lauantai 10. heinäkuuta 2010

Beer Hunter's Mufloni Intianpässi

Jännittävä Kemi-seikkailu oli tyssätä alkuunsa, kun pikajuna pohjoiseen jarrutti äkillisesti jo Toppilan historiallisessa panimokaupunginosassa. Jonkinlainen onnettomuus, tunnin pysähdys, ilmeisen karua jälkeä, koska junakuski oli liian järkyttynyt kyetäkseen jatkamaan matkaa. Uusi mies/nainen puikkoihin ja matka jatkui. Myöhemmin selvisi että alle jäänyt 28-vuotias mies oli jäänyt henkiin ihmeen kaupalla. Missasin kuitenkin Kemin olutbaari Kukon legendaarisen aukaisuryntäyksen, paikka aukeaa klo 10. Olin siis liikkeellä, koska Itä-Helsingin Pikkulinnun maahantuomia oluita on rantautunut Perämeren pohjukkaan. Hieno tekosyy matkustaa särmikkääseen naapurikaupunkiin, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin. Kaupungin kadut yllättävän väljät ja leveät, polttavalta auringolta vaikea paeta varjoon. Kaupungintalo kyllä varsin vaikuttava ruma korkea möhkäle.

Kemin ja Lapin entisen läänin ykkösbaari ("keskeinen kohtaamispaikka aikuiseen makuun") Kukko on tuttu muutaman vuoden takaa pikaiselta vierailulta. Melko railakas meininki silloin, eikä tilanne vaikuta muuttuneen. Pääkatu baarin edestä repäisty auki keskikesäksi. Varsin puheliasta osittain verkkariasuista porukkaa, huomattavia tennisasiantuntijoita liikkeellä. Epäilisin, että useamman vallitsevaa humalatilaa ei ole saavutettu pelkästään aamupäivän kuluessa. Kaikki kuitenkin korostetun ystävällisiä muukalaista kohtaan, ei mitään hämminkiä. Kemin punaisuus on varmaan nykyään haalistunut, mutta kyllä asiakkaiden paperitehdastausta tuli selväksi.

Melko pian selvisi, että uusimmat Pikkulintu-maahantuonnit on jo ehditty kiskoa kuiviin, mutta tarjolla ilahduttavasti ekstreemejä harvinaisuuksia Porista. Intianpässin strategiset mitat ovat 150 IBUa ja 4,5%. Kylläpä humalaa on todellakin reippaasti. Varsin yksiulotteinen, hedelmää aika vähän, katkeroa maku lähes kokonaan. Maku ei ole enää tasapainoinen missään suhteessa.  Ei kovin miellyttäväkään, vaikka Cascade- ja Amarillo-humalista tykkäisikin. Harmittavaa, että panimo on valinnut englanninkielisen nimen. Näin ryhdikäs panimo saisi helpommin kansainvälistä huomiota suomalaisella erottuvalla nimellä. Toki muutkin laadukkaat suomalaispienpanimot brassailevat bulgarialaisilla tai ruotsalaisilla nimillä. Kemi, Kukko, 10.7.2010.

Ei kommentteja: