Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 9. helmikuuta 2009
Paddy Agnew: Forza Italia The Fall and Rise of Italian Football
Agnew on tuttu kirjoittaja jo 1980-luvulta World Soccer -lehden sivuilta. Irlantilainen pallojournalisti, joka on asunut Rooman liepeillä vuodesta 1985. Kirja käynnistyy mielenkiintoisesti Agnew'n maahanmuuttoanekdooteilla ja kiehtovilla Maradona- ja Berlusconi-jutuilla. Loppujen lopuksi Agnew käyttää kuitenkin liikaa aikaa siviilielämänsä kuvaukseen, joka on sinänsä mielenkiintoista, mutta sitä ei odota jalkapallokirjalta. Lisäksi loppupuolella kirja keskittyy liikaa calcion varjopuoliin, dopingiin, väkivaltaan, sopupeleihin, korruptioon yleensä. Nämä asiat ovat olennaisia italialaisessa jalkapallossa, mutta ne kuuluvat italialaiseen yhteiskuntaan yleensä, eivät pelkästään italialaiseen jalkapalloon. Italialaisen jalkapallon osittain vastentahtoisena ihailijana olisin odottanut enemmän analyysiä sikäläisen pelin hienoista puolista. Vuoden 2006 MM-voitto selvästi on tullut Agnew'lle ikävänä yllätyksenä kirjan viimeistelyvaiheessa, kirjan pointit jäävät ristiriitaisiksi. Historiallinen aspektikin jää vajaaksi, tässä ollaan kaukana John Footin erinomaisesta Calcio-kokonaisesityksestä.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti