Trumer Obertrumer Original Bio Zwickl

Vielä hotellin baarissa Salzburgin läheltä kellerbieriä, 4,8 %. Hanassakin tätä käsittääkseni oli, mutta hämmentävää kommunikaatiota, jonka päätteeksi hankin pullollisen tuotetta. Trumer-panimollahan on mielenkiintoisia Amerikka-suhteita, mutta ei nyt mennä niihin. Suodattamaton lager meni oikeaoppisesti keraamiseen tuoppiin. Hyvin maltaista, pähkinääkin. Pehmeää, ei hedelmäisyyttä. Eipä katkeruuttakaan, mutta ihan mukavaa olutta silti. Graz, Bar 8020, 19.6.2025.

Bevog Extinction Is Forever!: Ethiopian Wolf

Itävallan ensimmäisiä craft-panimoja oli Bevog, joka näkyy sijaitsevan Graziin lähistöllä Bad Radlersburgissa aivan Slovenian rajalla. Kramah IPA nyt tarjolla mielenkiintoisesti, sitä join jo 2014. Päädyin kuitenkin susiolueen, 6,5 %. Tässähän tulee mieleen jopa Los Lobos ja vuoden 1984 mestariteos Will the Wolf Survive? Vaaleaa ja sameaa. Trooppisia hedelmiä tuoksussa. Mehuinen, mutta melko ohut maku. Voisi olla kylmempääkin, onkohan baarilla ongelmia helleaallossa. Mutta on tämä puhdaspiirteistä ja nautinnollista, päivän moderneista oluista selvästi paras. Tähän oli sopiva päättää pitkän päivän tarjonta, toivottavasti huomennakin jotain löytyy. Ei Graz mikään olutmetropoli ole, mutta kiinnosti nähdä itse kaupunki. Graz, Hops Craft Beer Pub, 19.6.2025.

Flos APA

Tämä paikallinen panimo oli merkitty Graziin, mutta saattaa olla oikeasti Knittelfeldistä Mur-joen laaksosta. Toki sama joki virtaa Grazissakin, se on Tonavan sivujoen Dravan sivujoki. 5,9 %. Edellistä tummempi ja sameampi. Pehmeää, sitruksista, ei kovin täyteläistä. Puhdasta, mutta makuja saisi olla enemmän. Pari muutakin asiakasta tuli sisäpihalle. Graz, Hops Craft Beer, Pub, 19.6.2025.

One Eyed Jock All the Lights Are Green

Kävelin taas pari kilometriä, helle nyt ei niin katuun niittaavaa kuin päivemmällä. Vintage Café Bar piti aueta klo 17, olin paikalla 17:25. Ihan kuollutta. Tämä oli jo mielestäni kohtuutonta helteen huomioiden. Otin jo asian henkilökohtaisena loukkauksena, kun Suomesta asti tulen ja ilmoitetuista aukioloajoista ei pidetä kiinni. Van mitäpä se hyvejää kiukutella, siirryin varjoon syömään gelatoa. Karu on ihmislapsen kohtalo. 

Viimeinen craft-arpa Grazissa oli vielä käyttämättä. Hops Craft Beer Pub piti aueta klo 18. Sen kylttejä löytyikin kävelykadun perältä. Menin ensin väärään baariin, mutta sitten osuin pimeään kellariloukkoon, joka oli oikea sijainti. En nähnyt mitään, mutta baarimestari opasti minut valoisammalle sisäpihalle, jossa ei tukahduttavan kuumaa. Ei muita asiakkaita, ei tietenkään. Asetuin nyt tänne. Lopulta craftiakin tarjolla. One Eyed Jock Brewing on ilmeisesti baarin "house brewery", APA Grazista, 5,8 %. Keskisamea, vaaleahko. Pehmeää, silti hiilihappoista. Sitrusta on. Aika monimuotoinen, joskaan ei aivan puhdas. Kuiva kokonaisuus, ei syvene katkeruudeksi. Graz, Hops Craft Beer Pub, 19.6.2025.

Puntigamer Helles

Päätin lähteä kävelemään helteessä mäkistä reittiä pari kilometriä kohti Bier Baronia. Ei olisi pitänyt, mutta keskustan kahden craft-baarin aukeamiseen oli vielä pari-kolme tuntia. Varjoa oli, mutta lämpöä ja hikeä riitti kunnolla. Moniosainen baarihan sieltä löytyi, mutta ei craftia, isojen panimoiden tuotteita. Nyt päätin pysytellä sisällä, ulkona on varjossakin kuumempaa, kun Grazissa ei tunnu tuulevan ollenkaan. Päätin nyt kokeilla paikallista makrohellesiä, 5,1 %. Kirkasta ja kultaista. Maltainen puhdas runko. Ei paljoa muuta raportoitavaa. Graz, Bier Baron, 19.6.2025.

Glöckl Maibock

Glöcklin kausihanaoluena oli yksi suuria tyylisuosikkejani maibock. Pakkohan se oli ottaa, vaikka ei helteeseen oikein sovikaan. 7,2 %, käytännössä kirkas olut. Hyvin pehmeää, makeaa maltaisuutta. Täyteläinen on, ei jälkimaun katkeruutta. Ei tyylin klassikoiden tasoa, mutta ryhdikäs suoritus. Paikallisella isolla panimolla Puntigamilla näyttää olevan kiinteä suhde Glöckliin. Saattaa olla, että ainakin osa oluista tehdään siellä. Graz, Glöckl, 19.6.2025.

Glöckl Zwickl

Siirtyminen joen yli Graziin vanhalle puolelle. Perinteisessä panimoravintolassa zwickliä, 5,4 %. Hedelmäinen, pehmeä, luonteikas. Ei paljoa katkeruutta. Schnitzel tuli itävaltalaiseen tapaan tuplana. Olut lämpenee nopeasti terassilla. Graz, Glöckl Bräu, 19.6.2025.?

Reininghaus Jahrgangspils

Grazissa lämmintä +30 C. Kävelin asemalta hyvin hitaasti joen rantaan hotelliin. Huone oli valmiina ja sitten vain baanalle. Muutkin ihmiset liikkuivat kuin hidastetussa filmissä. Ensimmäinen craft-kohde Bierboutique piti olla auki, mutta eipä ollut. Ei yllättänyt. Sen verran janotti, että menin perusterassille suunnittelemaan seuraavaa liikahdusta. Linzistä ison panimon pilsiä, 4,9 %, 30 IBU. NKultaista ja kirkasta, hyvä vaahto. Maltainen hillitty maku. Kuivaa on, hieman ruohoisuutta, lievästi katkeruutta. Ajoi asiansa ihan ok. Graz, O Bar, 19.6.2025.

Schladminger Bio Zwickl

Kolmen tunnin yöunet, yöbussilla kesäisessä valossa Vantaan läpi, turvatarkastuksessa ei jonoa, vaikka vanhan Oulun-tuttuni lakkokenraali Juhani Haapasaaren IAU kylvää sinnikkäästi kauhua lentomatkustajiin. Klo 5:35 ilmaan, lyhyt vaihto Riiassa, Wienissä jo 8:25. Kolme tuntia junalla Graziin. Mitäpä ihminen ei tekisi päästäkseen pois juhannusvyöhykkeeltä. Olen viettänyt kaikki juhannukseni Suomen/Ruotsin/Norjan juhla-alueella, eniten Puolangalla, mutta nyt mikään merkittävä sidosryhmä ei odottanut minun liittyvän juhlanviettoon. Ravintolavaunussa sameaa zwickliä, 5,2 %. Maltaista, raikasta, melko kuivaa, mutta lämmetessä leipäistä makeutta. Ei katkeruutta. Yrttisyyttä hieman maltaan kyljessä. Melko vuoristoista Semmeringin tienoilla. Flughafen Wien - Graz Hbf, RJ559, DoN's Feines im Zug, 19.6.2025.

Vera Caspary: Laura

Otto Premingerin Laura on ollut yli 40 vuotta suosikkileffojani. Jo ennen elokuvan näkemistä luin Matti Salon film noir -helmestä Seinä vastassa elokuvaklassikon taustalla olevasta Vera Casparyn romaanista. En ole romaaniin koskaan törmännyt, en tosin ole sitä aktiivisesti etsinytkään. Nyt katse osui siihen Vallilan kirjastossa ja lainauspäätös oli itsestäänselvä. Kyseessä on vuonna 1943 ilmestynyt romanttinen dekkari, joka sijoittuu viimeiseen New Yorkin kesään ennen sotaa 1941.

Romaanin ensimmäinen  kertoja on 52-vuotias arrogantti ylipainoinen kolumnisti Waldo Lydecker. Leffassa häntä esitti hyvinkin hintelä Clifton Webb. Romaani muodostuu pitkälti polveilevasta dialogista. Uskottavuus tuntuu vanhentuneen aika lailla. Pienessä roolissa vilahtaa Helga-niminen suomalainen palvelija. Myös Sibelius mainitaan. Lydecker toimii kömpelösti kertojana myös kohtauksissa, joissa ei ole läsnä. Caspary yrittää perustella ratkaisua epäuskottavasti.

Sivulla 63 kertojaksi vaihtuu murhaa tutkiva poliisi Mark McPherson. Sivulla 120 näkökulma siirtyy nimihenkilöön, mainossuunnittelija Laura Huntiin. McPherson selittää vielä lopuksi rautalangasta mitä oikein tapahtuu. Elokuvassa on samat päähenkilöt, mutta tapahtumien kulkua on muutettu merkittävästi. Matti Salo oli oikeassa, romaani ei ole samaa tasoa kuin elokuvatulkinta. Sellainen ei varsinkaan rikosgenressä ole kovin harvinaista, vaikka usein kuulee kirjan lukijoiden väittävän päinvastaista. Premingerin elokuvan unenomainen tunnelma on jotain aivan muuta kuin romaanin kömpelö kerronta.

Thornbridge Day Maker

Jouduin lähtemään pikaisesti Kajaanin Luotikujan Saint Kukosta, kun vihaiset sääsket ahdistelivat sisällä (!) baarissa. Melkoisen korvessa ollaan. Kainuussa perinteisesti sääskisesonki alkaakin juhannusviikolla. Raatihuoneentorin S-baarissa ei muita asiakkaita, mutta toivottavasti ei sääskiäkään. Yllättäen tarjolla hanassa ennenkokeilematon sessio-IPA Derbyshirestä. Vain 4,0 %, Krush sinkkuhumalana. Lievästi samea kultainen väri. Pehmeän sitruksinen tuoksu. Raikasta sitrusmakuakin, melkein voisi epäillä hedelmälisäystä witbierin tapaan, hieman maut kallellaan sinne päin. Hyvin ohutrunkoinenhan tämä kuitenkin on. Kajaani, Bar Tuttu, 17.6.2025.

Olari MAXIBU 600

Uusi Olarin lievästi samea west coast india pale ale, jossa varoitus korkeasta katkeropitoisuudesta. 600 IBU, 7,2 %, humalina ainakin Bitter Gold, Simcoe, El Dorado. Join tätä jo runsas viikko sitten käymistankista ja maistui jo silloin valmiilta. Kultainen väri, sitrustuoksua. Pehmeän täyteläinen hedelmäinen maku, jossa yrttejä ja pihkaa mukana. Katkeruus on kieltämättä kovaa, mutta runko ei ole erityisen kuiva, joten se ei iske niin tyrmäävänä kuin esim. joissakin Hagströmin äärimmäisimmissä rypistyksissä. Erittäin nautinnollista. Olarin Panimo Konepaja, 16.6.2025.

Erkki Vettenniemi: Suomi terrorin tukikohtana

Kiinnostava teos vuodelta 2019 suomalaisten osuudesta Venäjän vallankaappaukseen 1917 ja ihmiskunnan historian verisimmän diktatuurin pystytykseen. Vettenniemi jopa väittää, että ilman suomalaisia bolševikkien vallankaappaus olisi epäonnistunut. Leninin piileskely Suomessa on ollut pitkään tiedossa ja sitä on jopa juhlittu suomettumisen pahimpina kausina. Vettenniemi käsitteleekin Leniniä ja suomalaisten roolia bolševikkien vallan vakauttamisessa sisällissodan aikana. Suurempi fokus on kuitenkin vuosissa 1905-08, jolloin hämmästyttävä määrä venäläisiä terroristeja käytti hyväkseen autonomisen Suomen lainsäädäntöä. Lenin oli jo silloin täällä, mutta hän oli tuntematon suuruus siihen aikaan. Enemmistö terroristeista kytkeytyi ns. sosialistivallankumouksellisiin, Eserriin (SR). Mihail Sokolov, Boris Savinkov, Alberts Traubergs, Lev Zilberberg, Viktor Tšernov, Leonid Krasin ja Grigori Geršuni. Nämä pomminheittäjät valmistivat aseensa Suomen puolella Venäjän poliisin toimivallan ulottumattomissa. Osa suomalaisista auttajista oli vasemmistolaisia, mutta jopa Akseli Gallen-Kallelan ja Bertel Gripenbergin kaltaiset oikeistolaiset hyysäsivät pomminheittäjiä, koska nämä vastustivat tsaarinvaltaa. Vettenniemen kirjan päähenkilöksi kohoaa Venäjän pääministeri Pjotr Stolypin, jolla on ollut Suomessa huono maine ns. toisen sortokauden toimijana. Vettenniemi selvästi yrittää ymmärtää Stolypinin motiiveja terrorismin kitkijänä. Ja siinä hän kyllä onnistuukin. Suomalaisten tukemat terroristit vammauttivat 1906 Stolypinin tyttären ja lopulta pääministeri itse murhattiin Kiovassa 1911. Murhan tilaajaksi on epäilty jopa Svinhufvudia, mutta siihen ei ole löydetty tutkimuksissa todisteita eikä niitä esitä Vettenniemikään. Vettenniemi kirjoittaa todella vetävästi ja teosta oli puhdas nautinto lukea.