Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 16. huhtikuuta 2009
John Ford: Fort Apache
Luen parhaillaan Joseph McBriden massiivista John Ford -elämäkertaa, jossa kirjoittaja pitää tätä Fort Apachea Fordin ratsuväkitrilogian parhaana teoksena. Itse en ole aiemmin tästä innostunut, eikä uusintakatselukaan paljoa näkemystä muuttanut. Käsikirjoittaja Nugentin ansiosta tämä on kai ensimmäinen western, joka käsittelee intiaaneja tasapuolisesti, mutta ei sellainen teema vielä elokuvasta hyvää tee. Tyhjäkäyntiä on aika lailla, Shirley Templen ja John Agarin nuoren parin hempeilyä on mukana liikaa. Tanssikohtaukset ovat Fordin elokuvien sydänverta, mutta liioitteluksi niidenkin kanssa mennään. Linnakkeen elämää on varmaan kuvattu, jos ei autenttisesti, niin ainakin paneutuneesti. Elokuva on kuvattu Fordin sielunmaisemassa, Utahin Monument Valleyssa, vaikka itse tapahtumat sijoittuvat etelämmäs, Arizonan/New Mexicon ja Meksikon rajaseudulle. Henry Fondan kireä Custer-hahmo on liian kärjistetty ollakseen mielenkiintoinen, lopun print the legend -fiilistely on jo liian tuttua ja perustelematonta Fordin elokuvia tuntevalle. Suurehko taistelukohtaus on kyllä hienosti rakennettu. John Waynen rooli melko pieni, mutta aineksia tuleviin bravuureihin selvästi valmistellaan. DVD-levyllä näkyy olevan brutaalisti myös värjätty versio elokuvasta.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti