Dupuy & Berberian: Jeanin elämää 4; Onni hymyilee, minä en

Arkirealistista sarjakuvaa, kevyen komediallista, hyvin romanttista. Jostain syystä tykkään pehmeistä sarjakuvista, kun taas ahdistus, kyynisyys ja synkkyys ovat nautinnollisempia elokuvissa ja romaaneissa. Tämä ranskalaissarja on viimeaikaisia suosikkejani, tunnelmassa on jotain samaa kuin suomalaisklassikossa Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Monsieur Jeanin elämässä esiintyy tyyppejä, jotka ovat kymmeniä vuosia riidoissa, koska ovat eri mieltä Brian Jonesin kuolemaan liittyvistä olosuhteista. Aivan keittiödraamasta ei ole kysymys, tällä kertaa sarjakuvan peruskuvion sisällä on japanilainen sushi/merenneito-kertomus ja mustanpuhuva gangsteritarina 1920-luvun Montparnassen taiteilijaympyröistä. Naiset ovat edelleen Modigliani-tyylisiä. Tämän jälkeen on suomennettu jo kaksi albumia, ilmeisesti seitsemäskin on olemassa, mutta siihen se loppuu. Dupuyn ja Berberianin yhteistyö on ainakin toistaiseksi ohi.