Käytännössä koko romaani tapahtuu Smoolannin jalkapallokaupungissa Växjössä. Tarina on jokseenkin yksiulotteinen ja puuduttavakin, ainakin verrattuna aiempiin lukemiini Perssonin romaaneihin. Ehkä jonkinlainen väliteos, vaikka Perssonin asiantuntemuksessa ja kerronnassa ei ole mitään vikaa. Ruotsalaisdekkareiden leipälaji, yhteiskuntakritiikki, on tietysti esillä, mutta melko viitteellisesti. Kirjan rakenne hieman tökkii, yli 400 sivua seurataan Bäckströmin toilailuita, kunnes lopussa Växjöön saapuu timantinkova ja veitsenterävä naiskaksikko setvimään sotkut. Ironisesti heidän roolinsa jää kuitenkin melko marginaaliseksi. Kirjan nimeä sopii ihmetellä, ilmeisesti kääntäjä on ottanut sen suoraan Lindamordet-termistä, Ruotsin poliisislangissa kai on tapana kutsua (naisten seksuaali)murhia uhrin etunimen perusteella. Suomessa näin tuskin on. Suomeksi kai sitä paitsi pitäisi kirjoittaa väliviivalla, Linda-murha. Mielenkiintoisesti Persson kritisoi termiä kirjan lopun liitteenomaisessa kuvauksessa erään romaanihenkilön tekemästä väitöskirjasta.
torstai 23. lokakuuta 2008
Leif GW Persson: Lindamurha
Perssonin romaani on varsinainen poliisiproseduraalikuvaus, koko kirja vain ja ainoastaan yhden murhan tutkimusta. Päärooliin tunkee Perssonin aiemmissa romaaneissa sivuhenkilönä esiintynyt Evert "Supersalami" Bäckström, ruotsalaishahmoksi poikkeuksellisen alkoholisoitunut sovinisti. "Prinssinakki" Bäckströmin rasvaisten ajatusten esiintuonti dialogin keskellä muistuttaa Jope Ruonansuun sketsien rakennetta. Tämä onkin hyvin humoristinen teos Perssonin pariin aiempaan verrattuna, tosin Perssonin omien kommenttien perusteella komiikka on tahatonta. Karikatyyripiirteistä huolimatta Bäckström ei ole aivan yksinkertainen hahmo. Tyyppi juo koko ajan "pilsneriä", pitäisi nähdä ruotsinkielinen alkuteos ja siellä käytetty termi. Asiayhteydestä voi päätellä, että kyseessä ei ole ruotsalainen folköl, mellanöl eikä suomalaistyyppinen ykkösolut. Tuskinpa kyseessä on myöskään laadukas voimakkaasti humaloitu pils-tyyppinen olut, vaan luultavasti tavanomainen Systembolagetista ostettu starköl.
Käytännössä koko romaani tapahtuu Smoolannin jalkapallokaupungissa Växjössä. Tarina on jokseenkin yksiulotteinen ja puuduttavakin, ainakin verrattuna aiempiin lukemiini Perssonin romaaneihin. Ehkä jonkinlainen väliteos, vaikka Perssonin asiantuntemuksessa ja kerronnassa ei ole mitään vikaa. Ruotsalaisdekkareiden leipälaji, yhteiskuntakritiikki, on tietysti esillä, mutta melko viitteellisesti. Kirjan rakenne hieman tökkii, yli 400 sivua seurataan Bäckströmin toilailuita, kunnes lopussa Växjöön saapuu timantinkova ja veitsenterävä naiskaksikko setvimään sotkut. Ironisesti heidän roolinsa jää kuitenkin melko marginaaliseksi. Kirjan nimeä sopii ihmetellä, ilmeisesti kääntäjä on ottanut sen suoraan Lindamordet-termistä, Ruotsin poliisislangissa kai on tapana kutsua (naisten seksuaali)murhia uhrin etunimen perusteella. Suomessa näin tuskin on. Suomeksi kai sitä paitsi pitäisi kirjoittaa väliviivalla, Linda-murha. Mielenkiintoisesti Persson kritisoi termiä kirjan lopun liitteenomaisessa kuvauksessa erään romaanihenkilön tekemästä väitöskirjasta.
Käytännössä koko romaani tapahtuu Smoolannin jalkapallokaupungissa Växjössä. Tarina on jokseenkin yksiulotteinen ja puuduttavakin, ainakin verrattuna aiempiin lukemiini Perssonin romaaneihin. Ehkä jonkinlainen väliteos, vaikka Perssonin asiantuntemuksessa ja kerronnassa ei ole mitään vikaa. Ruotsalaisdekkareiden leipälaji, yhteiskuntakritiikki, on tietysti esillä, mutta melko viitteellisesti. Kirjan rakenne hieman tökkii, yli 400 sivua seurataan Bäckströmin toilailuita, kunnes lopussa Växjöön saapuu timantinkova ja veitsenterävä naiskaksikko setvimään sotkut. Ironisesti heidän roolinsa jää kuitenkin melko marginaaliseksi. Kirjan nimeä sopii ihmetellä, ilmeisesti kääntäjä on ottanut sen suoraan Lindamordet-termistä, Ruotsin poliisislangissa kai on tapana kutsua (naisten seksuaali)murhia uhrin etunimen perusteella. Suomessa näin tuskin on. Suomeksi kai sitä paitsi pitäisi kirjoittaa väliviivalla, Linda-murha. Mielenkiintoisesti Persson kritisoi termiä kirjan lopun liitteenomaisessa kuvauksessa erään romaanihenkilön tekemästä väitöskirjasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti