Westön tuore romaani starttaa tammikuusta 1940, keskeltä talvisotaa. Helsinkiläinen 32-vuotias näyttelijä Molly Timm lähtee teatterikiertueelle Ruotsiin keräämään tukea sotaponnistuksille. Kiertue kestää sodan loppuun asti. Hänen 43-vuotias avomiehensä Henry Gunnars on Kannaksella rintamalla Hufvudstadsbladetin sotakirjeenvaihtajana. Henry palaa sodan loppumisen jälkeen Helsinkiin ja Westö pääsee mieliaiheeseensa, kuvaamaan Helsinkiä. Se on yhtä perusteellista ja autenttista kuin Westön aiemmassakin tuotannossa. Molly palaa Helsinkiin vasta vapuksi, suhde on viilentynyt eron aikana. Näkökulma vaihtuu Mollysta Henryyn ja takaisin noin 100 sivun välein. Sivuja on 500. Välirauha kattaa romaanista suurimman osan ja jännite hieman löystyy, ailahteleva rakkaustarina ei jaksa kantaa juonta aseiden tauottua. Teksti sinänsä rullaa hienosti koko ajan, suomentaja on Laura Beck. Teos terävöityy taas lopussa jatkosodan alkaessa, kunnes päättyy elo-syyskuussa hyökkäysvaiheen ollessa vielä käynnissä. Loppu on säväyttävä. Euroopassa koko keston ajan riehuva suursota ei oikein heijastu romaanissa. Paremmin taustaa tuovat menneisyyden varjot vuoden 1918 tapahtumista. Ehkä paras lukemistani Westön romaaneista, vaikka ei vieläkään aivan täysosuma olekaan. Westö kirjoittaa Vladimirinkadusta, vaikka nimi muuttui jo 1928 Kalevankaduksi. Muita virheitä en havainnut. Tosin voihan kyseessä olla hienovarainen viittaus nykyiseen tuhonkylväjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti