Finback Frothy

Vielä sesonkituplasumua New Yorkista, 8,4 %. Paljon eri lajikkeita mausteissa, Hallertau Blanc, Enigma, Mosaic, Citra. Kaunis ulkonäkö. Ananasta, limeä ja hunajamelonia tuoksussa. Maussa tulee mukaan sitruksisempiakin vivahteita, mehuisuus on varsin raikasta ja täyteläistä. Kuiva runko ja kevyt katkera jälkimaku. Oikein tasapainoinen tapaus, toki näin maineikkaalta panimolta se on vähintä mitä voi odottaa. Ei nyt kuitenkaan aivan mestariteos. Finback ei ole ollut suuria suosikkejani, mutta on tämä parhaita panimolta juomiani. Juova, 15.12.2025.

À La Dérive Poste Express

Gatineaun ihmekaupungista taas uutta maahantuontia Kanadasta. West coast IPA, 7,0 %, 50 IBU. Simcoe ja Azacca. Lievästi samea ruskea olut. Sitrusta hieman, mutta pihka jyrää kyllä vahvasti. Kuiva maltainen runko, ei niin raikas kuin Mallasseppien vuoristo-IPA, pieni jälkimaku silti löytyy. Ihan ok. Juova, 15.12.2025.

Tuju Vermont Ravit Lähtö #21

Tujun vanha sotaratsu ei lähde vieläkään laukalle, vaan asettuu taas radalle, nyt jo 21. kerran. Täysi ventti. 6,5 %, Krush, Citra ja Manilita tällä kertaa hevosen heinissä. Oikein hyvännäköinen. Ananasta, papaijaa ja kiivihedelmää. Täyteläisyyttä on. Pehmeää ja kuohkeaa, raikkausero vaikkapa session aloitus-Uncleen on ainakin hevosen kokoinen. Vanhan totuuden mukaan Suomessahan ei kannata tehdä hevosta pienempiä tuotteita, joten tässäkin suhteessa Tuju kunnioittaa perinteitä. Perätilaa ei ole tungettu täyteen, mutta kyllähän ravihevosen takana aina kevyt kärry kulkee. Ehkä veteraani ei pääse vielä tämänkään jälkeen eläkelaitumelle. Juova, 15.12.2025.

Mallassepät Buns Out

Mountain DIPA Naantalin ylängöltä, 7,5 %. Etiketissä kyllä enemmän rantalomafiiliksiä. Mountain IPA on kai jokin west coastin ja New Englandin välimuoto, Coloradosta lähtöisin. Ehkä enemmän kuivaa hedelmäisyyttä ja pihkaa kuin NEIPAssa. Puhutaan myös high-altitude hopeista, mutta en tiedä kasvaako humalat kovin korkealla. Naantalilaisessa Nelson Sauvin ja Dolcita (siis ex-HBC-1019). Kirkasta ja ruskeaa. Makeaa maltaisuutta maussa, hedelmäisyyttä toki myös, mutta pihka rutistaa mehut kuiviin. Kohtuullisen raikasta ja kyllä peräkärrykin menee katsastuksesta läpi. Sokkona olisi varmaan tuntunut täyteläiseltä west coastilta, jossa oikein mukava juotavuus. Juova, 15.12.2025.

Olari Tired Uncle Day At The Porcelain Factory

Tired Uncle taistelee väsymättä lupa-asioista viranomaisten kanssa ja odotellessa on pannut muutaman oluen naapuripanimossa Vallilassa. Sessioheizi, 6,0 %, 50 IBU, humalina Motueka, Citra ja Dr. Rudi. Varsin sumuista. Sitruksinen tuoksu, klementiiniä ja appelsiinia. Samaa fiilistä maussakin, varsin kuivaa sitrusta. Mutta jää vähän karkeaksi, voisi olla pehmeämpää. Mitään ei sinänsä pielessä, mutta mehuisempi ja täyteläisempi voisi olla, tässäkin vahvuudessa. Juova, 15.12.2025.

Polly's Seven Summers

Walesista west coast IPA, 6,0 %, ainakin Enigma-humalaa, ehkä sinkkunakin. Lievästi utuinen. Mausteinen, yrttinen, pihkainen, kuiva, ei kovin miellyttävä. Katkeruutta sentään löytyy. Nyt ei oikein kolahtanut. Oluthuone Haka, 14.12.2025.

Fuerst Wiacek Fisticuffs & Flowers

Kallion räntäsateessa tuplasti kuivahumaloitua IPAa Berliinistä. 6,8 %, Citra, Simcoe ja Sabro. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, hedelmäisyyttä, mutta ei kovin intensiivisesti. Ei katkeruutta. Hieman keskinkertaiseksi kokonaisuus jää. Oluthuone Haka, 14.12.2025.

Lucia-tasting 2025

Finnoon kartano oli jälleen näyttämönä massiiviselle loppuvuoden katsaukselle oluiden maailmaan. Matti Saarinen ei päässyt tällä kertaa mukaan, mutta Juha Heinänen paikkasi häntä. Kokoonpanossa muuten tutusti Matias Kainulainen,Janne Keskisarja ja Micael Näse. Itselläni USA:n tuomiset jäivät vähiin, mutta Matias toi Kanadasta sitäkin enemmän herkkuja. Muistakin lähteistä maisteltavaa riitti 35 oluen joukossa.

Homma käyntiin sumukaljalla Montrealista, BreWskey Folie de Nelson, 6,5 %, pelkkää Nelson Sauvinia. Samea ja vaalea, kuivaa mehuisuutta. Vähän katkeruuttakin. American Solera Howdy Porterin tsekkasin jo kuukausi sitten, joten jätin nyt väliin. Belgian ihmepanimon Fantômen TripelB on omistettu belgibaarille Worcesterissä, 8,0 %, mustaa päärynää ja bergamotia. Samea, kultainen. Fankia tuoksua, hiilihappoa paljon. Hedelmäinen maku, esteriä,yrttisyyttä. Ihan ok. American Solera Rattlesnake Pale Ale ja American Solera Pipe india pale ale seuraavana agendalla,skippasin nekin. Kataloniasta Cyclic Beer Farm Laid Back Saison, 7,0 % utua, kultainen. Mausteinen tuoksu, parfyymimäinen maku. Yrttejä joka lähtöön. Hapantakin olut on, huono juotavuus. Tämän yrttipommin jälkeen tarvittiin suun puhdistusta saksalaisella reinheit-kamalla. Bambergin läheltä Merkendorfista Hummel Weihnachtsfestbier, 5,6 %. Meripihkan väri, mallasta, keksiä, vähän makeaa. Puhdasta ja raikasta on.

Samoilla linjoilla jatkoa, Ellingen Fürst Carl Märzen, 5,6 % Samaa ulkonäköä kuin edellisessä. Maltainen, vähän karkeampi kuin edellinen,silti mukiinmenevä. Kanadasta Bad Bones Nurse Mo, extra hoppy ale, 8,7 %, pelkkää Nectaronia. Samea, vaalea. Hyvä tropiikin tuoksu. Pehmeää, nektarista. On kova, pikku katkeruuskin. Keravalta perään myös sinkkuhumalaolut Factory Reveries of ... Southern Cross, 7,3 %. Sameaa, pehmeää, mutta ei ihan edellisen tasoa. Hedelmäisyyttä toki löytyy taas. Session toisena Fantômena Ectôpläsmic Schwilly Stix. Motuekaa, 6,0 %. Sameaa, kultaista. Yrttinen tuoksu. Maussa mausteita, hedelmäistä esteriä, pippurisuutta. Varsin kuivaa. Omana tuontinani Arkansasin Fayettevillestä Mad Rooster Strut King, 8,3 %. Vaaleaa ja sameaa. Mausteista hedelmäisyyttä. Hyvä juotavuus, trooppiselta tuntuu. Oikein mukavaa.

Kanadan puolelta Niagara Fallsista Counterpart In Between Dreams, 8,3 %, Motueka, Nectaron ja Simcoe. Sameaa, vaaleaa, pehmeää hedelmäisyyttä. Hyvää on. Ayawan Isle de Garde Dans Une Forêt De Feuilles D'Or, 5,0 %. Tšekkilager Québecistä. Hyvin vaaleaa. Ruohoa, mallasta, pehmeää. Vähän katkeroakin. Oikein näppärää. Stovepipe-kokoinen tölkki Oregonin Bendistä, taisin ostaa tämän Oklahoma Citysta. Deschutes Symphonic Chronic Double Dank, 9,0 %, 60 IBU. Lievästi sameaa ja pihkainen tuoksu. Lievää alkoholin makua, "vedettävä viina-IPA". Kolmas Fantôme Polymath Era Dark Juice. Belgian strong ale, 8,0 %. Ruskeahko jouluolut. Mausteinen maku, kuivaa ja maltaista. Peräkärryäkin vahingossa tullut. Tavallaan tykkään.

Seuraavaksi vedettiin putkeen kolme Factorya. Ensimmäisenä Factory Sweet Leaf, 7,3 %, Strata, Citra, Columbus, Motueka ja Nelson Sauvin. Onhan tämä taas. Pehmeää hedelmäisyyttä. Täyteläisyyttä on, hieman katkeruutta, hyvää on. Factory Skipper, 8,0 %, Southern Cross, Motueka ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa, pehmeää, raikasta, pehmeää dankkisyyttä. Erittäin hyvää on. Factory Double Reveries of ... Nelson Sauvin, 8,0 %. Sama ulkonäkö kuin edellisissä. Vähän nihkeämpi, humala ei ole oma suosikki. Pehmeää nektarisuutta on silti. Sitten jotain aivan muuta. Fuller's 180th Anniversary Porter, 7,0 %, 41 IBU, Fuggles-humalaa. Ei aivan mustaa, paahteinen tuoksu. Pehmeä, lakritsaa, oikein miellyttävää. Toronton läheltä Rorschach Monolith, 8,0 %. DDH double IPA, Riwaka,Nelson Sauvin ja Simcoe. Pehmeää, oikein hyvää. Vähän katkeruuttakin.

Belgiasta vadelmasouria, Unseen Arakiri, 5,0 %. Kauniin punaista, hapanta ja vadelmaista. Raikkautta on. Perään toinen erityyppinen belgialainen, Totem Speculoos Stout Barrel Aged, 10,0 %. Musta, paahteinen tuoksu. Kuiva, tupakkaa. 10,0 %. Ei huono. Vielä lisää Fantômeja, Elderberry Flowers, seljankukkaa siis, 4,5 %. Hyvin vaalea. Hieman mausteinen, raikas. Ohuthan tämä on, olisi ollut hyvä session avaus. Otaniemestä Masis Masisversary VII: Otaniemi Orientation, 8,0 %. sumuinen ulkonäkö ok. Pehmeää, puhdasta, raikasta. Hedelmäistä. Ei ongelmia, ehkä Masiksen kovin toistaiseksi. Masis Smashin' Frosty Winter IPA, 6,5 %, 65 IBU, Ahtanum, Amarillo, Simcoe. Tummempi väri, masentavampi tapaus. Ei makua, ohut ja vaisu. Romaniasta Bereta Billie's Special 2025, Antwerpenin Billie's-festivaaleille tehty French Whiskey Barrel Aged Barleywine, vieläpä suklaata mukana, ikävä kyllä. Tummahko, vähän hapan tuoksu. Sekavaa, aika heikko tapaus.

De Ranke Hop Harvest 2025, 5,5 %. Kirkas ja kultainen. Esterituoksua, pehmeää, kuivaa, erinomaista. Katkeraakin, oikein hyvää. Kanadalaisenglantilainen yhteistyötuplaheizi Third Moon Pomona Island It Even Has  Watermark, 8,0 %, Nectaron ja Citra. Sameaa, vaaleaa, pehmeää. Raikasta, appelsiinia, hyvin miellyttävää. Heti perään ontariolaisten oma yhteistyö Third Moon Collective Arts Origins of Darkness, 13,5 %. Kahvia ja bourbon-kypsytystä. Mustaa, pehmeää, kuivaa, todella hyvää. Ei liian makeaa, koko illan parhaita. Ei alkoholikaan häiritse. 3 Fonteinen Oude Geuze Cuvée Armand & Gaston (season 19|20) Blend No. 60, 7,6 %. Keltaista, hieman sameaa. Erittäin hapanta. Kuivaa ja ryhdikästä. Oikein hyvää. Nøgne Ø Red Horizon V2 13,5 %. Epämiellyttävä tuoksu. Pilalle tietysti mennyt, lievää makeutta. Ei maistunut yhtään. Nøgne Ø Sweet Horizon, 14,0 %. Tummaa on, erittäin makeaa, avian liian makeaa. Ei nyt toimi, mutta hauskaa retro-meininkiä.

Toinen oregonilainen Deschutes Symphonic Chronic Double Haze, 9.0 %. Ei sameaa nimestä huolimatta. Alkoholi kyllä peittyy, vähän hedelmäisyyttä. Kokonaisuutena ei kummoista. Blood Brothers Valak, Kanadasta vahva kahvistout, 13,0 %. Musta, makeahko tuoksu. Vaniljaa ja kookosta. Kaneliakin. Pehmeää, tykkäsin hieman yllättäen. New Belgium Voodoo Ranger Juice Force IPA, 9,5 %. Hazy imperial IPA Coloradosta. Kirkasta ja vaaleaa. Lievää hedelmäisyyttä. Appelsiinia ja marmeladia, ehkä jopa lisättyä hedelmää. En itse vakuuttunut. De Dolle Brouwers Stille Nacht (2021). Kirkasta ja kultaista. Pieni happamuus tuoksussa, hapan on makukin. Ehkä kunnossa, ehkä ei. Lopuksi vielä De Struise Monster Pants, 18,0 %, eisbock ale (sic!). Tumma olut, meripihkan väriä. Tumma paahteinen tuoksu, vahva makeahko täyteläinen pamaus. Mielenkiintoinen päätös oikein mielenkiintoiselle sessiolle, kiitoksia taas osallisille.