Real Madrid - Sevilla 3-1

Näiden joukkueiden kohtaamisissa ei yleensä ole puutetta tapahtumista. Sevilla joutui nyt peliin täysin varamiehisellä puolustuksella, Madridilta puuttui hyökkäyksestä Robinho ja van Nistelrooij. Madrid johtoon 8. minuutilla, Sneijderin vapaapotkun puski Heinze keskeltä sisään. Sevilla yritti hyökätä keskeltä liian pienillä syötöillä ja Madrid rakensi useita maalipaikkoja. 33. minuutilla Luis Fabiano hukkasi todella hyvän tasoituspaikan, kun tuomari ei päästänyt Cannavaroa kentälle loukkaantumisen jälkeen. Sevilla kuitenkin tasoitti 38. minuutilla, Kanouté hallitulla kääntölaukauksella maalin edestä. Heti perään Raul otti taidolla pallon alas ahtaassa paikassa laatikossa ja vasemmalla ylänurkkaan. Raul tavoitti tällä maalilla historiatilastossa 70/80-lukujen sentterin Santillanan. Kantabriasta kotoisin oleva Santillana (176 cm) on ehkä jalkapallohistorian paras pääpelaaja. Bernabeu-jumala Di Stéfano on enää 13 maalin päässä.

Toisen jakson alussa Kanouté liukastui laatikossa juuri, kun oli saamassa varman paikan Cannavaron alkeellisen pomppuarviointivirheen jälkeen. Tähän loppui Sevillan pyristely, usko loppui. Gonzalo Higuaín ehti hukata kolme avopaikkaa, kunnes 65. minuutilla kentän ykköspelaaja Wesley Sneijder vapautti oikealta syöttöihme Gutin, jonka ulkosyrjävasuripassista Higuaín sai sisään. Loppupuolella La Ligan maalikuningas Luis Fabianolla oli pari ohilaukausta, mutta Sevilla oli selvästi huonompi. Madridin mestaruus alkaa näyttää todennäköiseltä, koska Barcelona ja kumppanit ovat kontanneet vielä pahemmin.

Billy Wilder: One, Two, Three

Wilderin toinen Berliini-elokuva, 15 vuotta A Foreign Affairin jälkeen. Vanha reportteri oli jälleen ajan hermolla, muuri rakennettiin kuvausten aikana. Tämä elokuva on kuuluisa poikkeuksellisen nopeasta dialogistaan ja vauhdikkaasti liikkuu kaikki muukin, rytmitys lienee edelleen ylittämättä. Alkupuolella edetään vielä normivauhdilla, mutta kierrokset vain lisääntyvät hämmästyttävästi loppua kohti. James Cagney oli uskomaton lahjakkuus ja pystyi yllättämään vielä kypsässä iässäkin. Poliittisesti Wilder (ja toinen käsikirjoittaja Diamond) eivät tietenkään säästä ketään, vaikka elokuva kiellettiin Suomessa Neuvostoliitto-suhdetta vaarantavana. Ehkä syvimmät herjat kohdistuvat kuitenkin amerikkalaisen elämänmuodon levityspyrkimyksiin, eikä Wilder anna armoa saksalaisille ex-natseillekaan.

Michael Curtiz: Mildred Pierce

Film noirin ja women's picturen hybridi, hyvin tyylikäs elokuva. Alku on tiukkaa noiria, mutta ensimmäisestä takaumasta lähtien melodramaattiset ainekset nousevat pintaan. Liiaksi minun makuun, ei jaksa oikein innostua hieman vanhentuneista perhetragediatunnelmista. Visuaalisesti upea, loistava merellinen Los Angeles -haltuunotto. DVD:ssä poikkeuksellisen hyvä kuvanlaatu. Voice-over ei toimi niin hyvin kuin puhtaissa noireissa. James M. Cainin tekstiksi tämä on yllättävän kesy. Joan Crawford on niin hallitseva, että muut näyttelijät tuntuvat sulautuvan lavasteisiin.

Ridgeway Oxfordshire Blue

Toinen sininen olut, mutta nyt huomattavasti maukkaampi. Hedelmäinen golden ale, humaloitu reippaasti. Runko on hieman ohut, mutta hyvä osoitus Ridgewayn kyvystä tehdä myös hillittyjä tasapainoisia oluita.

Hartwall Sininen

Retro-olutinnostuminen tuntuu jatkuvan, tämähän on selvä uusi versio Lahden Sinisestä, vaikka Lahti tuntuu tippuneen nimestä pois. Ei kunnollisia omia muistikuvia Sinisestä, mutta sitähän pidettiin tavallista enemmän humaloituna oluena, lähes pilsnerinä. Uutuus on tavallisen suomalaislagerin värinen ja hiilihappokin kuplii tutusti. Makua on, juuri ja juuri. Humalaa ei havaittavissa, mutta enpä suoraan sanoen sitä odottanutkaan. Hygieninen tasalaatuinen teollisuustuote, mutta oluen mausta kiinnostuneelle todella mitätön tapaus.

Cy Endfield: Mysterious Island

Vaikuttava Jules Verne -tulkinta vuodelta 1961. Eastmancolor-värit räiskyvät ja Ray Harryhausenin efektit ovat uskomattomia. Tarina lähtee liikkeelle USA:n sisällissodan aikaisesta piiritetystä Richmondista, josta ilmapallolla pakenevat sotavangit päätyvät tuliperäiselle Tyynenmeren saarelle. Meno muuttuu hurjaksi jättiläisäyriäisen ilmaannuttua kuvioihin. Hieman jäykkää näyttelemistä, mutta erittäin jännittävä ja onnistunut versio hienosta tarinasta. Bernard Herrmannin musiikki on lähes samanlaista kuin North by Northwestissä. Uhkean Beth Roganin saariasuste ei lyhyempi voisi olla.

Nürnberg - Bayern München 1-1

Salaattilautanen on jo lähes Bayernin hyppysissä, mutta silti joukkue näyttää olevan vieraspeleissään putoamistaistelijoiden pistepajatso. Nürnberg oli lähempänä voittoakin, vaikka Bayern aloitti vahvasti ja Toni oli saada sisään jo 10 sekunnin kohdalla. Sitten hyvin rikkonaista ja tasaista peliä. Bosnialainen Zvjezdan Misimović nosti 44. minuutilla upean roikun alueen rajalta takanurkkaan yli Kahnin. Misimović muutenkin kentän paras pelaaja. Toinen jakso edelleen melko tasaista, mutta 81. minuutilla Bayern tasoitti, Riberyn hienosta vapauttavasta syötöstä vaihtopelaaja Podolski viimeisteli. Myös toinen maajoukkuetähti Schweinsteiger taas pelkkä vaihtopelaaja. Molemmat joukkueet vaikuttivat tyytyväisiltä tasapeliin. Urheilukanavan selostaja ei tunnistanut katsomosta Paul Breitneria, vain vieressä istuneen Rummeniggen. Selostaja äänsi myös toistuvasti Nürnbergin valmentaja Thomas von Heesenin nimen Hesseniksi.

Martin Scorsese: After Hours

Pidin kovasti tuoreeltaan 80-luvulla tästä vähäiselle huomiolle jääneestä elokuvasta. Edelleenkin se vaikuttaa hieman aliarvostetulta. Newyorkilainen it-toimistorotta pääsee Rosanna Arquetten kyytiin ja mukaan liittyy mm. seksiä tihkuva kuvataiteilija Linda Fiorentino ja 60-luvulle jämähtänyt Teri Garr. Kevyttä romanttista huumoria aluksi ja sitten siirrytään mustemmalle puolelle, lähes kafkamaisiin tunnelmiin. Hitaasti kiristyvään ahdistavaan tunnelmaan on helppo samaistua, mutta kieltämättä juttu jää vähän puolitiehen. New York -elokuvana ei ehkä niin vakuuttava kuin Mean Streets, Taxi Driver, tai edes GoodFellas, mutta yleisempänä yökaupunkileffana toimii näppärästi. Griffin Dunne on osuvan nössö, mutta ei ehkä sittenkään ollut onnistunut valinta päärooliin. Useita omalaatuisia viittauksia miehitettyyn/jaettuun Berliiniin.

Steve Beck: Ghost Ship

Italialainen valtameriristeilijä katoaa 1962 Labradorin edustalla ja löytyy 40 vuotta myöhemmin Beringinsalmesta, hehe. Loveboat-tunnelmaa aluksi, Rita Hayworthia uskottavasti matkiva italialainen glamour-laulaja Francesca Rettondini. Sitten homma hiipuu halpahintaiseen efektisotkuun. Pahaenteistä tunnelmaa ja kummituksia riittää. Kauhuelokuvissa on ongelmana uskottavuus, yliluonnolliset ilmiöt ovat pelkästään haukotuttavan tylsiä, joskus toivoisi että pystyisi kiinnostumaan tämmöisestä edes elokuvakontekstissa. Monia nämä jutut tuntuvat kuitenkin kiehtovan. Tämä oli kyllä pelkkää ajanhukkaa.

Ridgeway Bad King John

Oxfordshiren Ridgeway-panimon repertuaaria on kyllä kattavasti roudattu Suomeen. Nyt vuorossa black ale, tummanruskea paahteisen maltainen makeanpuoleinen ale, varmaan tätä voisi stoutiksikin kutsua. Hieman yksiulotteinen, ei tarpeeksi täyteläinen. Jonkinlaista tasapainoa kyllä on, humalaa jälkimaussa. Näppärä, mutta ei erityisemmin innostava keskilinjan tuote lajityypissään.

Rohozec Skalák Světlý 12

Aiemmin Suomessa on tavattu tämän tšekkioluen 13-prosenttista kantavierrevahvuutta, nyt siis hieman kevyempi, loppuvahvuus 5.3%. Väri tummankeltainen, vahvasti voimainen perustuntuma parhaaseen tšekkityyliin, kevyen vienosti maltaan makeutta ja humalaakin on loppuliu'ussa reippaasti. Siis oikein mukavaa, mutta ei mitään mullistavaa. Panimo on Turnovissa, lähellä Liberecia maan pohjoisosissa.

Wai-keung Lau & Siu Fai Mak: Mou gaan dou

Melville-henkinen rikosleffa Hongkongista, tunnettu lännessä nimellä Infernal Affairs. Scorsese teki tästä Boston-lämmityksen nimellä The Departed. Tuplasoluttautumistarina, alkupuoli hillittyä, melko rutiinimaista kelailua, hyvin säästeliäästi väkivaltaa. Yllättävästi tiivistyy jälkipuoliskolla toiminnallisemmaksi, mutta myös filosofisemmaksi. Scorsesen versio ei välttämättä ole parempi, mutta tähän on kielitaidottomana vaikeampi päästä sisään, ilmeetön kiinalaismeininki uhkaa jäädä ulkokohtaiseksi. Aika hyviä Hongkong-näkymiä loppupuolella. Lopussa Melville-vaikutteet korostuvat, Buddha-sitaatteja ja kreikkalaisen tragedian aineksia.

Keith Gordon: The Singing Detective

Jenkkien leffaversio Dennis Potterin tv-teoksesta. Teatraaliset noir-pastissit toimivat kohtuudella ja doowop-tyyliset musiikkiosuudet ovat suhteellisen kuohkeita. Dialogi tuntuu aluksi nokkelalta, mutta hyytyy nopeasti. Naiset eivät ole tarpeeksi kohtalokkaita, vaikka Robin Wright Penn kovasti yrittää. Loppupuolisko junnaa tylsästi, jännite ei kanna. Potterin asenne on kyllä säilytetty, mutta toteutus on muuten jotenkin steriili. Sivumennen sanoen en kyllä arvosta Potteria muutenkaan. Alkuperäisversion Joanne Whalleyn legendaarisessa rasvauskohtauksessa pikkutyttö Katie Holmes on tässä kovin heikko. Tuottaja Mel Gibsonilta lähinnä naurettava suoritus kaljuna terapeuttina.

Benoît Delépine & Gustave de Kervern: Aaltra

Kevyttä absurdia mustaa huumoria Belgiasta. Karkeinen mustavalkokuvaus, Pohjois-Ranskan maaseudulla naapurikiusantekoa ja suomalaisvalmisteinen Aaltra-perävaunu rikkoo naapurusten jalat. Uhrit lähtevät hitaasti kohti Suomea hakemaan firmalta korvauksia, ja pääsevätkin perille, käytyään ensin mm. Valtran tehtaalla Suolahdessa. Motocross-legendoilla Joël Robert ja Stefan Everts cameo-roolit, samoin kuin Aki Kaurismäellä. Kaurismäen huumorileffat Leningrad Cowboysista alkaen selvästikin ovat olleet vaikuttajina, mutta ei tämä kunnolla kulje. Hauskin kohtaus ehkä baaritiskillä, jossa ambulanssikuskit ja potilaat kiskovat Stella Artoisia. Suomalaisessa karaokebaarissa näkyy Karmeliet- ja Kwak-mainoksia.

Isle of Skye Red Cuillin Scottish Export Ale

Kajaanin Citymarketin kolmas pääsiäistuliainen, täysin tyylipuhdas skottiale, täyteläisen maltainen, pähkinäinen, ilmeisesti 80 shillingin tuote sikäläisessä luokittelussa. Mukavaa humalan puraisua lopussa, ehkä enemmän kuin klassisimmissa tapauksissa.

Isle of Skye Hebridean Gold Porridge Oat Ale

Kaurapuuro-olut? Taas ostos Kajaanin Citymarketista, toinen Skye-olut. Kullankeltainen pale ale -väri. Hedelmäinen bitterin maku, kauraa ei kovin helppo aistia, ehkä pehmeämpää maltaisuutta kuin peruskaurassa, öö, siis perusohrassa. Vähän vaisu loppuveto, humalaa olisi saanut olla enemmän.

Billy Wilder: A Foreign Affair

Itävallan alueella syntynyt saksankielinen puolanjuutalainen Billy Wilder menetti lähiomaisensa Auschwitzissa. Ei siis sopivampaa miestä toteuttamaan tätä satiirista komediaa amerikkalaisten miehitysjoukkojen moraalista Berliinin raunioissa. Tunnelma on ambivalentti, ei sentimentaalinen, ei syyttävä, eikä propagandistinenkaan. Asetelma on monimutkainen, Wilderin sympatiat tuntuvat olevan enemmän Marlene Dietrichin esittämän natsijohtajien ex-tyttöystävän puolella kuin tiukkanutturaisen iowalaisen kongressiedustaja Jean Arthurin. Elokuvan alkupuoli on vahvan dokumentaristinen, mutta käsikirjoituksen heikkoudet korostuvat loppupuolen rutiinikäänteissä. Merkillinen elokuva, lopputulos tuskin vastaa Wilderin alkuperäisiä suunnitelmia. Cary Grant oli Wilderin ykkösehdokas John Lundin rooliin.

Isle of Skye Black Cuillin

Kajaanin Citymarketin antia, lähes musta skotti Talisker-viskistä tunnetulta saarelta. Oluen nimi tuttu, mutta arkistojeni mukaan en ole ennen tätä juonut. Täyteläisen maltainen, ehkä kauraa aistittavissa, hieman makea, hunajaakin on käytetty. Lopussa on miellyttävää humalan katkeruutta. Hieman suolaisuuttakin mukana.

Joseph Losey: The Go-Between

Toinen kesäinen Losey-draama, nyt epookkitarina Norfolkista, aiempiin Losey & Pinter -juttuihin verrattuna yksioikoisempi, L.P. Hartley -romaanitausta paistaa selvästi läpi. Hienoja kamera-ajoja, Legrandin barokkista musiikkia, mukavia välähdyksiä Norwichista. Vähän ohueksi kuitenkin jää, samaan tapaan kuin Loseyn muut myöhäistyöt. Julie Christie ei ole koskaan ollut suosikkejani, tässäkin melko ulkokohtainen suoritus.

Joseph Losey: Accident

Kesäisessä Oxfordissa keinahteleva seksuaalisten valtapelien analyysi, ei pääse kuitenkaan yhtä syvälle kuin Loseyn ja kirjoittaja Pinterin aiempi The Servant. Hilpeää kuvausta yliopiston degeneroituneesta meniningistä. Hienot kirkkaat värit, punt-meloskelua joella. Itävaltalaista "prinsessaa" esittää eksoottisen hekumallinen Jacqueline Sassard, joka hävisi kuvioista nopeasti, vain Chabrolin Les Biches tämän jälkeen. Loseyn vakiokasvot Bogarde ja Baker yhtä vakuuttavia kuin aina.

The Stories of Raymond Carver

Luin 80-luvulla jonkin verran Raymond Carverin novelleja. Arvioin silloin kaverin novellin kovimmaksi mestariksi Tšehovin jälkeen, vakaumuksella jonka vain mitätön lukeneisuus mahdollistaa. Carver kuoli sitten 1988 50-vuotiaana ja ostin tämän niteen, johon on koottu Carverin keskeinen proosatuotanto. Carver ei koskaan julkaissut romaania, novellien lisäksi vain runoja. Mielenkiintoni siirtyi kuitenkin sitten muualle lähes 20 vuodeksi, toki noteerasin Robert Altmanin elokuvan Short Cuts, joka perustuu Carverin novelleihin.

Satuin äsken liittymään Facebookissa "Raymond Carver Is My Godfather"-nimiseen ryhmään ja sen innoittamana tartuin nyt tähän teokseen. Tähän on siis koottu Carverin novellit, jotka julkaistu aiemmin kokoelmissa Will You Please Be Quiet, Please?; What We Talk About When We Talk About Love ja Cathedral. Aiemmin en erityisesti kiinnittänyt huomiota novellien maantieteelliseen ympäristöön, joka on Pacific Northwest eli Pohjois-Kalifornia, Oregon ja Washingtonin valtio. Nyt se on mielenkiintoista, koska olen välillä käynyt muutaman kerran seudulla, joka on yksi hienoimmista olutalueista. Carver oli alkoholisti, muttei ymmärtääkseni erityisemmin perustanut käsityöoluista. Ei niitä toki Carverin eläessä siellä päin erityisemmin vielä tehtykään.

Ensimmäiset novellit eivät vielä täysin vakuuta. Arkirealismia, työläiskuvioita, usein Carver kirjoittaa minä-muodossa naisen näkökulmasta. Toisessa kokoelmasa tyyli muuttuu pelkistetymmäksi, valokuvamaisia otoksia ihmisten elämän arkisista käännekohdista. Mitään ei selitetä auki, elämä jatkuu, mutta hieman eri asennossa tai kontekstissa. Tässä vaiheessa Carverilta alkaa putoilla pelkkiä helmiä. Mielenkiintoisesti Carver harrastaa myös chandlerilaista kannibalismia, Cathedralissa on uusi versio aiemmasta novellista, lähes sama alku, mutta loppua keritetään pitemmälle auki. Ensimmäinen versio saattaa olla parempi, toisessa on sentimentaalisuus lähellä. Viimeiset novellit ovat laajempia, varmaan romaanisuunnitelmiakin Carverilla oli.

Don Russell: Joe Sixpack's Philly Beer Guide

Ensi syksyksi olen suunnitellut vierailua Philadelphiaan, joten tartuin innokkaasti tähän juuri ilmestyneeseen lupaavan kuuloiseen opukseen. Paha pettymys, tämä on nopeasti hutaistu pinnallinen sutaisu Philadelphian olutskenen liepeiltä. Kirjoittajalla näyttää olevan fiksaatio kylmään olueen, jota tyyppi hehkuttaa vähän väliä. Tämähän ei tee suurta vaikutusta oluen mausta kiinnostuneeseen. Löysiä päällekkäisiä baarilistoja sivukaupalla, ei kunnon vinkkejä ankaralle olutmatkailijalle. Kaikkein kuluneimmat globaalit olutsutkaukset tulee kerrattua ja rönsyissä on jenkkiurheiluhehkutusta ja baaritappelujen muisteluja. Suhteellisen asiallisia kuvauksia lähialueen panimoista, mutta perusteellisempia löytyy Lew Brysonin perusteoksista.

Ben McFarland & Tom Sandham: Good Beer Guide West Coast USA

CAMRAn ilmiömaiset olutoppaat siirtyvät jo uudelle mantereelle, formaatti samantyyppinen kuin Belgian, Saksan ja Tshekin oppaissa. Ikävä kyllä tämä uunituore teos ei nouse samalle tasolle kuin aiemmat oppaat. Laid-back -tyyli tuntuu aluksi sopivan hyvin länsirannikon meininkiin, mutta hilpeä brittihuumori puuduttaa kun samat nokkeluudet toistuvat moneen kertaan. Hieman hämmästyttävästi kirja tuntuu suunnatun pelkästään Britannian markkinoille, kirjan alussa on loputtomasti briteille suunnattuja orientoitumisohjeita ja asiaan ei meinata millään päästä.

Kirjan kattavuus hieman arveluttaa. Suurkaupungit ja rannikko tulevat hyvin esiteltyä, mutta epäilen sisämaasta jääneen oleellisia kohteita pois. Asiavirheitä on tiheässä (Japani ei hyökännyt Pearl Harboriin 1942) ja ilmeisesti kunnollinen oikolukukin jäänyt tekemättä, niin paljon kirjoitusvirheitä vilisee. Paljon on kyllä hyvää, innostusta ja asiantuntevuuttakin löytyy. CAMRAn Saksa-opas on parempi kuin mikään saksalaisten itse aikaansaama ja sama on sanottava tässäkin, amerikkalaiset eivät ole saaneet aikaan yhtä kattavaa opasta. Alaska sopii luontevasti kirjan skouppiin, mutta Las Vegas ja Havaiji tuntuvat liian laskelmoiduilta. Olutmielessä vaikka Arizonan ja Idahon lisääminen olisi ollut luontevampaa, varsinkin kun opuksen sivumäärä ei ole kovin massiivinen.

Kalifornia on jaettu etelä- ja pohjoisosiin luontevasti. San Diegon hämmästyttävä kiri ekstreemioluen kärkipaikoille pahasti myöhästyneen startin jälkeen tulee hyvin dokumentoitua. Ongelmallisesta Los Angelesin seudusta piirtyy uskottava olutkatsaus. Suosikkipikkukaupunkini San Luis Obispo saa mukavan kuvauksen. Omituisesti Kalifornian Central Valleyn olutkohteet, esim. Visaliassa, ohitetaan. Epäilyttää, että pojat ovat jättäneet tarkoituksella tylsässä maineessa olevan seudun kiertämättä. Myös San Franciscon kohdevalintoja lukiessa pistää mietityttämään, ovatko kirjoittajat tutkineet tarpeeksi kaupunkia. Burlingamen Steelhead ei ole rannikolla.

Toisaalta Oregonin ja varsinkin Portlandin esittely on vakuuttavaa. Itse sanoisin sen vieläkin suoremmin, Portland on maailman paras olutkaupunki. Harmittaviin kirjoitusvirheisiin lukeutuu Oregonin suomalaiskaupungin Astorian Fort George -panimon sahti, joka kirjoitetaan "sauti". Seattle ja Washington käsitellään rutiinimaisemmin ja Las Vegasin tarina menee jo vähän off-topiciksi. Asialliset Alaskan ja Havaijin tekstit on tuotettu alihankkijoilla. Kaikesta huolimatta paras saatavilla oleva länsirannikon olutopas, panimoiden ja oluiden kuvaus osuvaa, mutta olutbaarien valinta satunnaisempaa.

Innis & Gunn Rum Cask Oak Aged Beer

Toinen vain Helsingin Arkadian Alkossa myytävä uutuus. Tumman punaruskea, pähkinäistä mallasta. Rommia ehkä enemmän tuoksussa kuin maussa. Alkoholia vain 7.4%, mutta maistuu selvästi. Maku ei muutenkaan erityisen miellyttävä, makeaa ylikypsää sekahedelmää. Äskeisestä BrewDogin Islay-oluesta innostumisesta huolimatta epäilen edelleen, onko puussa kypsyneessä oluessa mieltä. Tamminen puinen vivahde ei iske minuun, varsinkin kun humalointi tuntuu kuluneen kokonaan pois tästä.

Alejandro González Iñárritu: 21 Grams

Memphisissä ja Albuquerquessa kuvattu traagisten ihmissuhteiden karuselli toimii paremmin kuin monet muut Short Cuts / Magnolia -variaatiot. Ehkä siksi että päähenkilöitä on vain kolme, intensiteetti kohoaa korkealle. Aikatasokikkailu on kyllä pelkästään itsetarkoituksellista.

Meantime India Pale Ale

Lentokoneella Helsingistä raahattu ostos Alkon erikoismyymälästä. Kuohuviinikorkki ei paljoa poksahtanut, olisiko lontoolainen IPA hieman päässyt väljähtymään. Hillityn pehmeä hedelmäinen, selvästi enemmän englantilaistyyliä kuin amerikkalaista aggressiivisuutta. Humalaa kiertyy limakalvoihin mukavasti nielemisen jälkeen. Ilahduttavasti 7.5%, jotkin englantilaiset IPAthan jäävät naurettavasti alle neljän prosentin. Mieleen nousee jälleen vertailukohdaksi Brooklyn East India Pale Ale. Kuivahumalointi tehty pelkästään englantilaisilla Goldings- ja Fuggles-lajikkeilla. Selvä yritys anastaa takaisin amerikkalaisten omima IPA-herruus. Havuista pihkaisuutta löytyy näilläkin aineksilla.

Bayern München - Bayer Leverkusen 2-1

Hämmentävän Cottbus-romahduksen jälkeen baijerilaiset näyttivät taas vahvoilta mestarisuosikeilta. Ribery, Klose ja Toni puhkoivat näyttävästi reininmaalaisten puolustusta ja useampikin maali olisi ollut ansaittu. Viihdepojat Schweinsteiger ja Podolski taas vain cameo-rooleissa, mutta ehkäpä ensi kaudella valmentajaksi tuleva Klinsmann palauttaa heille vastuullisempia tehtäviä. Bayer hyvin vaisu, itseluottamus tuntui karisseen kokonaan. Vaihtomies Bulykinin kavennusmaali tuli yllättävästi, mutta tasapeli ei ollut lähellä.

Bruuveri Staut

Todella nihkeästi valmistustuotantonsa käynnistäneen Saimaan Panimon sivukonttorin stout on kai edelleen paikan ainoa oma olut. Sitten viime näkemän oluen kirjoitusasu on suomalaistunut. Paikka vaikuttaa melkoisen suositulta Kampin keskellä, limuviinat uppoaa jengillä. Paikalla myös runsaasti minun kaltaisia laptoplaukkumiehiä. Staut on täysin musta, alkoholimainen, metallinen, kuohkea ja tuore. Paahtomallasta kevyesti, mutta paljon enemmän makua odottaisi tältä tyylisuunnalta. Vähän vetinen ja jälkimaku harmittavan ohut. Painajaismaisesti mieleen nousee muinainen Oulun Panimo, jonka tuotteista stout oli ainoa lähellä juontikelpoista. Öö, tuo on ehkä hieman kohtuutonta, ei Bruuveri sentään aivan sillä tasolla operoi. Helsinki, Bruuveri, 19.3.2008.

Perho Kevätolut

Tämä paikka unohtuu usein Helsinki-kierroksilla. Panimo toimii harmittavan matalalla profiililla ja muutenkin liian varovaisesti. Luulisi oppilaitoksen ammattitaidon riittävän rohkeampiin kokeiluihin, jolloin paikan mainekin kiirisi laajemmalle. En muista koskaan nähneeni "baarissa" muita oluenjuojia. Ennestään tuttu Kevätolut on 5.8%, tumman punaruskea, maltainen, metallinen, vähän vetinen, löysä vahva dunkel tai makeuden perusteella hyvin lähellä brown aleakin. Ei vakuuta, toivoin turhaan positiivista muutosta aiempiin versioihin. Helsinki, Perho, 19.3.2008.

Ayinger Weizen-Bock

Vaalea, samea, tuoksussa banaania. Makeahko, tahmainen, siirappinen, peräti 7.1%. Ei ollenkaan Aventinus-tyyliä maussakaan, jää kauas myös Weihenstephaner Vitusista. Yllättävän ohut, paha pettymys, vahvuudesta huolimatta tavanomainen weizen. Tämä ei ollut ensikokemus, mutta muistikuvat jotenkin positiivisempia. Helsinki, St. Urho's Pub, 19.3.2008.

Hidden Quest, real ale

Pehmeän pähkinäinen, maltainen golden ale, vain 4.2%, vähän ohut ja humalaa liian niukasti. Kuitenkin hyvässä kunnossa ja nautinnollinen pikkuolut. Helsinki, St. Urho's Pub, 19.3.2008.

Flying Dog Gonzo Imperial Porter

Tätä oli mahdollisesti tarjolla Oulussakin viime kesänä, mutta onnistuin missaamaan jakelun. Nyt viivästynyt paikkaus, varsin vahvan maltainen, 8.7% alkoholi peittyy kirkkaasti, kevyesti makea, vähän mausteinen, hyvin täyteläinen. Tämä Colorado-panimo on hieman aliarvostettu, mutta tuotteissa ei ole mitään vikaa. Helsinki, Kaisla, 18.3.2008.

Sierra Nevada Anniversary Ale 2007

Hyvin hedelmäinen täyteläinen ale, mallasrunkoakin vahvasti. Yllättävän kevyesti humaloitu, tämäkään ei oikein tuore. Monien Sierra Nevada -oluiden tapaan jää huutamaan maistamista hanaversiona mahdollisimman lähellä panimoa. Helsinki, Kaisla, 18.3.2008.

BrewDog Punk IPA

Kullankeltainen, hedelmäinen, hyvin humalainen. Etiketin mukaan "post modern classic pale ale", hieno olut, mutta ehkä hieman liikaa luvattu. Suhteellisen lähellä Brooklyn East India Pale Alea. Ehkä tavanomaisin maistamistani BrewDogeista. Helsinki, Kaisla, 18.3.2008.

De Zenne Stouterik

Varsin kirpeän makuinen belgistout, vain 4.5%, mutta hyvin voimakkaan makuinen, ei kuitenkaan yhtään makea, pikemminkin kuiva. Hyvin yllättävän makuinen belgialainen, ei mausteinen ja muutenkin hillitty, mutta ei kyllä erityisen kuohkea tai tuorekaan. Helsinki, Black Door, 18.3.2008

Brewster's Ice Queen, real ale

Kullankeltainen 4.8%, mukavan hedelmäinen ja reippaasti humaloitu golden ale, suhteellisen pitkästä aikaa nautinnollisen onnistunut real ale. Helsinki, Black Door, 18.3.2008.

Ølfabrikken 100 g India Pale Ale

Tanskalainen tupla-IPA on hieman edellistä skottiversiota kevyempi, 8.5% (Brewdog 9%). Vähemmän makea, hedelmäinen, alkoholi peittyy hyvin, mutta ei niin paljon humalaa tässäkään, kuin voisi odottaa. Yllättävän kevyt ja jotenkin nihkeää ei-tuoretta otetta. Tukevampi saisi olla. Ensitutusminen entisen oululaisen Hevimestan haarakonttoriin, nyt konseptin vaihdoksen jälkeen nimellä Olutkellari Helsinki. Steriili siisti paikka, maanantai-iltana hyvin vähän asiakkaita. Loistava olutvalikoima, omituisen ylösnousemuksen suorittaneen Stadin Panimon uutuuksien tsekkaaminen jäi nyt väliin. Helsinki, Olutkellari Helsinki, 17.3.2008.

BrewDog Hardcore IPA

Skottiylämaan kulttipanimon tupla-IPA tuntuu enemmän barleywinelta kuin imperial IPA:lta. Makeahko alkoholi tuntuu peittävän tyystin humalat. Miellyttävä olut kyllä, mutta aika lailla odotusten vastainen. Batch 009. Helsinki, Angleterre, 17.3.2008.

Three Castles Tanked Up, real ale

Hieman pilalla etikkaisen tuoksun perusteella, mutta en viitsinyt palauttaa, kun ei maussa vielä erityisemmin tuntunut. Varsinkin, kun vuorossa ollut baarimestari ei tuntunut tietävän, mistä real alessa on kyse. Selitti epätietoisille asiakkaille "oikeasta" oluesta ja pastöroimattomuudesta. Ei kyllä ollut hurraamista tämän tämän maussakaan, vahvuudesta (5%) huolimatta jotenkin ohut ja vetinen, ei hedelmää, eikä humalaakaan. Hieman samea, väri lähes punainen. Kannattaisi selvittää, miltä tämä maistuu kunnossa ollessaan. Helsinki, Angleterre, 17.3.2008.

Cooper's Best Extra Stout

Hetken mielijohteesta ja St. Patrick's Dayn krääsäilyyn lopullisesti kyllästyneenä satuin astumaan tähän baariin sisään. Eteläaustralialaista stoutia olen ennenkin juonut, mutta tämä nyt kuitenkin valikoitui ei-niin lupaavien Toohey/Hahn-lagereiden seasta. Kyseessä siis laatuvalmistamon pullossa käyvä kuiva stout, ei erityisen tuoreelta tuntunut, mutta paahtomallas jymäkkää ja humalaakin löytyy. Melkoisen hiilihappoinen. Tämä baari uusi kokemus, oluut aikaisemmin kai eri kohdalla. Tyypillisen karu ja räikeä sisustus, harkitun mauton, mutta ei tarpeeksi camp. Mukavan äänekkäästi soitettuja AC/DC-biisejä. Baarityttö ei tuntunut osaavan suomea. Helsinki, Aussie Bar, 17.3.2008.

Cantillon Saint Lamvinus

Viime torstain Cantillon Vigneronnen innoittamana päätin kokeilla Cantillonin punaviiniversiota Sain Lamvinus, tämä nyt pullossa eikä hanassa. Väri hyvin punainen, mutta vähemmän rypälevaikutusta havaittavissa. Ei niin tuoreen tuntuinen kuin hana-Vigneronne, hapan, kuiva, punaviini tulee parhaiten esiinjälkimaun nahkeana tanniinisuutena. Etiketin viinilasisuosituksesta huolimatta kysessä kuitenkin tyylipuhdas lambic, ei voi suositella punaviinien ystäville, happamuus pudottaa heidät heti kyydistä.Käytetty rypäle ka imerlot Bordeaux'n alueelta. Marraskuussa 2007 pullotettu, maku varmaan paranee tästä vielä. Helsinki, Hilpeä Hauki, 16.3.2008.

Mikkeller Stateside India Pale Ale

Kuparinvärinen, selvästi kuivahumaloitu (Chinook, Cascade, Amarillo), mäntyistä pihkaa, hyvin amerikkalaistyylinen niin kuin luvataankin. Jenkkihiivatkin messissä. Tämä voisi hyvin olla pienen oregonilaiskyläpanimon tuote (vaikka on siis tanskalainen).Helsinki, Pikkulintu, 16.3.2008

Nynäshamn Ång Pumpviken Påsköl

Tätä ruotsalaispääsiäiskamaa olen joskus juonut real-versionakin. Tumman ruskea, vähän mausteinen, 5.3%. Hillitty mielenkiintoinen suolainen rikkinen mauste, tulee mieleen jopa Springbank-viski. Myös pähkinäistä mallasta. Varjopuolella tässä on vähän ohuuttakin, kevyttä brown ale -asennetta. Helsinki, Pikkulintu, 16.3.2008

Mikkeller To From Porter

Talviportteria hanassa, 8%. Paksua mönjää, kahvi/suklaa-aromia, mutta ei erityisemmin makea. Pikkulinnun vakioasiakaskunnassa välitusta, kuinka nämä pääsiäispyhät ovat loppumattoman pitkiä. Joku yritti väittää, että eihän ne ole vielä alkaneetkaan. Hänet vaiennettiin tylysti, palmusunnuntai lasketaan. Myös Pikkulinnun arvaamattomasti räiskähtelevä leidibaarimestari on aina yhtä hauska. Helsinki, Pikkulintu, 16.3.2008.

Matthews 40 Yard, real ale

Makea, tumma mausteinen viisiprosenttinen real, ei juuri humalaa, vähän liian kylmääkin Kitty'sin tapaan. Muistuttaa vahvaa mildia. Aistit eivät kovin hyvässä terässä unettoman matkan teon Hannover-Bremen-Tampere-Helsinki jälkeen. Helsinki, Kitty's, 16.3.2008.

Bremen

Bremen jätti nopealla visiitillä hieman sekavan kuvan. Tuomiokirkon seutu on hieno ja pienellä Schnoorin alueen kujilla mukava tunnelma. Saksasta löytyy kuitenkin huomattavsti näyttävämpiäkin vanhoja kaupunkeja. Hansa-jutusta ei ole ehkä otettu tarpeeksi irti, vaikka merellisyyttä olikin siellä täällä havaittavissa. Puolikaaren muotoinen puisto keskellä kaupunkia Am Wall -kadun reunaa myöten toimi mukavasti. Kuten Hannoverissakin, huomasin hämmästyksekseni osaavani jonkin verran saksaa, tällä seudulla puhutaan lähes kirjakieltä. Baijerissa enimmäkseen pyörineenä olen luullut itseäni kielitaidottomaksi. Weser-jokea on hyödynnetty kohtuullisesti, mutta kova kevättuuli esti nyt paremman tutustumisen rantabulevardiin. Sekä Bremenissä että Hannoverissa harmitti äärimmäisen jättimäisten Kaufhof/Karstadt-tavaratalojen syövän useiden korttelien tilan parhailta paikoilta. Totta kai bisnes pyörittää Saksaa, mutta itseäni tämmöiset kulutustemppelit eivät ns. voisi vähempää herättää kiinnostusta. Tämä sama ilmiöhän koskee kaikkia Saksan suuria kaupunkeja, ilmeisesti lähiöiden automarketit eivät ole täällä ottaneet kunnolla tulta.

Stralsunder Störtebeker Schwarzbier

Bremenin yössä harhaillessa osuin vielä tähän ruokaravintolan odottelubaaritiskille, jossa tarjolla tätä Störtebeker-baarissa haikailtua olutta. Melkoisen makea, voisi epäillä Staroprameniksi, jota tarjolla taajasti Bremenissä. Maltainen perusdunkel. Kassakuitissa luki hämmentävästi Haake-Beck Dunkel. Bremen, Comturei, 15.3.2008.

Sion Kölsch #2

Bremenin Ständige Vertretung perinteisempi ravintola, iso suorakulmainen tila, täynnä poliittisia valokuvia. Alkuperäinen Ständige Vertretung perustettiin 90-luvun lopulla Berliiniin, kun pääkaupunki siirtyi Bonnista Berliiniin ja muuttopakon masentamille virkamiehille haluttiin tarjota reininmaalaista nostalgiatunnelmaa. Hieman paradoksaalisesti paikka keskittyi kölschiin, Bonnissahan juodaan tietysti leimallisemmin bönnschiä. Kävin Berliinin Ständige Vertretungissa 2000 ja meininki oli hillitön, oluena muistaakseni Gaffelia. Nyt Ständige Vertretung on laajentunut kölsch-ketjuksi ympäri Saksaa ja ainakin Hannoverissa ja Bremenissä kölschinä oli Sion. Bremenin baarissa söinkin, todella hyvää flammekuchenia. Idea on hieman sama, jolla Paulaner ja Löwenbräu ovat perustaneet müncheniläisiä oluttupia joka puolelle Saksaa. Periaatteessahan tämä systeemi tappaa paikallista olutperinnettä, mutta Ständige Vertretung -ketju on ilman muuta miellyttävämpi, koska kölsch on niin sympaattinen ja vaatimaton oluttyyli. Bremen, Ständige Vertretung, 15.3.2008

Hannover

Hannoverissa oli pikaisella vierailulla mukavaa suurkaupunkitunnelmaa, selvästi enemmän kuin samankokoisessa hieman uneliaassa Bremenissä. Ehkä asiaan vaikutti lauantaipäivän kiivas kulutushysteria kauppakaduilla. Pohjoissaksalainen luterilainen meininki vallitseva, ei aistittavissa Reininmaa- tai Baijeri-tyyppistä irrottelua. Raatihuone todella näyttävä. Hannoverin seutu oli muistaakseni jossain vaiheessa liitossa Britannian kanssa ja jotain Lontoon vanhempien osien henkeä on ehkä täälläkin mukana. Leine-joki ei ole kovin massiivinen, mutta aika hyvin kirpputorityyppisiä aktiviteetteja oli lauantaina rakennettu sen rannoille. Jalkapallokeskeisyys keskustassa yllätti, ihmeempää menestystähän kaupungin joukkue ei ole koskaan saavuttanut.

HBX Hannover Pils

Ilmeisesti tuliterä panimoravintola kaupungin eteläreunalla, Hannover Stadtbrauerei am Aegi. Todella steriili siisti paikka, amerikkalaista Gordon Biersch -tyyliä kliinisimmillään. Pils on tuoretta, maltaista, makeahkoa. Nykytrendin mukainen, pettymys. Hieman humala yrittää loppumaussa päästä esiin. Hannover, Hannover Stadtbrauerei am Aegi, 15.3.2008.

Hannover 96 - Arminia Bielefeld 2-2

Hannoverilla on tärkeä asema henkilökohtaisessa jalkapallohistoriassani. 1974 MM-kisoissa Hollanti pelasi Hannoverin Niedersachsenstadionilla Uruguayta vastaan, kyseessä jonkinlainen käännekohtaottelu, tähän hiipui lopullisesti Uruguayn loistovuodet huippujalkapallossa ja ensi kertaa suuriin valoihin astui Hollannin ilmiömäinen ottelu. Vanha Niedersachsenstadion on jo purettu, mutta samalla paikalla on moderni AWD-Arena, jossa myös pelattiin MM-lopputurnausta 2006. Nimi on sen verran typerä, että pidän turnajaispaikkaa edelleen Niedersachsenstadionina.

Uusi stadion on suhteellisen avoin, katsomon päällä katto, mutta irti perusrakenteesta. Tyypilliset kuppi-istuimet, hyvänäkyvyys kaikkialta, mutta vähän jyrkemmin rivit saisivat nousta, puuttuu intensiteettinen vaikutelma Bernabeu/Nou Camp -tyyliin. Ei myöskään ole yhtä vaikuttava kuin Gelsenkirchenin AufSchalke tai Leverkusen BayArena, jonkinlainen verrokki voisi olla Boltonin Reebok Stadium. Hieman Reebokia isompi, mahtuu noin 42.000, Bielefeldiä katsomassa oli 35.000.

Sain noudettua lipun helposti pohjoispään kassalta, olin tilannut ja maksanut sen etukäteen nettikaupassa. Turvatoimet suhteellisen tiukat. Olutta ei saanut käteisellä, olisi ensin pitänyt ladata valuuttaa johonkin spesiaalikorttiin. En viitsinyt vaivautua, yksi syy saksankielisen alueen jalkapallokenttien miesten vessat, joissa meno näytti perinteiseltä tälläkin modernilla alueella. Puoliajalla huomasin todella pitkät jonot naisten vessoihin, naisia tosiaankin yllättävän paljon. Tunnelma leppoisa, ei mitään levottomuuksiin viittaavaakaan. Hannoverin tunnuskappale ennen ottelun alkua tyypillistä kasaripoppia saksaksi, sechs und neunzig zu leben tai jotain sinne päin.

Kuudennella minuutilla Hannoverilla yllättävä pusku ylärimaan, muuten melko varovainen alku. Sitten Bielefeld teki kulmasta suoraan maalin 15. minuutilla. Sain siitä jonkinlaisen kuvankin, mutta ei taida yksityiskohdat näkyä. Heti perään Hannover tasoitti vastahyökkäyksestä Brugginkin maalilla. Ote siirtyi Hannoverille, varsinkin kun Bielefeld joutui vaihtamaan maalivahdin 22. minuutilla. Silti Bielefeld meni taas johtoon ensi jakson lopulla Eiglerin maalatessa Hannoverin puolustuksen mokaillessa.

Bielefeldillä äänekkäitä kannattajia, mutta rento tunnelma säilyi. 55. minuutilla Hannoverin vaihtotšekki Stajner tasoitti kulman jälkitilanteesta. Kummankaan joukkueen puolustus ei vakuuttanut, Stajnerilla vielä yliajalla avopaikka. Hannoverin kannattajat olivat varsin pettyneitä, se oireili kaupungillakin myöhemmin. Energie Cottbusin šokkivoitto Bayern Münchenistä toi vähän lohtua. Muuan itävaltalainen fanaatikko ehti kehua Janne Ahostakin suomipojalle.

Sion Kölsch

Valoisa baari lasipalatsissa majesteetillisen Rathausin kupeessa. Sion on hyvin tuoretta, melkoisen humalaista kölschiksi. Paljon jengiä, siisti paikka. Hannover, Ständige Vertretung, 15.3.2008.

Gilde Ratskeller Premium Pils

Perusbaari kävelykadulla, hannoverilainen pilsner, panimo on InBevin omistuksessa. Bremeniin vastaavaan Beck'siin verrattuna selvästi vivahteikkaampaa, ehkäpä samaa tasoa kuin Haake-Beck Pils. Humala puraisee nielaistessa railakkaasti, valutus oli hieman liian nopea, kestävää vaahtoa ei syntynyt. Yllättävän täyteläinen, mallasrunko tukeva, hieman makeakin. Baarissa mukava olutpainotteinen tunnelma, punapaitaiset Hannover 96:n kannattajat tankkaavat ennen taistelun käynnistymistä. Hannover, Schateke, 15.3.2008