perjantai 24. tammikuuta 2020

Lakeuden Panimojuhlat 2020









Neljä vuotta sitten osallistuin ensimmäisille Lakeuden Panimojuhlille. Sittemmin on ollut yhteensattumia ja muita esteitä osallistumiselle. Kieltämättä festivaaliväsymyskin on iskenyt. Nyt sain kutsun viidensille juhlille ja kun viikonloppu oli vapaa, päätin tarttua tarjoukseen. Järjestäjät kustansivat toki vain sisäänpääsymaksun, matkat ja majoitus vaativat paljon enemmän omaa investointia. Kiinnostuin silti, pienosakkuuspanimoni Sonnisaari osallistui taas tapahtumaan ja heiltä oli luvassa poikkeuksellisen monta uutuutta. 

Varsin kiireinen viikko takana, edellinen viikonloppu pitkänä Ranskan Rivieralla, sitten parin päivän keikka Tukholmaan ja sitten vielä Seinäjoelle. Junamatka kuitenkin yllättävän lyhyt, vajaat kolme tuntia ja VR saapui jopa etuajassa perille. Hieman yllättäen talvista tunnelmaa Seinäjoella, luulin kesäkelien jatkuvan sielläkin. Ei paljoa lunta, mutta jalkakäytävillä kuitenkin jäätä merkittävästi, joten todellinen riski äärimmäiseen vammautumiseen liukastumisen kautta olemassa. Heitin repun hotelliin. Tällä kertaa päätin yöpyä Etelä-Pohjanmaan sydämessä, viimeksihän 2016 käväisin paikalla lauantaina päiväseltään. Seinäjoki näytti hieman enemmän kaupungilta kuin neljä vuotta aiemmin. Kävelykatujakin, niillä tosin ei näkynyt kävelijöitä ollenkaan. 

Saavuin kävellen Rytmikorjaamolle 16:51 harmittavasti yhdeksän minuuttia etuajassa. Ei isoa jonoa, mutta muutamia aksentista päätellen paikallisia oli leppoisasti odottelemassa oven avautumista. En oikein tykännyt Corego-maksusysteemistä, selvästi helpointa olisi asiakkaan kannalta maksaa kuten baareissa, kännykällä, kortilla tai käteisellä. Sain systeemin toimimaan kuitenkin, helppous varmaankin panimoiden puolella tässä kuviossa. 

Sonnisaarella oli tosiaan viisi uutuutta tarjolla. Rytmitin sessioni niin, että otin ensin Sonnisaaren oluen ja sitten jonkin toisen panimon tuotteen. Tätä toistin siis viisi kertaa. Aluksi Sonnisaaren Lievä Micro-IPA, 3,5 %. Tässä vaiheessa olin vielä niin jännittyneenä, etten oikein saanut muistiinpanoja kirjattua. Mutta siis utuinen hedelmäinen olut, pihkaa, katkeroakin. Kissanpissaa, ei kuitenkaan Mosaic humalana, tulee varmaan Motuekasta, mukana myös Simcoe. Ohuthan tämä tietenkin on, mutta makua paljon. Patrik Willförin Kvarkenilta ensimmäinen vahva olut maisteltavaksi. Blacksmith IPA,  6,7%. Samea, hyvin kuivaa, matalahiilihappoinen. Bensaa, ei kovin mehuisa. Enemmän mausteisen pihkainen, katkeroakin on, hyvin kuiva. 

Sonnisaarelta uusi lippulaivalager Pilsin jälkeen, nyt Hyöky Helles, 5,2%. Lähes kirkas, hyvin viljainen tuoksu. Mallasta on, ei ehkä pyöristy niin täyteläiseksi kuin alan klassikot, pientä karheutta. Katkeruutta on sitte huikeasti. Se ei ole täysin tyylinmukaista, mutta tietysti minun kannalta äärimmäisen erinomaista. Seinäjoen uudelta Vixen-panimolta Appro APA. Pihkaa, hedelmää, karviaismarjaa. Ei tämäkään ehkä aivan vielä klassikkotasoa, mutta ei mitään ongelmaakaan. Jouduin tässä vaiheessa yllättäen Ilkka-lehden haastatteluun, jossa mm. yritin kuvailla tämän oluen ominaisuuksia. Toimittaja ei selvästikään tiennyt oluista oikeastaan mitään. Hieman aiemmin jututin festivaalin järjestävän tahon Mallaskosken Jyri Ojaluomaa, joka tässä vaiheessa kipusi lavallekin esittelemään tapahtumaa, mukana nyt siis 15 panimoa, ulkomaisista mukana Tanker ja Thornbridge. Kummankaan tarjonta ei tällä kertaa ylittänyt omaa maistelukynnystäni. Vixenin panimo muuten Seinäjoen keskustassa Kultainen Kulaus -baarin yhteydessä. Oletettavasti baarin tarjontakin parempaa kuin samannimisessä Alppilan baarissa Helsingissä.  

Seuraavaksi uusi Sonnisaaren keihäänkarki-NEIPA Palsa. En tiedä, onko viittaus Kalervoon olemassa. 6,7 %, Mosaic ja Galaxy kahteen kertaan kuivahumaloituna. Kahta brittiläistä hiivaa prosessissa. Sameaa mehua on. Bensiiniä kuivasti. Mehuisuutta, sanoinko jo mehun. Kuivaa, katkeroakin, raikkautta, tuoreutta. Haastaa Tujun parhaat tässä tyylissä ja varsin onnistuneesti. Sattumoisin vetäisin sitten perään Tujun uutta NEIPAa Fogheadia, joka suhteellisen lähellä samaa tyyliä. Tässä humalina Idaho 7 ja Citra, selvästi marjaisempi kokonaisuus, jää ehkä vähän tukkoisemmaksi, ei samaa tuoreutta. Tietysti olen vähän jäävi arvioimaan tällaista kaksikkoa.  

Sonnisaaren Kavala hybridi belgitapaus. Belgihiivaa, fankisuutta, jopa happamuuta,  kirpeää hedelmää. Kuivaa, ei katkeruutta, mutta ei makeuttakaan. Tässäkin hyvää otetta, vaikka ei omaa suosikkityyliä. Seuraavaksi olueksi osui täysin erityylinen lapualainen Mallaskuun NEIPA,  6,5%. Vaalean sameaa, mallasvetoinen, ei mehuisuutta. Ohueksi jää, ei katkeruuttakaan. Kävin Varicko-puolella syömässä, makkaraperunoissa persoonallisuutta. 

Viimeisenä Sonnisaaren uutuutena Aasin Potku, 10 %, imperial stout, paahteinen tuoksu. Karamellia, yksi Sonnisaaren tähän asti makeimmista oluista. Maitoisuuttakin on, pehmeää, ehkä hanasta liian kylmää. Intensiivisyyttä löytyy, mutta ei kokonaisuutena niin vakuuttavaa kuin kevyemmät Aasit. Maistilan uusi hazy IPA Utukutu seuraavaksi, 6 %. Samea on, tuoksussa sitrusta hyvin. Hedelmää maussa hieman mausteisemmin. Lievästi pastillisuuttakin, kuivaa. Ei tarpeeksi mehuisuutta, mutta katkeruutta on ehkä enemmän kuin Maistilalla yleensä. 

Viimeinen kaksikko sitten ilman Sonnisaarta. Kvarkenin Imperial Stout, 9%. Punertava, pehmeää, hedelmää, ei oikein paahteisuutta. Ei kahvisuuden tai suklaisuuden suuntaakaan. Tuntuu ehkä enemmän barleywinelta. Vähemmän katkeroakin, varsin puhdasta, mutta yksiulotteista. Lopuksi Mallaskosken ja Maistilan yhteinen Kronos. Rommitynnyrissä kypsytetty barley wine, 14 %. Luumua, puuta ja alkoholia tuoksussa. Hedelmäinen maku, erittäin hyvä juotavuus. Tämäkin ehkä liian yksiulotteinen näin vahvaksi olueksi. Kuivaa on, hienosti makeus on vältetty.

Kokonaisuutena taas tapahtuma tuntui hienolta. Hyvä leppoisa tunnelma, ei liikaa ruuhkaa, kaikki toimi hyvin. Hämyinen rokkiklubi tammikuussa on ehkä juuri oikea miljöö tällaiselle tapahtumalle. Oheisohjelmaakin oli, siihen en oikein saanut tuntumaa ja lähdin poiskin melko aikaisessa vaiheessa. Ruokapuoli helsinkiläisestä vegaanikiihkoisesta skenestä katsoen ehkä yksipuolinen, mutta itseäni se ei kiusannut. Hyvä yleisömenestyskin.  

Ei kommentteja: