Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Robert Hamer: Kind Hearts and Coronets
Tämä on englantilaisen Ealing-studion tuotannon huipentumia, joka vain kirkastuu toistuvilla katsomiskerroilla. Murha ei ehkä koskaan ennen eikä jälkeen ole ollut yhtä hilpeää. Tarina on hämmentävä nykyelokuvan kompromisseihin tottuneelle, viiltävää ironiaa, kyynistä älykkyyttä ja nopeaa sivaltavaa tilannekomiikkaa lähes veltosti, jopa välinpitämättömän huolettomasti katsojalle heitettynä. Väkivalta on siis koomistettu, mutta elokuvassa on poikkeuksellisen julma synkkä pohjavire, joka perustuu tarinan romanttisiin ihmissuhdekuvioihin. Siitä huolimatta tämä on äärimmäisen viihdyttävä elokuva, Alec Guinness esittää suvereenisti kaikkia noin kahdeksaa uhria, ehkä absurdeimmassa kohtauksessa yhdistyvät sellaiset elementit kuin suffragetti, ilmapallo ja jousipyssy. Salametsästyskohtaus ihmisloukkuineen on mahdollisesti vielä surrealistisempi, se on Buñuelin tasoa. Joan Greenwoodia ja Valerie Hobsonia ihanampia naisia on vaikea kuvitella. Jopa Douglas Slocomben kuvaus on hillityn tyylikkään henkevää. Viimeinen kohtaus on niin henkeäsalpaavan nerokas, että lopputekstien aikana on pakko tuulettaa.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti