Pekko on hieman epämääräisesti suomalaiskansalliseen mytologiaan liitetty oluthahmo, josta en ole koskaan saanut kunnolla otetta. Pekko-humala on kuitenkin aitoa jenkkikamaa, joten natohtavasti transatlanttinen suhde toimii ihanteellisesti. Tampereen jo klassisena pidettävä Koskipanimo on turauttanut Pekkoa uuteen saksalaistuotteeseensa. Raskaan sosiaalisen illallistilanteen jälkeen pääsin maistamaan olutta haasteellisissa oloissa. Tyylisuunta voi olla weizen, mutta osuuskauppa tarjoili sitä tavallisessa 40 cl huilussaan. Banaania nyt ei ainakaan tunnu. Pihkaisen kuivaa, kuivattua hedelmää, fenolisia estereitä hyvin, jokin uudehko epämääräinen vivahde mukana, ehkä sitten sitä Pekkoa. Ei yhtään katkeroa, joten ei ainakaan hopfenweisse kyseessä. Hyvin puhdasoppiselta ja virheettömältä tuntui, mutta ei toisaalta vau-efektejäkään irronnut tavallaan hedelmällisessä käyttötilanteessa. Kaisla, 16.5.2017.
tiistai 16. toukokuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Joku Agricola aikoinaan loihe lausumaan: Pellonpecko Ohran casvon soi.
Lähetä kommentti