Kompaktia kotimaista tummaa draamaa vuodelta 2017. Sijoittuu 1970-luvun Ouluun arkkitehtiympyröihin, varmaankin ohjaajan omakohtaisia muistoja pohjalla. Näkökulma on kahden nuoren pojan, selviä viittauksia Rintalan/Niskasen Oulu-teokseen Pojat. Seksiä, alkoholia ja väkivaltaakin, Perämerellä elämä on tylyä. Kotimaisen elokuvan helmasynti heikko äänitys vaikeuttaa katselua, dialogista ei aina saa selvää. Tunnettuja näyttelijöitä suhteellisen groteskissa tarinassa, näyttelijäsuoritukset ovat välillä hieman väkinäisiä. Leffassa nähdään myös J-P Metsävainion avaruuskuvia. Lyhyehkön elokuvan kyllä katsoo mielellään jo Oulu-näkymien vuoksi, mutta melko kolhoksi ja etäiseksi leffa jää. Erityisesti tökki neutraali musiikki, sillä olisi niin helposti saanut syvennettyä ajankuvaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti