Hagström Källarbier, julkistus

Elokuun lopulla keitetty Källarbier on saanut kypsyä pitkään, mutta nyt olut lopulta näki päivänvalon Ruoholahden perinnebaarissa One Pint Pubissa. Tai näki ja näki, synkkä sateinen pimeä syyspäivä osui kohdalle. One Pintia olemme jo pitkään suunnitelleet julkistusareenaksi, mutta vasta nyt pääsimme toteutukseen Markku Kykkäsen ja Allu Montinin johdolla. Kun kyseessä on saksalaistyylinen olut ja lokakuuta vielä jäljellä, niin pientä oktoberfestin tunnelmaa oli soveliasta viritellä. Homma huipentui siihen, että Allu järjesti läheisestä leipomosta lämpimiä pretzelejä naposteltavaksi oluen lomassa. One Pint on melko pieni baari, mutta mielessä oli Markku Korhosen aikoinaan junailemat oktoberfestit, joissa baari oli pullollaan ihmisiä. Kyllä Hagström-vieraatkin varmaan mahtuisivat sisään. Markku itsekin kutsuttiin mukaan, mutta nyt hän ei ehtinyt mukaan. Arin ja Rikin kanssa valmistauduimme iltaan aterioimalla viereisessä Konttiravintola Mortonissa. Sitten kanavanrantabaariin. Kannattaa kiinnittää huomiota Källarbierin etikettiin/hanalätkään/julisteeseen. Mielestäni Rik Poppius on nyt tehnyt parhaimman variaation Hagström-teemasta. Jopa Love Records -kunnianosoitus löytyy. 

Emme olleet maistaneet valmista olutta ennen tätä, mutta luotimme Jonas Sahlbergin makuraportteihin Kimitosta. Tuttua jännitystä väreili kuitenkin taas, kun tartuin tuopin kahvaan. Vaaleanruskea väri ja kevyt sameus ovat juuri sellaisia kuin suunniteltiinkin. Tuoksu ei kovin intensiivinen, tosin lievät taannoiset flunssan oireet saattoivat heikentää sensorien suorituskykyä. Maltaan aromit kuitenkin hallitsevat kevyen hedelmäisyyden tukemana. Maku oli hieman erilainen kuin odotin. Oletin vastaan tulevan aiemmista Hagströmeistä tuttua kuivaa maltaista runkoa hedelmäisyyden tukemana. Nyt kuitenkin käytössä oli ensimmäinen Hagström-keittomäskäys, jonka vaikutus näköjään tuntui. Täyteläistä maltaisuutta todellakin, mutta myös makeutta, joka todennäköisesti on tuosta menetelmästä peräisin. Ei mitään karamellisuutta, mutta lievää makeutta kuitenkin, joka kevyen hedelmäisyyden jälkeen taittuu sitten tanakkaan jälkimaun katkeruuteen. Jotkin muutkin kommentoivat makeutta, mutta useimmat eivät sitä löytäneet. Kovin merkittävää se ei siis liene eikä tietenkään mitäään negatiivista. Eihän tämä vahvahkona ja katkerana oluena ole muutenkaan tyylinmukainen kellerbier. Onneksi tuttuun Hagström-tyyliin latasimme Herkuleksella kunnolla katkeruutta, joka nyt hienosti tasapainotti oluen. Saksalaisten aromihumalien Tango, Ariana ja Mandarina Bavaria vaikutus maussa ei ole kovin merkittävä, mutta selviä hedelmäisiä ja yrttimäisiä vivahteita ne tuottavat. Lagerissa sellaiset eivät kuitenkaan korostu samalla tavalla kuin aleissa. Kaiken kaikkiaan siis kuitenkin jälleen oikein onnistunut Hagström-olut.

Vieraita alkoi saapua paikalle ja baari todellakin täyttyi varsin pian. Käsittääkseni kaikki pääsivät kuitenkin istumaan ja tunnelma oli aivan mainio pitkin iltaa. Seassa oli tietysti muitakin asiakkaita ja pari ulkomaalaista seuruetta selvästi ihmetteli menoa, varsinkin silloin kun lyhyesti esittelimme olutta vieraille. Ensimmäisen tuopin jälkeen en makeutta enää samalla tavalla tunnistanut ja yleisesti palaute oli taas oikein myönteistä. Monien mielestä se menee Hagströmin top-3:een ja Jonaksen mukaan paras kolmesta hänen tekemästään Hagströmistä. Olutta on saatavilla One Pintissa vielä jonkin aikaa ja ilmeisesti jo tänään myös Hakaniemen Oluthuone Hakassa. Jatkossa muissakin tutuissa jakelupisteissä, myös muissa kaupungeissa. Hagström-trion ja Jonas Sahlbergin yhteiskuvan otti Johanna Toivonen. One Pint Pub, 23.10.2025.