Kun tätä ranskalaista vakoilusarjaa esitettiin Suomessa ensi kerran, luin siitä poikkeuksellisen paljon positiivisia arvioita. En tullut sitä katsoneeksi, vaikka olen juuri tällaisesta ollut kiinnostunut jo pitkään. Ilmeisesti olis silloin liian kiireistä. Nyt sarjan kaikki viisi kautta ovat ilmaantuneet Yle Areenaan ja aikaakin tuntuu olevan enemmän. Niinpä sain nyt parin viikon aikana katsottua sarjan ensimmäisen kauden 10 jaksoa. Täytyy heti sanoa, että sarja on maineensa veroinen. Koukutuin heti välittömästi ensimmäisestä jaksosta lähtien. Kyseessä on mitä ilmeisimmin niin realistinen teos kuin tällaisesta aiheesta on mahdollista tehdä. Bureau on siis Ranskan ulkomaantiedustelu DGSE, johon on aiemmin sulautunut mm. vakoilufiktiosta itselleni tutumpi Deuxième Bureau. Sarjassa on vakoiluun liittyviä toiminnallisia aineksia, mutta enimmäkseen seurataan Pariisin toimiston elämää. Toimistossa lähinnä tuijotellaan näyttöjä, joiden kautta myös toiminnallisuudet osuudet välittyvät, varsin vähäeleisesti. Ensimmäisellä kaudella on noin kolme juonilinjaa, jotka osittain lomittuvat toisiinsa. Algeriassa on kadonnut DGSE:n agentti, joka yritetään pelastaa takaisin. Pariisissa koulutetaan nuorta naispuolista seismologia vakoilun kenttätöihin Iraniin. Erinomaisen coolin Mathieu Kassovitzin esittämä päähenkilö on juuri palannut vastaavasta kenttäkomennuksesta Syyriasta, jossa hän on sotkeutunut romanttisesti paikalliseen naiseen. Sehän ei yleensä tiedä hyvää. Ensimmäinen kausi sijoittuu noin vuoteen 2015, jolloin Syyrian sisällissota on kiihkeimmillään. Kassovitzin ohella kaikki muutkin näyttelijät ovat loistavia, mm. Kassovitzin esimiestä esittävä Jean-Pierre Darroussin, tuttu mm. Aki Kaurismäen Le Havresta. Sarjan ohjaaja ja kirjoittaja Rochant on tehnyt elokuviakin, mutta niitä en tunne. Rochantin jälki on todella vakuuttavaa. Vakoilufiktion klassikot on varmaan luettu ja tunnelma muistuttaa ajoittain John le Carréa. Rytmi on hitaahko, mutta hypnoottisen tiheä, paljon ekonomisempi kuin le Carrélla. Huumoria ei ole paljon ja se on mustaa. Katsojalle tarjotaan sopivan rennosti pieniä tiisereitä, jotta suspense tehostuu. Pariisin ja miksei Algeriankin miljööote on riittävällä tasolla. Käsittääkseni tehot ovat vain paranemassa seuraavilla kausilla, joten pakkohan tätä on jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti