Hätkähdin kovasti, kun vilkaisin Lauri Timosen Ford-opuksen toisen osan viimeisen sivun numeroa: 1441. Tunsin voimattomuutta, en koskaan jaksaisi tätä lukea. Toivuin kuitenkin nopeasti, kun tajusin että kakkososan sivunumerointi alkaakin siitä, mihin ykkösosa loppui eli 669. Ei tämä sentään niin massiivinen teos olekaan. Tai tietysti on, kyseessä on vain teknisistä syistä kahteen niteeseen jaettu magnum opus. Kakkososan lopussa on koko teoksen kattava lähdeluettelo, filmografia ja henkilöhakemisto. Varsinaisen tekstin Timonen saa päätökseen sivulla 1324 eli tekstiä tässä kakkososassa on 655. Timonen starttaa nyt lyhyillä luonnehdinnoilla yhteistyökumppaneista, mm. käsikirjoittajat, kuvaajat ja säveltäjät. Vuoden 1950 Corinne Calvet -komedia When Willie Comes Marching In odottaa arvostuksen kohoamista Timosen mukaan. Itse en ole teosta nähnyt. Wagon Masterin arvostajia listatessaan Timonen unohtaa kotimaisen Jerker Erikssonin, jota ei olekaan lähdeluettelossa. Mielenkiintoisiin osiin kuuluu pitkähkö vertailu Fordin ja Hawksin henkilöistä ja elokuvista. Sama käsittely Raoul Walshin ja yllättävämmin Frank Capran kanssa. Fordin ristiriitaisia poliittisia kannanottoja ihmetellään. The Searchers saa ansaitusti pitkän käsittelyn. Anekdootteja mm. John Waynesta on enemmän kuin ykkösosassa. Oikein viihdyttävää luettavaa. Varsin hätkähdyttävää on se, että kylmän sodan aikana venäläiset yrittivät useamman kerran murhata Waynen. Timonen jättää kriittisyyden syrjään lapsuuden suuren kokemuksen The Horse Soldiersin kohdalla. Omatkin muistikuvat tästä leffasta ovat kovia ja teos täytyykin katsoa uudelleen. Vihoviimeinen fiktio 7 Women vuodelta 1966 saa ymmärtävän arvion ja senkin kohdalla muistelen samaa omasta ainoasta katselukokemuksesta. Juhlapyhät kuluivat tosiaan rattoisasti Timosen ja Fordin seurassa, Timosen saavutus on merkittävä, vaikka ykkösosassa oli usko jo vähällä loppua. Timonen on luvannut jatkoakin, samanlaisen käsittelyn saavat Wisconsinin suuret pojat Orson Welles ja Howard Hawks. (Hawks syntyi Indianassa, mutta perhe muutti pari vuotta myöhemmin Wisconsiniin). En malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti