Craft Beer Garden 2025

CoolHeadin Craft Beer Garden on ollut mukava festivaali, myös siirryttyään Viikkiin panimon kasvihuoneen viereen. Viime vuonna en onnistunut saamaan yhden päivän lippua, joten festivaali jäi väliin. Nytkin olisi ollut samaan aikaan Vaasassa Zinc-festivaali, joka avausvuotenaan oli oikein miellyttävä. En kuitenkaan helteiden jatkuessa jaksanut pitempää matkaa suunnittelemaan. Niinpä siirryin raideliikenteellä Pasilan ja Oulunkylän kautta Viikkiin. Olin perillä 10 minuuttia ennen avausta ja jonoa oli portilta pääoven eteen asti. Onnekas ajoitus kuitenkin, sillä heti perääni rakentui jono kauas kadulle asti. Pääsin melko nopeasti sisään, mutta varsin kauan jonon purkaminen näytti kestävän, ehkä jopa pari tuntia. Prosessia olisi varmaan syytä miettiä joustavammaksi.

Tuttuun tapaan kullakin panimolla oli kaksi olutta hanassa. Kakkospäivänä oluet vaihtuisivat. Onnistuin saamaan istumapaikan aurinkokatoksen alta, mutta varsin kuuma ja hiostava keli kyllä tuntui siinäkin. En nytkään ollut tehnyt etukäteissuunnitelmaa, joten fiilispohjalta lähdin oluita poimimaan. Toki uusia kokemuksia oli tarkoitus kerätä. New Jerseyn Magnify-panimolta olen aiemmin juonut vain yhden oluen, joten avaukseksi heiltä tupla-IPA Alternative Universe, 8,0 %, Ella, Topaz ja Centennial. Melko samea. Yllättävän maltainen, toki makeahkoa hedelmäisyyttä hieman välittyy, mutta ei mehuisesti. Lievästi katkeroakin. Persoonallinen, ehkä johtuu harvemmin vastaantulleista humalista Topaz ja Ella. Baskimaan Donostian Gross on puolestaan hyvinkin tuttu panimo, jonka Saturation Krush uutuus. 6,5 -prosenttinen IPA, sinkkuhumalana Krush. Samea, appelsiininen, lievää happamuutta. Ei mallasta, liian appelsiininen. Myös Long Islandin Sand City -panimoon aiempi tutustuminen on jäänyt yhteen olueen. Hauskasti nimetty Oops I Hopped My Pants on IPA, 6,5 % ja peräti 80 IBU. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäistä, kuivaa, vähän ohut. Jäi vähän vaisuksi. 

Matias Kainulainen siemaili samassa pöydässä Keravan Factoryn uutta QIPAa ja en pystynyt vastustamaan kiusausta. Hain annoksen itsellenikin, Beyond Necessary siis, 11,5 %, Nelson Sauvin, Motueka ja Vic Secret. Tosi vaaleaa. Makeahkoa, hyvä juotavuus, jatkuu kuivempana. Olisiko hop burnia ehkä hieman. Mutta mehuisuus ja juotavuus hienoa. Tutun newyorkilaisen Finbackin Outta Sight on DIPA, 8,0 %, Citra, Amarillo, Azacca, Simcoe, Cashmere, Mosaic. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäistä, ei katkeroa. Aika miellyttävä, täyteläinen ja tasapainoinen, jos ei nyt kovin monimuotoinen. Katalonian luottovalmistajalta SOMAlta kokeilin Turboa, joka on NZNEDIPA, 8,0 %, turbohumalat Nectaron ja Riwaka. Sameaa ja vaalea. Hieman happamuutta, kuiva hedelmäisyys. Petroolia vähän. Hieman siis tökki aluksi, mutta kyllä moottori kunnolla käyntiin päästyään tarjosi oivallisen täyteläisen elämyksen.

 

Leedsin Northern Monkin oluiden nimien kanssa alkaa mennä hermot, mutta kokeilemani oli ilmeisesti PATRONS PROJECT 42.06 // BILLELIS // REGAL SERENITY // BADLANDS, SOMA // DDH NZIPA, 7,2 % tai 7,5 %. Panimokumppaneina siis Badlands ja SOMA. NZ Cascade, Nectaron, Nelson Sauvin ja Riwaka. Samea, vaalea. Kirpeyttä on, raikas, ei katkeroa. Ok. Sosiaalinen tilanne alkoi tihentyä ja muistiinpanot lakonisoitua. Long Islandin Barrier on Sand Citya tutumpi panimo, nyt maistoon tuplaheizi Core (siinäpä mallia Northern Monkille oluiden nimeämiseen) 8,3 %, Mosaic, Bru-1, Simcoe, Centennial. Samea, kirpeää, sitruunaa, kuivaa, hedelmäistä happamuuttakin.

Sessio uhkasi jäädä pelkäksi IPA-putkeksi, joten riuhtaisin itseni hakemaan festivaalin kohutuinta juomaa. Himo ja CoolHead ovat onnistuneet nyt markkinoinnissaan ennennäkemättömästi. Uusi Alku -sahtia on maustettu vadelmilla ja salmiakilla. Tämä "sahti" herätti pöyristystä alan arvovaltaisimmissa piireissä. Jatulintarhaksi nimettyä nestettä myydään nyt korostetusti ei-sahtina. 7,0 %, ruskea, hedelmäinen tuoksu. Maussakin salmiakki piilossa. Vadelma hallitsee, ehkä lievää leipäisyyttä lopussa. Ehkä jotain lakritsaa myös. Nyt olisi tietysti pitänyt kokeilla myös sitä pohjana ollutta sahtia sellaisenaan, mutta päädyin lopettamaan istunnon kahteen west coast IPAan. Põhjala Nova Lux, 6,2 %, Eclipse ja Centennial. Melko samea,  ananastuoksua. Pihkaa, jotenkin tunkkainen. En tykkää, ei hedelmäisyyttä, mutta ei oikein mallastakaan. Irlantilaisen Whiplashin Above the Clouds, 6,8 %, 22 IBU, Columbus, Nelson Sauvin, Nectaron. Kuivaa, maltaista. Ei tässäkään hedelmäisyyttä. Ei katkeruutta. Puhtaampi kuin Põhjala, mutta jopa vetinen.

Kuumuus häiritsi nyt selvästi nautintoa ja ihmisetkin tuntuivat jotenkin tavallista passiivisemmilta ja apeammilta. Liiallinen lämpö lamauttaa. Festivaali on pysynyt ennallaan alkuvuosista asti ja se ei ole välttämättä hyvä asia. Aiemmin toiminut konsepti kaipaisi jotain uudistumista ja ainakin aurinkovarjoja alueelle pitäisi saada huomattavasti lisää. Ei tämä mikään kärsimyskokemus ollut, mutta paljon parempaan voisi päästä. Oma olutotokseni oli siis käytännössä pelkkää IPAa. Soureja oli esillä paljonkin, mutta ne tietysti ohitin. Lagereita oli pari, mutta ne eivät päässeet ostokynnyksen yli. Tummalta puoleltakaan en löytänyt sellaista.