Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 17. joulukuuta 2007
Bob Morris: Bahamarama
Romaani alkaa mukavasti rullaavana huumorijännärinä. Vapautuva vankilakundi ajelee limolla halki Floridan Panhandlesta Smyrna Beachin alueelle. Suurin osa tapahtumista kuitenkin sijoittuu kuvitteelliselle pikkusaarelle Bahamalla. Ja ikävä kyllä alamäki on paha. Miljöökuvaus on kyllä kunnossa, mutta humoristinen ote hiipuu ja kaikki muukin tökkii. Dialogi on poikkeuksellisen kankeaa, juoni ennalta-arvattava, luvut liian lyhyitä, muutama halpa cliffhanger ja rytmi on täysin pielessä. Henkilöt ovat huonossa mielessä sarjakuvamaisia, varsinkin päähenkilönä patsasteleva ex-jalkapalloilija alkaa ottaa päähän. Loppupuolella tunnelma on kuin Blytonin Viisikko-kirjoissa, arvoitusdekkaripiirteitäkin tulee ja loppuratkaisu on ällöttävän onnellinen. Luin kuitenkin kirjan loppuun. Hieman hämmästyttävää, että Morrisin kirjoja on julkaistu enemmänkin.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti