Ranskalaisen vakoilusarjan neljäs kausi julkistettiin vuonna 2018. Mathieu Kassovitzin näyttelemä kaksoisagentti pakenee Ranskasta Venäjälle ja joutuu siellä odotetusti vaikeuksiin. FSB painostaa hänet kolmoisagentiksi. Sarjassa esitetään ehkä nykykatsannossa ymmärtävä näkemys Venäjästä, tai ainakin venäläisistä. Se oli ennen suurhyökkäystä Ukrainaan 2022 melko yleistä. Silti Moskovan kohtaukset Lefortovon vankilassa kuuluvat koko sarjan pysäyttävimpiin. Tämä kausi keskittyykin pitkälti tapahtumiiin Venäjällä. Kassovitziin liittyen DGSE soluttaa kahtakin agenttiaan Venäjälle, toinen on Iranista ja Bakusta tuttu seismologi, toinen nuori tekoälynörtti. Ukrainassakin vieraillaan ja koko kausi huipentuu operaatioon, joka naamioidaan "separatistien" teoksi. Venäjän tapahtumien ohella kuljetetaan arabimaissa sivujuonta, jossa Artus-koomikon esittämä pyylevä analyytikko jahtaa Isiksen johtohenkilöitä. Kuivaa huumoria tulee jonkin verran kenttätöihin tottumattoman analyytikon rymistelyistä kovissa paikoissa. Uskottavuus hieman heikkenee näissä kohdissa. Analyytikon mukanaoloa perustellaan hänen kuulustelukyvyillään, mutta ei hänen läsnäolonsa olisi tarpeellista itse kiinniotto-operaatioissa. Ja vielä kolmaskin juonihaara on tietysti Pariisissa. Siellä toimistojuonittelu pääsee jo äärimmilleen. JJA:ksi (viittaus CIA:n myyräjahtaaja James Jesus Angletoniin) kutsuttu sisäisen tarkastuksen johtaja ottaa tähtäimeen peiteagenttiosaston päähenkilöt, joita hän pitää Kassovitz-petturin suojelijoina. Ehkä tämäkään kausi ei aivan noussut kahden ensimmäisen tasolle, mutta laatu on edelleen lähes ainutlaatuista. Covid katkaisi sarjan teon, mutta vielä itselläni on viides kausi katsomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti