21 vuotta sitten kuolleesta Jean-Patrick Manchettesta olen kuullut paljon hyvää, mutta vasta nyt tulin lukeneeksi hänen tuotantoaan. Englanninkielinen käännös tuli eilen vastaan peruskirjakaupassa Kampissa. Syynä varmaankin Sean Pennin tähdittämä Pierre Morelin elokuvaversio, joka valmistui viime vuonna. Pienessä roolissa jopa härmäläinen Peter Franzen ja elokuvaa on kai esitetty Suomessakin, mutta eipä sattunut tutkaan. Elokuvaa ei käsittääkseni ole pidetty erityisen onnistuneena. Romaani on ilmestynyt 1981 nimellä La Position du Tireur Couché, englanninkielinen käännös aiemmin nimellä The Prone Gunman.
James Brookin kääntämä kirja on malliesimerkki kovaksikeitetystä lakonisesta pulp fictionista. Jo ensimmäinen lause koukuttaa: It was winter, and it was dark. Palkkamurhaajatarina starttaa Englannin Worcesterista, mutta nopeasti siirrytään kaahaamaan ympäri Ranskaa Pariisi peruskohteena tappajan pyristellessä irti toimeksiantajistaan. Melvilleläisvaikutteinen alku on vakuuttavaa, mutta toiminnan lisääntyminen ja pieni jippoilu sotkee hieman lukukokemusta loppupuolella. Tappajan lapsuus/nuoruus- taustoitus lounaisranskalaiseen pikkukylään ei toimi kunnolla. Mukaan tulee kylmän sodan vakoilumeininkiä KGB-koulutuksineen, joka ei tunnu nivoutuvan hyvin kokonaisuuteen. Suomalaisille asevelvollisille umpituttu Valmet-rynnäkkökivääri on varsin keskeisessä roolissa väkivaltaisessa kertomuksessa. Varsinainen cainimainen loppuratkaisu on hyytävässä synkkyydessään todella mallikelpoinen, Manchette päätti noir-uransa juuri näin mustaan tilaan. Manchetten aiempi Three to Kill saattaa olla vielä parempi, se pitää ehkä vielä tsekata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti