Kuulin, että Jari Leinonen on poistumassa Fiskarsin Panimosta, jopa potkujen kautta. Tämä on hämmentävää, koska hän on ollut niin keskeinen osa Rekolan ja Fiskarsin panimoita. Oikeastaan ne ovat henkilöityneet häneen. Harmittavaa se on siksi, että Fiskars on ollut valtakunnan omaleimaisimpia ja mielenkiintoisimpiakin panimoja. Juuri kukaan muu ei ole samalla tavalla keskittynyt belgityylisiin oluisiin, myös villihiivapohjaisiin. Ajankohtakin oudoksuttaa, kun koelschip on ensimmäistä kertaa Suomessa saatu käyttöön. Omat oluiden makumieltymykseni poikkeavat aika lailla Jari Leinosen vastaavista, mutta sillä ei ole tietenkään merkitystä. Fiskarsin oluiden tulevaisuus on nyt siis vähintäänkin vaakalaudalla. Vielä kannattaa nauttia, kun ehtii. Luostarin Talvipolku -nimistä dubbelia nautin ensi kerran lähes tarkalleen neljä vuotta sitten lumisissa oloissa. 6,7 %, tummanruskeaa, hedelmäinen ja mausteinen tuoksu. Maussa on todellakin yrttisyyttä, mutta hillitysti. Maltaisuus korostuu, hedelmäisyys jää sivummalle. Kuiva mausteisuus hallitsee kokonaisuutta, jatkuu pitkään jälkimakuun asti. Monia belgialaisia dubbeleita riivaava makeus ei ole tässä millään tavalla mukana. Oikein näppärää pehmeää juomaa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti