosta. Tylsää heistä lukeminenkin tietysti olisi.

Taitava teos siis, mutten erityisemmin innostunut. Matkan pointtikin jäi itselleni hämäräksi, mutta se on varmaan henkilökohtainen ongelmani. Kovasti innoissaan nainen näyttää lopussa olevan päästessään lopulta saastasta Moskovan valoihin. Jonkinlainen häiriötekijä oli myös maantieteellisen realismin häviäminen loppuvaiheessa. Mongoliaan pitäisi Siperian radalta kurvata tietysti viimeistään Ulan Udessa, mutta Liksom hypähtää saman tien tuhansia kilometrejä itään Amurin rannalle "miljoonakaupunki" Habarovskiin, josta päähenkilö vielä käy näköjään paikallisbussilla satojen kilometrien päässä Ohotanmeren rannalla. Varmaan fiksu runollinen siirto, mutta Habarovskin episodi ei tunnu tuovan mitään lisäarvoa teokseen. Yksityiskohdissa myös harmittavia horjahduksia. Liksomia pidetään Venäjän asiantuntijana, mutta uskomattomasti heti alkumetreillä Liksom romahtaa klassiseen mokaan kutsumalla Jaroslavlia Jaroslaviksi. KGB:tä ei ollut vielä 30-luvulla. Ulrike Meinhofin nimikään ei mene oikein. Irkutskia Liksom kutsuu Siperian pääkaupungiksi, asia ei ole yksiselitteinen, mutta Novosibirskillä on titteliin vahvemmat perusteet. Krim näyttää sijaitsevan Etelä-Siperiassa, mutta se oli varmaan taiteellinen ratkaisu.  

Martin McDonagh: In Bruges

Ylikauniissa olutkaupunki Bruggessa brittiläistä rikosdraamaa. Poikkeuksellisen traumaattisen keikan jälkeen irlantilainen nuorempi gangsteri Colin Farrell ja brittiläinen vanhempi Brendan Gleeson ovat saapuneet jäähtymään joulun aikaan kanavien varrelle. Olutta kiskotaan mallikkaasti terasseilla ja sisätiloissa, Boschin groteskeja maalauksia ihmetellään. Metaelokuvajuttua, suoria viittauksia Nic Roegin Don't Look Now'hun ja Orson Wellesin Touch of Eviliin. Alussa Beckett-tyylistä odotusfiilistä. Mustaa huumoria, suvereeneja näyttelijäsuorituksia. Alun rento meininki tihenee todella monimuotoisesti ja käsikirjoituksessa odottamattoman maukkaita käänteitä. Loppupuolella on jo muistumia 30-luvun gangsteriklassikoista, Jean-Pierre Melvillen bravuureista tai kreikkalaisista tragedioista, miten vaan. Elokuva ylitti kaikki odotukset, ei ehkä instant-klassikko, mutta lähes kaikki toimii terhakkaasti.

A. Le Coq Pils

Vajaan viiden vuoden bloggauksen raaka materiaalinen hyöty on ollut melko vähäistä. Eriasteisesti epämääräisiä yhteistyötarjouksia on tippunut, jopa mainostajilta, mutta en ole langennut näiden seireenien houkutuksiin. Katu-uskottavuuden myyminen muutamalla pennosella ei ole tuntunut kannattavalta. Elokuvalippuja, konserttilippuja tai futismatsilippuja ei ole näkynyt. Kirjallista materiaalia olen saanut joiltakin suunnilta ilman rahallista korvausta ja esim. Esoxin kotioluita olen päässyt maistamaan. Onpa jokunen baariomistaja tarjonnut oluenkin. Varsinaisesti ensimmäinen kaupallisen tahon merkittävä yhteydenotto tapahtui pari kuukautta sitten, kun Olvia lähellä oleva taho tarjoutui lähettämään tuotenäytteitä. En ollut ainoa kohde, raumalaiskollega Harri Metsäjoki jopa epäili kyseessä olevan olutbloggaajien kotiosoitteiden kalastelu, jonka seurauksena ovikelloa pirauttaisivat liivimiehet. Näin ei sentään käynyt, mutta eipä Olvin suunnalta kuulunut muutenkaan enempää, ehdin Olvin pari uutuustuotettakin hankkia oma-aloitteisesti. Nyt kuitenkin paketti-ilmoitus saapui ja hieman pomppivin sydämin ja ympärille pälyillen astelin lähetystä noutamaan Oulun pääpostista, joka sijaitsee arveluttavalla alueella Chinatownin ja Red Light Districtin välissä.

Paketissa oli 10 näytettä, puolet oluita. Suurin osa ennestään tuttuja, joten varsinaisesti blogikelpoiseksi materiaaliksi jäi oikeastaan vain tämä virolaispilsneri. Pullon mukaan tehty todellakin Tartossa eikä Iisalmessa, vihreä pullo mukailee tšekkiklassikoiden muotoja. Vaahtoa syntyy mukavasti kirkkaan kauniiseen olueen. Maku on maltainen, leipäinen ja kevyesti katkeroinen. Ei diasetyyliä, sitähän sopisi odottaa tšekkipilsiltä. Humalointi on aivan liian varovaista, on pelätty että lagerpoika voisi maistaa jotakin. Ei tämä kehnoimpia tehdaslagereita ole, mutta ei erotu harmaasta massasta millään tavalla.

Ray Lawrence: Jindabyne

Australialainen elokuvatulkinta Raymond Carverin novellista So Much Water So Close to Home, jonka aineksia Robert Altmankin valitsi Short Cuts -leffaansa. Carverin Pacific Northwest USA -maisemat vaihtuvat yllättävän hyvin Australian Snowy Mountains -seutuun New South Walesissa, jossa nimikaupunki Jindabyne sijaitsee, Canberran eteläpuolella. Kalastusporukan karmea löytö aiheuttaa monimutkaisen ketjureaktion. Tunnelma on sopivan ahdistava, mutta ei ehkä tarpeeksi hypnoottinen. Pelkistetty tyyli tavoittaa varsin hyvin Carverin henkeä, mutta loppu on jokseenkin imelä. Aboriginaali-valkonaama -vastakkainasettelu toimii hyvin. Äärimmäisen mielenkiintoinen tapaus, mutta ei ehkä vieläkään Carver-täysosuma, ei sitä Short Cuts'kaan ollut. Muitakin tulkintoja on, mutta niitä en muista nähneeni.

Sint Canarus De Maeght van Gottem

Vahvasti vaahtoavaa belgiblondea, 6,5%. Todella massiivisen hiilihappoinen kevyen mausteinen ale. Normikamaa tässä tyylisuunnassa, perusbelgifiilistä.Ylimitoitettu hiilihappoisuus tukkoistaa tämän mahdollisuudet monipuolisempaan kokemukseen. Oluthuone Leskinen, 13.4.2012.

Thornbridge Saint Petersburg, pulloversio

Derbyshiren huippupanimon russian stoutia tempaisin viime keväänä hanasta Lontoossa. 7,7 -prosenttinen olut kolahti kunnolla ja pulloversio on samaa tasoa. Paahtoa ja lakritsaa, silti katkeraa, hyvin monipuolinen ja miellyttävä. Maitohappoa, kaikkea tuntuu löytyvän. Suklaata, ei kuitenkaan makeaa. Hämmentävän onnistunut olut. Oluthuone Leskinen, 13.4.2012.

St Austell Proper Job India Pale Ale

Lounais-Englannista IPAa jenkkihumalilla, Willamette & Chinook & Cascade, 5,5%. Sitruksinen lähes greippisellä tylillä, pehmeä, mallastakin tasapainoisesti. Hedelmäisyys painottuu, katkerointi kevyempi. Kohtuullinen, mutta ei poikkeuksellinen. Oluthuone Leskinen, 13.4.2012.

Hartwall Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lager

Hartwallin tumma uutuuslager ei ole edes tumma, punaruskea juoma olisi bitteriksikin vaalea. Maku on hyvin neutraali, keltaisempaa kumppaniaan makeampi. Tämä on ehkä vieläkin matalaotsaisempi saavutus kuin Arctic Malt Pils, mausta ei saa mitään otetta. Ostopaikka Oulu, Joutsensillan K-Supermarket.

Hartwall Lapin Kulta Arctic Malt Pils

Nykyään hollantilaisella Hartwallilla on ennenkin ollut tapana nimetä oluitaan englanninkielellä, mm.1836 Classic -sarjassa. Maailmanvalloitus tuskin kuitenkaan on tavoitteena, ei edes tässä Arctic Malt -oluessa, joka yrittää siis vedota pohjoiseen eksotiikkaan. Markkinointiväen aivoitukset ovat arvoituksellisia. Markkinahuhujen mukaan tämä pilsiksi rehvakkaasti kutsuttu olut olisi sama tuote kuin kulinaristeja taannoin kosiskellut Gourmet-hartwallilainen. Paljon mahdollista, maku ei ainakaan kovin erilaiselta vaikuta. Tuskinpa olutharrastajien tärkkelys-voivottelua on Jan-Kees Niemanin kulmahuoneessa noteerattu, mutta tämä on kuitenkin pelkästään mallastetusta ohrasta tehty. Heineken/Hartwall lähestyy nyt lähiruokahörhöjä, netistä voisi tarkistaa tölkin pohjan koodin avulla, miltä tilalta ohra on peräisin. Hieno homma, mutta silti ei ole ollut kanttia uhrata tässä kontekstissa poikkeuksellisen naurettavaan valoon joutuvaa Lapin Kulta -brändiä. Vesi on pehmyttä, mallasta on maussa, myös tympeää pahvia, humalointi on aneemista. Oluen arvostajan kannalta todella masentava tapaus, jälleen kerran. Ostopaikka Oulu, Joutsensillan K-Supermarket.

To Øl Mikkeller Overall IIPA

Päätin pikaisen Töölö-sessioni tähän hanaolueen, jonka kahviversiota oli äskettäin Oulussakin tarjolla. Tämä on streitti imperial IPA, 10,5%. Hyvin samea. Hedelmäinen, hyvin humalainen, vihannesta väistämättä. Ei loppujen lopuksi oikein vakuuttava. Nappasin myös pienen annoksen Olutriippuvaisen Evil Twin Even More Jesusista. Siinä oli siirappia ja paahtoa massiivisesti. Helsinki, Viisi Penniä, 11.4.2012.

Evil Twin Omnipollo Russian Roulette

Tanskalais-ruotsalaista yhteistuotantoa, black IPA 7,1%, jälleen jaettuna Olutriippuvaisen kanssa. Katkeroa on todella rankasti. Paahtoa pohjalla, mutta humalointi hallitsee. Tässä on ehkä Cascadian Darkin ihanteet viety äärimmilleen. Hedelmäisyys puuttuu, mutta todella asenteellinen ryhdikäs olut. Halpana erikoisuudentavoitteluna samat valmistajat tekevät täysin samanlaiseen pulloon samalla nimellä vaaleaa IPAa, joka ehkä sitten olisi vaalea stout. Naapuripöydän hörhöt Hannu Nikulaisen johdolla orgioivat silläkin tuotteella. Helsinki, Viisi Penniä, 11.4.2012.

Evil Twin Wet Dream

Hillitympää tavaraa pullossa, jaettuna pääkaupunkiseutulegenda Olutriippuvaisen kanssa. 6%, tumma ale. Paahteinen, kuiva, lähes savuinen. Teetetty kalifornialaiselle olutbaarille, The Trappist Oaklandissa, Varsin pehmeää, kuohkeaa, kevyt humalointi. Helsinki, Viisi Penniä, 11.4.2012.

Evil Twin Weird Grape

Toinen Evil Twin hanatuote on sitten jo reilusti hapan Rodenbach-tyylisellä viinivivahteella. Tunnettu myös nimellä Who’s Drinking Gilbert Grape? Brosyyrin mukaan belgitripel, 9%. Väri ei kuitenkaan tyypillinen tripelin keltainen vaan ruskeanpunainen. Viinisyyden seassa nahkeaa hedelmää, mutta ei todellakaan minun suosikkityylejäni. Helsinki, Viisi Penniä, 11.4.2012.

Evil Twin El Raval Hipster Ale

Pääsin paikalle Taka-Töölön uuden olutparatiisin tanskalaisteematapahtuman alkumaininkeihin. Baarissa notkui muistakin alan riennoista tuttuja usual suspecteja. Mikkeller-brändin haltijan kaksoisveljen brändi parhaiten esillä. Keväisen Helsingin katupölyn kuivaamaa kurkkua kostuttamaan valikoitui ensimmäiseksi Navarran Pamplonassa teetetty IPA-tyyppinen ale, 5,5%. Herkkään makuuni tämä ei aivan täysillä iskenyt, jotain hailakkaa happamuutta tai toisaalta ehkä jopa diasetyyliä olin aistivinani. Kokonaisuutena kuitenkin miellyttävä, sitruksinen ja hyvin humalainen. Helsinki, Viisi Penniä, 11.4.2012.

Djævlebryg OriginAle Darwinian IPA, hanaversio

Tanskalainen pienpanimohanaolut ei ole Oulussa vieläkään jokapäiväinen tuttavuus, joten tämä paholaispanimon darwinilainen IPA piristää kummasti tunnelmaa huhtikuun räntäviimassa. Alkoholia tanakasti 8,5%, sameaa punaruskeaa juomaa. Nahkeaa hedelmää, mutta silti varsin tuore vaikutelma. Katkerot kiertyvät hauskasti jälkimaussa limakalvojen kaikkiin pintoihin itsepintaisesti. Alkossakin esiintyneeseen pulloversioon verrattuna hedelmäisyys korostuu selvästi enemmän. Oluthuone Leskinen, 10.4.2012.

Tahvo Hirvonen: Stadilaista tangoa etsimässä

Dokumentti Tuomari Nurmion Tangomanifesti-projektin vaiheilta 2005-07, omituisesti leffa näyttää valmistuneen aika lailla myöhemmin 2010. Tango-projekti ei ole Nurmion mielenkiintoisimpia hankkeita, mutta mies on todellinen taiteilija, lopputulos on aina hänen näköisensä. Vanhoja tangotekstejä Nurmio voi käyttää hyvin rajallisesti, teksteissä ei ole tarpeeksi oikeaa asennetta. Suurin osa materiaalista näyttääkin olevan Nurmion omaa tuotantoa, jota on muokattu varsin löyhästi tangon suuntaan. Esimerkiksi jossain Sunnuntaina- tai Ankara-biisissä tangoa voi olla vaikea huomata. Elokuvassa on haastatteluja, Kongontien Orkesterin harjoituksia ja otteita kolmelta keikalta. Miehistö näyttää jossain määrin vaihtuvan eri tilanteissa. Nurmion karisma on Härmässä varsin omassa luokassaan, mies näyttää vain skarppaantuvan ikääntyessään, huulilta tuntuu putoavan pelkkiä punnittuja helmiä. Tyhjäkäyntiäkin on Ylen arkistossa venäläistä tangolenkkiä Argentiinan ja Suomen väliltä etsiessä. Harmittavasti teoria venäläisen sotasaalislevyn vaikutuksesta täkäläiseen tangobuumiin jää kehittelemättä loppuun asti. Myös eri selleistä aikoinaan ilmaantuneet tekijänoikeusvaatimukset Taisto Ahlgrenin Pettäjän tie -klassikkoon jäävät hämärän tausta-anekdootin tasolle.

Nøgne Ø God Påske 2012

Norjalaisessa pääsiäisoluessa tyylikkäästi Pääsiäissaaren patsas etiketissä. Suhteellisen kirkas kuparinvärinen olut, hiilihappoa runsaasti. Pähkinämaltainen suutuntuma, varsin makea, lievästi mausteinen. Eiliseen belgihirviöön verrattuna hyvin hillitty tapaus, vehnääkin mukana. Täyteläinen kohtuullisen miellyttävä kokonaisuus, jälkimaku on mausteisen kirpeä, saattaa olla jotain humalaakin, mutta ehkä jotain ekstraakin mukana. Ilmeisesti join tätä viimeksi 2007, resepti kai muuttunut matkan varrella. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

John Williams: The Prince of Wales

Williamsin Cardiff-trilogian päätösosassa fokukseen nousee aiemmissa vaiheissa pienemmissä rooleissa mukana ollut musta lesbosutenööri Bobby Ranger. Williams parantaa selvästi Cardiff Deadin jälkeen, teksti rullaa kevyemmästi, musta huumori palaa mukaan, ja tarina on paremmin rajattu. Toinen päähenkilö on keski-ikäinen vastaeronnut seipäänniellyt stiff upper lip -journalisti, joka on ehkä liian karrikoitu tapaus. Rikoskirjaksi ei tätäkään oikein voi kutsua, parittamista ei näytä ainakaan Cardiffin poliisit juuri noteeraavan. Jälleen menneisyyden traumat parinkymmenen vuoden takaa muovaavat taas nykykohtaloita, Williamsin ideat tuntuvat toistuvan. Se ei tietenkään ole välttämättä huono asia, mutta mikään mestariteos ei tämäkään suppeahko romaani ole. Cardiffin muuttunut miljöö uudella vuosituhannella leviää hienosti lukijan tajuntaan. Juoni huipentuu suhteellisen näppärästi kaupunkisuunnitteluratkaisuihin ja mukana on trilogian ensimmäisessä novellissa moskeijaa Cardiffiin puuhannut gangsteri. Williams on kirjoittanut ainakin neljännenkin teoksen samojen henkilöhahmojen ympärille, mutta ehkä ei enää jaksa siihen pureutua, on niin paljon mielenkiintoista muutakin luettavaa ja aikaa niin vähän.

Het Anker Gouden Carolus Easter Beer

Tässä on nyt pääsiäisoluen perverssit ihanteet viety viimeiselle rajalle. Anista ja lakritsaa siirappimönjään käärittynä ja 10,5 prosenttia alkoholia sekaan. Olutharrastuksen alkuaikoina näin ekstreemeissä oluissa oli uutuudenviehätystä, mutta nykyään on vaikea keksiä mitään myönteistä. Epäilemättä tämä voisi sopia makeiden jälkiruokien yhteydessä, mutta valitettavasti en voi sietää makeita jälkiruokiakaan. Jonkinlainen paahteinen mallas tuntuu taustalla heiveröisenä, mutta humalaa ei havaitse, ei erityisemmin belgihiivaakaan. Ostopaikka Oulu, Raksilan Alko.

John Williams: Cardiff Dead

Williamsin toinen romaani vuodelta 2000. Edellisessä Cardiff-novellikokoelmassa fokuksessa olivat rikolliset, tämä romaani pyörii enemmän ska-bändin muusikkojen ympärillä. Osa henkilöistä on samoja, jonkinlainen keskushahmo kitaristi Mazz ei novelleissa ollut mukana. Ihmissuhdekiemuroita, jälleen takaumia 20 vuoden taakse, jälleen baarien nimet lukujen otsikkoina. Hieman alakuloinen nostalginen tunnelma, vähemmän huumoria. Ex-nyrkkeilijän kuolinsyyn ympärillä ohut juoni, mutta varsinaisesti tämä ei ole rikosromaani. Williams arvostaa kalifornialaista surf-kirjailija Kem Nunnia ja Cardiff Deadin keskiössä on poikkeuksellisen pitkiä surffausjaksoja. Ei tunnu kovin uskottavalta Etelä-Walesiin ja Severn-joen suistoon sijoitettuna, mutta ehkä se onnistuu sielläkin, tuskin kuitenkaan yhtä vähällä harjoittelulla kuin romaanin kitaristisankarilla. Ikävästi surf-jaksot ovat poikkeuksellisen tylsiä. Paljon parempaa ei ole muutenkaan, Williams ei saa lihaa kitaristi-hahmon ympärille ja tarina on puuduttavan raskassoutuinen. Melkoinen pettymys novellikokoelman jälkeen, mutta joskus käy näin. Tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1981 (Bobby Sandsin ja Bob Marleyn kuolemat) ja 1999 (Cardiffin Millennium Stadiumin valmistuminen), mutta niiden nivominen henkilöiden omiin kohtaloihin jää keinotekoiseksi.

Baltika 8

Venäläinen olut on edelleen melkoinen harvinaisuus suomalaisessa tarjonnassa. Nyt kolmas tuttavuus Pietarin panimosta, viisiprosenttinen vehnäolut. Kauniin keltainen, kovasti hiilihappoa. Selvä vehnän perusmaku, nahkean hedelmäinen, purukumia, makeaa hedelmäkaramellia. Enemmän saksalaista kuin belgityyliä. Sille ei voi mitään, että venäläisoluessa tulee ennakkoluuloisesti tutkailtua hygieenisyyttä, mutta tämä on hyvin puhtaan makuinen. Miellyttävä olut, tyylisuunta ei ole suosikkejani, mutta tätä tulee ilman muuta testattua uudelleenkin, varsinkin lämpimämmissä oloissa. Ostopaikka Oulu, Raksilan Alko.

Svaneke Vårhare

Kevätsaison Bornholmin saarelta, samea ruma vaaleanruskea olut, 6,5%. Belgihiivaa, makeutta, suolaista mausteisuutta, ehkä jotain aniksen tapaista. Etiketissä mainitaan neilikka, laventeli, hunaja ja manteli. Perusaineksissa maltaiden joukossa on vehnää ja ruista. Mausteisuus ei suutuntumassa korostu liikaa, pääpaino on kypsän makeassa hedelmäisessä hiivaisuudessa täyteläisesti. Ei parhaiden saisonien raikkautta, ei happamuuttakaan. Humalointia kyllä mausteisuus häiritsee, jälkimaku on varsin lyhyt ja pikemminkin terävän karvas kuin katkera. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Höss Maibock

Perinteinen kevätolut Baijerista, 6,5%. Kaikinpuolin odotetun kaltainen kokemus, makeaa maltaisuutta, pehmeä viskositeetti, kevyt humalointi. Tuoreus ei tarpeeksi rapsakkaa, matkalla pohjoiseen tämmöiset oluet tahtovat hieman väljähtyä. Täyteläistä tasapainoa, hieman sellaista Mercedes-tyylistä tylsää laatua. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Mallaskoski Kuohu Kristallivehnä

Seinäjokelainen uutuus pitäisi melkein nimetä Kuohun sijasta Kuohituksi, koska vehnäoluen sielu häviää perusteellisesti suodattamisella. Toki saksalaisetkin tekevät kristallivehniä, mutta ne on suunnattu lähinnä oluesta vähemmän kiinnostuneille marginaaliryhmille. Olut on todellakin kirkas, näyttää ihan kuralagerilta. Tuoksussa sentään vehnäaromeja, makukin on makealla tavalla esterinen, mutta myös jotenkin muovinen, ohut, vetinen, limonadimainen. Jonkinlaista katkeroaistimusta löytyy, mutta vain etäisesti. Tölkin kyljessä hehkutetaan humalointia, jopa Tyynenmeren huuhtomaa Cascadea on sekaan heitetty, mutta aivan liian vähän. Ei täysin heikko esitys, mutta Mallaskoski vaikuttaa edelleen pähkäilevän strategiaansa. Pientä yritystä on tarjota kasvavalle maksukykyiselle oluteliitille maukkaita nautiskelujuomia, mutta enemmän silti kiinnostaa nirhata pieni siivu tylsämielisen massan harrastamasta peruskurasta. Tärkkelykseen Mallaskoski ei ole sortunut, siitä on tunnustus annettava. Ostopaikka Oulu, Värtön K-Market.

Krönleins Three Hearts Påskebrygd Extra Brew

Pääsiäinen on olutsesongeista vähiten kiinnostava. Tänä vuonna sinnittelin aika pitkään aivan eri oluiden parissa, mutta lopulta pääsiäisolutkorkkaus tuli hieman yllättäen kantabaarin baarimestarin esittelemästä ruotsalaisuutuudesta. Aika kylmää, makeaa lageria, karamellia, ei humalaa, ei mausteita, 6%. Varsin vaisua kaikin puolin, Ruotsin pienpanimoskene on tulikuumissa liekeissä, mutta teollisuuspuolella tilanne on yhtä masentava kuin täällä Österlandissakin. Oluthuone Leskinen, 4.4.2012.

Barcelona - Milan 3-1

Isännillä Isaac Cuenca avauksessa, jäi aika pieneen rooliin vasemmalla kärjessä. Milanilla edelleen seniorikansalaisia mukana Seedorf, Nesta, Ambrosini. Milanilla terävämpi alku, mutta sitten Barca aloitti normaalin myllynsä, tilanteita alkoi tulla. Messi pääsi vapaaseen läpiajoon, hämmentävä syöttö taaksepäin, jatkotilanteessa Antoninin hermo ei kestänyt, pilkulta Messi vasempaan nurkkaan. Samaa jatkui pitkään, Milan roikkui köysissä. Sitten pallonriisto, Zlatanin nopea avainsyöttö ja Nocerino vei yllättäen Milanin voittoasemaan. Heti perään kulmapotkusta Barcalle toinen pilkku, selvä Nestan virhe, mutta kovin usein paitarepimisiä ei vihelletä. Messi pisti nyt toiseen nurkkaan. Milan tuli tauolta aggressiivisempana, mutta tuloksena vain kulmapotkuja. Ratkaisu 53. minuutilla, Messi ajoi tyypilliseen tapaan keskelle, pallo onnekkaasti Iniestalle ja pallo verkkoon. Paineet purkautuivat, pakollisilla kuvioilla loppuun. Milanilla ei riittänyt uskoa kahden maalin tekemiseen.

Boardwalk Empire, A Return to Normalcy

Ensimmäisen kauden viimeinen episodi, kaikkia kudelmia ei viedä päätökseen, itse asiassa jotkin juoniaihiot palaavat takaisin lähtökohtaansa. Godfather-tyyppisesti kuvattu murhasarja ei erityisemmin omaperäisyydellä säväytä. Hardingin vaalivoitto ei ole sekään tarpeeksi vaikuttava kulminaatio. Ehkä en jaksa enää seurata seuraavia kausia, ainakaan tällä tavalla tunnin viikottaisissa pätkissä. Sarjatkin on parempi katsoa putkeen kerralla.

Stallhagen Brown Ale

Lentokenttäbaarissa uutuutta Ahvenanmaalta. Makeaa täyteläistä mallasta, kevyt katkera jälkimaku, 5,5%. Raikkaan tuoretta, ihan hyvä suoritus tässä tyylisuunnassa. Vantaa, Oak Barrel, 1.4.2012.

BrewDog Lost Abbey Lost Dog

Varsin kallis (26,50 euroa) skotlantilaiskalifornialainen 11,5-prosenttinen rommitynnyrikypsytetty imperial porter. Varsin kevyt maku, mutta puumaisuutta löytyy. Rommi ei sellaisenaankaan ole erityisempiä suosikkejani ja tässä porterissa sen vaikutus tuntuu heiveröiseltä. Polttavaa alkoholia jonkin verran, muuten kohtuullisen vaisu maku. Syylliseksi heikohkoon tulokseen on helppo leimata skottilaiset nousukkaat, San Diegon katu-uskottavammat kulttipanijat varmaankin olisivat tuottaneet tanakkaampaa tavaraa. Helsinki, Kaisla, 31.3.2012.

Hornbeer IPA

Helsingin keskusta voi olla ajoittain haastavaa erämaata vaativalle olutharrastajalle. Angleterressa, Wäinössä, Kittyssä ja Pullmanissa ei ollut mitään kiinnostavaa. Reippaasti viikonlopun amatööribaariasiakkaita Kaislassa, mutta täältä löytyi uutuuksia.Tyypillisen samea Tanska-IPA, 6,5%, kypsää hedelmää, katkero heikompaa. Raikas sitrus loistaa jälleen poissaolollaan. Helsinki, Kaisla, 31.3.2012.

Robert Siodmak: Christmas Holiday

Suomen elokuva-arkisto on vaihtanut nimeään ja muuttanutkin kai jonnekin syrjemmälle, mutta Eerikinkadun Orion-teatteri edelleen suunnilleen entisellään. Siodmak on film noirin suuria mestareita ja pääsin nyt onnekkaasti tsekkaamaan ensi kerran tämän kohtalaisen maineikkaan teoksen. Harmittava pettymys, ei kohoa Siodmakin parhaiden tasolle eikä toimi kunnolla noir-mielessäkään. Gene Kelly mielenkiintoisesti draamaroolissa, mutta melko valju hänkin. Miljöön haltuunotto heikkoa. Taustalla Maughamin romaani ja skenaristina Citizen Kanen Herman Mankiewicz. Melko synkkä tarina, muutama hieno peliluolakohtaus, mutta tehot heikkoja.

Salopian Oracle, real ale

Kevyt golden ale, 4%, hyvä humalointi. Varsin ohut mallasrunko luonnollisesti näin kevyessä oluessa, mutta makua riittää, jos humalasta tykkää. Helsinki, St. Urho's, 31.3.2012.

Slottskällans Zero

Ensivierailu uudehkossa olutbaarissa Viisi penniä, Taka-Töölössä tšekkibaari Hadankaa vastapäätä. Hieman Kaisla/Kuikka -tyyppistä fiilistä, pienempi tila. Kymmenkunta hanaa, paljon belgejä pullossa.  Uppsalalainen Zero samea humalainen IPA. Hyvin katkera, hedelmäinen, täyteläinen, 6,5%. Herkullinen tapaus, mutta tuore sitrusmaisuus jäi tästäkin uupumaan. Zero viitannee siihen, että keittovaiheessa ei vielä ollenkaan humalaa mukana. Todella hieno baari, harmittavasti hieman omien Helsinki-reittien sivussa, mutta raitiovaunuthan kulkee hyvin. Helsinki, Viisi penniä, 31.3.2012.

Bruuveri Arde's Leg Buster, esiversio

Pääsin Bruuverin tehdaskierrokselle, Sysilä esitteli kaikki valmistusfasiliteetit mallasvarastoa myöten. Itse panimolaitteistohan on ravintolan takahuoneessa ja näkyykin lasiseinän läpi ravintolan puolelle. Todella kompaktit tilat, ilmeisesti täsmälleen samaa kokoa kuin Porin Beer Hunter'silla. Kesken prosessiesittelyn baarimestari tuli kertomaan, että joku Teeponen on pyrkimässä puheille. Hetken hämmennyksen jälkeen selvisi, että itse Porin olutmetsästäjä TBone osui paikalle.  Pääsimme maistamaan useampaa uutta tuotetta, joista kaksi on ehdolla ns. Arde-trilogian seuraavaksi osaksi. Mitään varmuutta siitä ei ole, Sysilä tekee päätöksen myöhemmin ja tämä maistamani jo kegitetty olut saattaa tulla myyntiin aivan eri nimellä. Tässä on nyt jenkkihumalaa, muistaakseni ainakin Amarilloa ja Centennialia, ehkä Cascadeakin. Vahvuus 10%, kyseessä siis (ehkä) tupla-IPA. Sysilän mukaan saattaa olla myyntikunnossa vasta juhannuksena. Humalointi ei ole vielä päässyt kukkaansa, nyt olut vaikuttaa enemmän barleywinelta. Sysilän mukaan oluessa oli vielä pari päivää sitten vastenmielinen lehmänlannan tuoksu, joka oli nyt kuitenkin jo haihtunut. Miellyttävää hillittyä hedelmäistä olutta, joka toimi hyvin Bruuverin brunssin vorschmackin kanssa. Toinen Leg Buster -ehdokas oli vielä aiemmassa kehitysvaiheessa, siinä mausteina inkivääriä, kanelia, jopa neilikkaa. Helsinki, Bruuveri, 31.3.2012.

Bruuveri King Porter Stomp

Ehdin pikaisesti tsekkaamaan Bruuverin jazzporter-trilogian kolmannen osan, keskimmäistä Lulu's Whitea en ehtinyt maistaa. 5,5%, neljäsosa Weyermannin savumallasta, loput Lahden Vikingiltä. Impulsiivisen Sysilän tarinoinnin ohessa en taaskaan ehtinyt paljoa merkitä muistiin, sotahistoriaakin tuli käsiteltyä perusteellisesti. Savuisuus on hyvin selvästi esillä, suhteellisen makeaa, ei kovin runsas humalointi. Voisi luulla täyteläisyyden perusteella vahvemmaksikin. Helsinki, Bruuveri, 31.3.2012.

Bruuveri Arde's Twister IPA

Bruuverin uutuusolut on nimetty tämän blogin nimessä esiintyvän Arden mukaan. Panimomestari Ilkka Sysilä pyysi lupaa nimen käyttöön talvella ja tietysti suostuin imarreltuna. En tiedä tarkemmin Sysilän motiiveja, mutta hän on antanut palautetta Bruuverin oluiden arvioistani ja saattaapa nimi-idean taustalla olla taannoinen ajatustenvaihto porilaisen olutaktivisti TBonen kanssa tässä blogissa. Itse otan oluen nimen luonnollisesti kunnianosoituksena jo varsin pitkälle ja sinnikkäälle olutharrastukselle. Twister on myös Sysilän valitsema nimi, se voi tarkoittaa monia asioita. Kyseessä voisi olla jonkinlainen väännös tai variaatio normaalista india pale alesta. Nimellä on hauskasti merkityksiä myös toisessa intohimossani jalkapallossa. Twister voi olla kierteinen maaliin kaartuva potku.

Hyppäsin norjalaisille siiville, jotta pääsen maistamaan ihmettä paikan päälle. Hanalätkässä pyörremyskyn tai tornadon kuva, sitähän twisterin perusmerkitys tarkoittaa. 6,8%, IPAlle varsin ihanteellinen. Melko arvokasta, 8,50 euroa puoli litraa. Kaunis väri, hieman kuparia keltaisempi, kirkas, kohtuullisesti vaahtoa. Kovin tarkkoja makuarvioita en ehtinyt kirjaamaan, kun sovitusti tapasin saman tien panimomestari Sysilän, ensi kertaa. Selvisi, että oluessa on hieman harmittavasti vain englantilaista humalaa, Pioneeria ja Goldingsia. Amerikkalaishumalien kohdalla oli ollut logistiikkaongelmia. Tuoksu on hyvin hedelmäinen, mutta sitrus puuttuu. Tuoreessa maussa on hyvin raikkautta, kypsää hedelmäisyyttä, täyteläinen runko, tasapainoiselta vaikuttaa. Jälkimaku on pitkä, kuivan katkera, mutta ei kovin voimakas. EBU-lukema on 80, sen perusteella humalaisuus voisi tuntua maussa enemmänkin. Ehkä ei Bruuverin aivan parhaita tuotoksia, mutta olen tietysti erittäin tyytyväinen tuotteen laatuun ja ylpeäkin lopputuloksesta. Sysilä itse vaatimattomasti piti olutta pelkkänä kehityskertomuksen lähtökohtana, mahdollisen Arde-trilogian seuraavat osat olisivat vielä paljon vaikuttavampia. Oluiden kegeissä saattaa olla vaihteluja, tuore-oluesta kun on kyse. TBonen kahta päivää aiemmin Ratebeeriin arvioima näyte oli ehkä tunkkaisempi. Hieman yllättäen nytkin paikalle osunut TBone piti uudempaa erää parempana. Twister on kertakeitto, kaikki myydään Bruuverissa lähiaikoina. Ehdin jo saada hieman väärää tietoa, että Twister olisi saapumassa Oulun Leskiseen vapun tienoilla, mutta näin ei ole. Ouluun tulee ehkä jotain uudempaa Bruuverin olutta. Helsinki, Bruuveri, 31.3.2012.