Tulin siis tällä kertaa Viikin festarille hyvissä ajoin ja verryttelin taproomin puolella oluiden parissa. Käväisin ulkona ottamassa rannekkeenkin etukäteen, koska tämä festivaalihan on tunnettu hillittömistä jonoistaan. Se ei paljoa auttanut, koska turvatarkastus veti hitaasti rannekejonoa. Itse asiassa nopeinta olisi ollut jättää lipun ostaminen vasta tänne, koska siinä jonossa ei ollut ketään. VIP-lippulaiset olivat olleet jo tunnin sisällä ja vieneet kaikki varjopöydät. Tämän festivaalin ongelmahan on aina ollut auringonpaiste, jolta ei ole suojaa läheskään tarpeeksi. Tilanne ei ollut parantunut tänäkään vuonna. Vihaan aurinkoa ja yritän olla sen kohteena mahdollisimman vähän. Tällä kertaa ratkaisuksi valikoitui puiden alla oleva penkkirivi. Pöytää ei siis ollut, mutta toimihan homma näinkin.
Festivaalin ulkomainen osasto oli tällä kertaa todella vakuuttava, peräti seitsemän amerikkalaista panimoa. Tällaista ei ole taidettu Suomessa ennen nähdä. Niinhän siinä sitten kävi, että nyt ensimmäisenä päivänä join pelkästään amerikkalaisia oluita. Aloitin Seattlesta Fast Fashion Hoppy Pilsillä, 4,9 %. Hedelmäinen kevyesti, mallasta ja katkeroa. Seuraavaksi Marylandin Salisburysta Burnish-panimon King Winks Barrel Aged Barleywine, 11,0 %. Kävin tässä pikkukaupungissa 2017, mutta silloin vierailin Evolution-panimossa. Ehkä Burnish uudempi toimija. Rumaa olutta, tynnyri tuoksuu. Mausteinen, täyteläinen, oikein hieno. Kolmantena Floridan Dania Beachista (Miamin ja Fort Lauderdalen välistä) 3 Sons The Coreo, imperial stout, 16 kuukautta Heaven Hill -tynnyreissä, kookospähkinää ja Oreo-kekesejä, 14,6 %. Ruskea vaahto, varsin kylmä. Makeaa suklaisuutta, jäätelökastiketta ja todellakin runsaasti suklaata. En tykännyt yhtään.
Brooklynista Wild East Crow Aurora Curve, west coast IPA, 6,3 %, 50 IBU. Oslolainen Crow kumppanina. Sitrustuoksua, pehmeää, kuivaa. Ihan ok, jopa vähän katkeruutta. Tripping Animals sijaitsee myös Miamin lähellä Floridassa, Miamin keskustasta länteen sisämaassa. Double Agent nimetty DIPAksi, mutta vahvuutta vain perus-IPAn 7,0 %. kokeellinen MPA-033 -humala, lisäksi El Dorado ja Mosaic. Vaalea ja samea. Sitrusta ja tuoreutta. Oikein näppärää. Orchestrated Minds on myös floridalainen, sijaitsee Fort Lauderdalesissa. Tupla-IPA Fallen Empires, Galaxy ja Citra, 8,0 %. Ehkä pientä happamuutta aluksi maussa, mutta saatoin olla väärässä. Kuiva ja vähän katkeruutta. En nyt oikein innostunut.
3 Sonsin tiskille oli selvästi pisimmät jonot. Ensimmäinen stout imaistiin välittömästi loppuun. Tsekkasin sitten toisen vielä vahvemman stoutin. Happy Anniversary 7 Year, 17,5 %, kolmessa eri bourbon-tynnyrissä kypsynyt, Heaven Hill, Barton 1792 ja Russell's Reserve 13 Year. Nyt tuoksuu tynnyri enemmän kuin aiemmassa. Paksua, mutta aavistuksen kuivempaa kuin aiemmin. Tykkään nyt enemmän. Öljyinen, monimuotoinen, oikein hyvä. New Yorkista tutun Finback-panimon Rolling in Clouds, 7,1 %. Vaaleaa ja sameaa. Kuivaa sitrusta. Puhdasta. Vähän katkeruuttakin, hyvää kamaa. Fast Fashionilta Stoned And Starving IPA, 6,8 %, Cashmere, Motueka ja Strata. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää tuoksussa. Oikein raikasta. Toinenkin 3 Sonsin vahva stout loppui saman tien, kun olin jonottamassa panimon pilsiä. Huvittavasti reitti tiskille avautui minulle kuin Punainen meri Moosekselle, kun stout-friikit vetäytyivät edestä. Siis 3 Sons Ocean Park Pils, 5,0 %, Saaz ja Perle. Hyvin maltainen, yrttinen, raikas. Hyvin kuiva. Selvää katkeruuttakin. Oikein hienoa, saattoi olla koko festivaalisession paras. Tässä vaiheessa päätin lähteä pois, mutta huomenna uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti