Wienin kongressia 1815 edeltävä historia ei juuri minua kiinnosta, mutta välillä on tietysti syytä poistua mukavuusalueelta. Israelilainen Harari on ultramuodikas historian kansantajuistaja, jonka läpimurtoteos Sapiens on. Harari kirjoittaa Jaana Iso-Markun suomennoksen perusteella sujuvasti. Oletettavasti käännetty englannista eikä hepreasta, alkuteos vuodelta 2011. Useimmat Hararin aiheista ovat jollakin tasolla ennestään tuttuja peruskoulun käyneille, mutta yhtenäinen kerronta tuottaa oivaltamisen tunteita kirjan alkupuolella. Sapiens oli siis vain yksi homo-suvun ihmisapinoista, eikä ehkä monilta ominaisuuksiltaan pätevin, mutta silti välttyi ainoana sukupuuttoon kuolemisesta. Hararin perusväite on, että maanviljelyksen keksiminen oli virhe. Metsästäjä-keräilijöiden elämänlaatu oli parempaa kuin pitkää päivää puskevien maanviljelijöiden. Näin varmaan olikin, mutta Harari kyllä missaa pointin. Maanviljelijöiden tuottamaa ruokaylijäämää verottava eliitti eleli mukavammin kuin aiemmat keräilijät. Tämän eliitin vallankäyttö ratkaisi tapahtuneen kehityksen, ja tietysti myös se, että maanviljelys lisäsi ihmisten määrää. Myöskin Neuvostoliitossa työläisten asema oli heikompi kuin edeltäneessä kapitalismissa, mutta kommunistisen puolueen eliitti eleli mukavammin kuin aiemmassa systeemissä. Toki Neuvostoliittokin oli virhe, mutta 70 vuotta sekin hengissä sinnitteli.
Toinen Hararin mieliaihe on kuvitteelliset järjestelmät, siis kaikki mikä ei liity luonnonlakeihin. Näitä ovat mm. raha, valtiot, uskonnot ja Peugeot. Näistä aiheista Harari ei kovin omaperäistä tarinaa irrota. Arabialaista numerojärjestelmää Harari pitää hindujen kehittämänä. Systeemin alkuperässä voi olla tulkinnan varaa, mutta israelilaiselta propagandalta näkemys vaikuttaa. Hyvä pointti on se, että 1572 Ranskassa Pärttylinyön verilöylyssä katoliset tappoivat yhdessä päivässä enemmän protestantteja kuin polyteistiset roomalaiset kristittyjä 300 vuoden aikana. Harari tuskin on kristitty, mutta ei hän ilahduttavasti saarnaa juutalaisenkaan uskonnon puolesta. Buddhalaisuus saa vihreintä valoa.
Kirja alkaa romuttua pahasti Hararin päästessä tieteellisen ja teollisen vallankumousten pariin. Tässä on väsynyttä kelailua tutkimusretkien ja siirtomaakuvioiden parissa. Tuotantoeläinten kurja kohtalo on Hararin tärkeimpiä pointteja. Sitten Harari pohdiskelee pitkään onnellisuuden olemusta. En ole lukenut Paulo Coelhon ultrasuosittuja kirjoja, mutta oletan niiden tarjoilevan samanlaisia itsehoito-ohjeita kuin Harari tässä aiheessa. Sitten Harari ennustelee Sapiensin loppua geenitekniikan ja tekoälyn kautta, tässä osassa näkyy jo pahasti kirjan vanhuus, 2011 tai englanninnos 2014. Ilmastonmuutoksen Harari ohittaa parilla sivulauseella. Vastentahtoisesti Harari joutuu melkein myöntämään, että ihmisillä menee kuitenkin nykyään huomattavasti paremmin kuin koskaan aiemmin. Loppusanoissa Harari yrittää vielä jaksaa innostua, että huonosti menee kuitenkin eläimillä. Täytyy sanoa, että olin todella pettynyt kirjaan.
2 kommenttia:
Pärttylinyön verilöyöylystä: Yhden päivän aikana tapettiin joitakin kymmeniä tai satoja, mutta sitä seuranneissa mellakoissa tuhansia tai kymmeniätuhansia. Tapahtumien nimi johtaa harhaan, jota ilmeisesti ei edes Harari ole viitsinyt tarkistaa. Tapahtumat saivat alkunsa pyhän Bartolomeuksen (Pärttyli) päivänä, mutta kokonaisuudessaan tästä joutuneet veriteot kestivät viikkoja tai kuukausia - eli ei yhden päivän aikana!
Vai niin, eli sittenkin kristittyjen leijonille syöttäminen Roomassa olisi rankempaa touhua. Hararin uskottavuus alkaa mureta pahasti.
Lähetä kommentti