Ilosaarirock: Calexico, Porcupine Tree, HIM

Huonosta ennusteesta huolimatta hieno sää Joensuussa. Calexico kakkoslavalla teltassa, vajaan tunnin setti. Koko ajan tuntui olevan teknisiä ongelmia, erityisesti solisti-kitaristi Joey Burns kävi hermona koko ajan. Yleisön puolelle ongelmia ei äänessä huomannut, soitto kulki hyvin. Kuusi soittajaa, vaihtelivat soittimia koko ajan, kaksi trumpetistia pääroolissa kun meksikolaissävyt hallitsivat kappaleita. Melkein jo odotti, että Santa Annan Alamossa suosima Kurkunleikkaajien laulu lähtisi liikkeelle. Setti painottui viisaasti Black Light- ja Hot Rail –levyjen materiaaliin. Yksi kappale oli puhdasta upeaa kitararockia, kolmella kitaralla. Nyt ei varsinaista taustaelokuvaa, mutta screenillä mustavalkostilleja ja liikkuvaakin kuvaa, mm. Meksikon Kuolleiden päivän juhlallisuuksista.

Hyvä keikka, yleisö hyvin mukana, mutta bändin puolelta jäi ehkä intensiteettiä puuttumaan. Ei encorea, vaikka aikaa olisi ollut ja yleisökin mukavasti toivoi. Kuten saattoi odottaa, ei niin säväyttävä kokemus kuin ensimmäinen Dublinissa.

Brittiläinen Porcupine Tree minulle ennestään tuntematon, mutta positiivinen kokemus. Metallisia kitaroita, hyvä laulaja, voimakas kirkkaasti soittava rumpali. Perussävy ehkä melodista progea sopivasti uudistettuna. Yleisö tuntui tuntevan kappaleetkin hyvin. Yhtye vaikutti tyytyväiseltä vastaanottoon.

HIM livenä hyvin samankuuloinen kuin levyllä. Keskitien konservatiivista hardrockia, kyllä tästä enemmän bisneksen teko paistaa kuin musiikin tekemisen palo. Mutta se Butterfly-laulu on ihan mukava.