keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Jacques Demy: Lola

Max Ophülsille omistettu Demyn esikoisteos on kepeää romanttista arkirealismia Nantesin satamakortteleissa. Tanssityttöjä ja jenkkimerisotilaita, sota varjostaa edelleen elämänmenoa Atlannin rannikolla 1961. Lola ei ole ehkä kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin nouvelle vaguen monet muut merkkiteokset. Muistan olleeni haltioissani joskus 80-luvulla ensi kerran tämän nähdessäni. Nyt en oikein saanut otetta elokuvaan. Henkilöhahmot ovat liian levottomia ja ohuita, jotta heistä jaksaisi olla kiinnostunut, tarina on löysää haahuilua. Edes Anouk Aiméen sääret eivät säväytä entiseen tapaan. Silti tämä on edelleen raikas irtonainen eläväinen elokuva, parasta kokonaisuudessa Nantesin paikallismiljöö.

Ei kommentteja: