Nicholas Ray: Bitter Victory

Kulttiohjaaja Rayn WW2-draama on yksi Jean-Luc Godardin suosikkileffoja. Itse näin tämän ensi kerran 80-luvulla elokuva-arkiston näytöksessä. Jätti ristiriitaisen vaikutelman, en nostanut tätä lähellekään Rayn parhaiden elokuvien tasoa. Nyt nähtynä vaikutti hieman paremmalta. Pääosin ranskalainen tuotanto on tehty halvalla ja satsaa näyttelijätulkintoihin. Nehän ovat Rayn tyyliin hermoherkkiä, lähes kaikki hahmot vaikuttavat neuroottisilta, jopa hysteerisiltä. Tämä ei ole välttämättä mikään hyvä asia. Liikutaan Pohjois-Afrikan taisteluissa Libyassa, pienimuotoinen kommandoisku Benghaziin noutamaan dokumentteja, jotka kertoisivat sotavankien sijainnin. Ei kuulosta kovin strategiselta operaatiolta. Alkupuolella aivan liian siistiä glamouria, ehkä ollaan Kairossa, se ei käy selville. Veren makua suuhun kyllä myöhemmin nousee. Suspensea ei Ray saa aikaan, mutta toimintakohtaukset ovat kohtuullisen ryhdikkäitä. Moraaliset pohdinnat jäävät puolitiehen, aavikkovaelluksessa on western-heijastumia. Lopussa ironia, satiiri ja kyynisyys sekoittuvat. Richard Burton on kieltämättä intensiivinen, Curt Jürgensille jää statistin osa. Parempi vaikutelma siis nyt, mutta mielestäni Ray on ollut kovasti yliarvostettu, ei tämäkään mikään mestariteos ole.