Jim Jarmusch: Stranger Than Paradise

Jarmuschin läpimurtoleffa, kovasti Godard-tyylinen, mutta toimii ihan hyvin edelleen. Rakeista mustavalkokuvaa, nuhruisia miljöitä, pitkiä mustia väliplansseja, intensiivistä tuijottelua. Vähäpuheisuus lähes Aki Kaurismäen tasoa, kilpahevosten nimissä vilahtelee Ozun elokuvien nimiä. Kaksi pikku-uhkapeluria ajelehtii unkarilaisen serkkutytön kanssa New Yorkista Clevelandin kautta Floridaan, Melbournen liepeille Atlantin rannalle risukkoon. Ei kovin viihdyttävää, mutta 20 vuoden välein tämän voi katsoa.

Roman Polanski: Frantic

Polanskin tuotannossa suhteellisen tavanomainen vaimonetsintätarina, mutta tykkään tunnelmasta ja Emmanuelle Seigneristä. Pariisin atmosfääri on saavutettu hyvin ja Grace Jonesin musiikki sopii hyvin kokonaisuuteen. Tietysti kliseemäistä amerikkalais-ranskalaista kulttuuritörmäystä, mutta ehkä kuitenkin mukana on jotain tuoreutta. Harrison Ford on hyvä tällaisessa kuviossa. Alun hidas kehittely moottoritie-taksi-hotelli on nautinnollinen, on tuntunut aivan samanlaiselta kun itse on saapunut vieraaseen kaupunkiin. Vaikka leffassa ei sinänsä ole mitään erikoista, se on mukava katsoa aina muutaman vuoden välein.

Het Anker Gouden Carolus Christmas

Tummanruskea kaikin puolin massiivinen olut, 10,5%, 0.75l. Tämä on juuri sellainen kuin ekstreemibelgiltä odottaa, ei kompromisseja. Maku on mausteinen, anis ehkä päällimmäisenä, tahmean täyteläinen, pakkassäähän sopiva. Makeus ja mausteet peittävät alkoholin, pehmeää voimaa. Corsendonk pisti jo tämänvuotisten joulubelgien riman korkealle ja tämä nousee helposti samoihin korkeuksiin. Jälkimaku on makea, humalat ei pääse esiin. Tämä muistuttaa enemmän yrttilikööriä kuin peruslageria. Tämä ei ole suosikkioluttyyppini, mutta kerran vuodessa putoaa hyvin.

George Archainbaud: The Lost Squadron

Lentoelokuva vuodelta 1932. Käynnistyy ilmataistelulla ensimmäisen maailmansodan viimeiseltä tunnilta 11.11.1918 ennen klo 11. Paluu siviiliin on lentäjillä vaikeaa, jengi ajautuu rautatiehoboiksi, mutta päätyy sitten lentoelokuviin Hollywoodiin. Vain joutuakseen sadistiohjaaja Arthur von Furstin kynsiin, jota esittää juuri oman ohjaajauransa syöksykierteellä tuhoon kiukutellut Erich von Stroheim. 30-luvun alun elokuvista harva on kestänyt aikaa, ei tämäkään. Auld Lang Syne -virttä ynistään tunteikkaasti, mutta ei kosketa, valitettavasti.

André de Toth: Day of the Outlaw

Lumiwestern. Wyomingin hyytävä talvi, kyläpahanen vuoristossa. Alkuasetelma perinteinen, karjankasvattajat eivät tykkää piikkilankaa virittelevistä maanviljelijöistä. Uskomattoman kauniita naisia osunut paikalle, erityisesti harvemmin laatutuotannoissa esiintynyt Tina Louise. Juuri kun vastakkainasettelu on kärjistymässä yhteenotoksi (odotellaan saluunan tiskiä vierivän viskipullon putoamista lattiaan, jotta aseet voivat puhua), tilanne muuttuu äkisti. Paikalle saapuu ratsuväkeä pakeneva epämääräinen brutaali rosvojoukko. Loppuosa elokuvaa on monimuotoinen ryhmädynamiikka-analyysi, jossa säännöt ja kokoonpanot muuttuvat joustavasti. Ehkä hieman liian pahviselta teorialta tuntuu, mutta toimii varsin hyvin. Kylän naisten ja murhamieslauman välinen pakkotanssikohtaus on poikkeuksellisen julma. John Fordin lännenelokuvien kristillistä yhteisöllisyyttä vahvistavat tanssijaksot revitään palasiksi, tervataan ja kieritetään höyhenissä. 1959 valmistunut elokuva ei erityisemmin näytä Hollywood-leffalta, Russell Harlanin realistinen mustavalkokuvaus tuo jopa mieleen Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, kun hevoset raahustavat metrisessä hangessa. Porukkaa kovalla kädellä karsiva loppuselvittely käydään siis tavanomaisen hiekka-aavikon sijasta lumihangessa. Olen nähnyt tämän kerran aikaisemmin 80-luvulla ja kolahti todella kovaa. Nyt tiesin jo mitä odottaa, mutta erittäin vakuuttava jälleen, paras näkemistäni unkarilaisen Endre Tothin ohjauksista. Tämä ei oikeastaan muistuta mitään muuta elokuvaa. Laadun takeena kylän parturia näyttelee elämää suurempien elokuvien sivurooleihin erikoistunut Elisha Cook, tällä kertaa ilman Jr.-lisämäärettä.

Fuller's Vintage Ale, real ale

Vuosikerta on hieman epäselvä, joissakin spekseissä mainitaan 2005, mutta saattaa olla myös 2007. Hieman hämmentää se, miten real alea olisi säilytetty kaksi vuotta. Joka tapauksessa tämä pesee mennen tullen 2007-pulloversion, joka jostain syystä on aivan liian makeaa. Tässä on myös tyypillinen real alen hedelmäisyys ja pehmeys muiden ominaisuuksien ohella. Maltaisuus on vahva, alkoholikin maistuu, mutta miellyttävän lämpimästi, ei polttavan kirpeästi. Jälkimaku on hienostuneen pehmeän pitkä, kuiva ja voimakas, vähän niin kuin kuristajakäärmeen pinta. Olosuhteiden pakosta pystyin juomaan ensitapaamisella vain puolikaspintin, palaan myöhemmin asiaan, jos keksin jotain lisää. Oluthuone Leskinen, 12.11.2007.

Lyon v. Marseille

Harvinainen tilaisuus nähdä Ranskan samannimiset (Olympique Lyonnais OL, Olympique de Marseille OM) jättiläisseurat. Tosin ajankohta ei aivan ihanteellinen, pitkään Ranskaa tyrannisoinut Lyon näyttää aloittaneen laskun alaspäin. Vanha hallitsija OM on vasta pääsemässä jaloilleen monimuotoisista vaikeuksistaan, otteet vielä ailahtelevat. Molemmat ovat Mestareiden liigassa, mutta Marseille on aloittanut Ranskan Ligue 1:n todella heikosti. Tämä oli todella hieno matsi, mukavaa vaihtelevaa, aktiivista, hyökkäävää peliä, paljon tilanteita. Marseille aloitti terävästi, mutta Lyon teki kuitenkin ensimmäisen maalin, sekavasta tilanteesta Juninho puski sisään. Marseille kuitenkin terävämpi, senegalilainen Mamadou Niang tasoitti rangaistuspotkusta ja vähän ennen jakson loppua sama mies niputti Lyonin puolustajat ja veti Lyonin reservivahti Vercoutren putkista. Harmittavasti Lyonin ykkösvahti Gregory Coupet polvivammainen, kaveria pidetään ehkä maailman parhaana tällä hetkellä.

Toisella jaksolla kovaa yritystä puolin ja toisin, paljon tilanteita, mutta ei enää lisää maaleja. Marseille todella vakuuttava, ehkä vielä hienompi esitys kuin aiemmin syksyllä Liverpoolia vastaan. Mathieu Valbuena keskikentän moottorina kentän kuningas. Kärjessä pelasi 17-vuotias Andre Ayew, ghanalaisen OM-legenda Abedi Pelen poika, samannäköinenkin, mutta taidot ei vielä samalla tasolla. Lyon paha pettymys, varsinkin brasilialainen sentteri Fred, eikä Juninhokaan tukenut keskikentältä kovin hyvin. Fred vaihdettiinkin tunnin jälkeen uuteen hyökkääjätähteen Karim Benzemaan, joka sai monta tilannetta, mutta Marseillen loistava maalivahti Mandanda torjui kaiken.

Ihmettelen tässäkin ottelussa nähtyä typerää vapaapotkusysteemiä, jossa kaksi pelaajaa siirtää palloa noin 30 cm ennen kuin kolmas pelaaja sitten potkaisee. Yleensä noin pienellä siirrolla sektori ei muutu ollenkaan, mutta poikkeuksetta puolustava pelaaja ehtii ryntäämään lähelle palloa estämään potkun.

Ridgeway Warm Welcome Nut Browned Ale

Vaaleanruskea, miksei pähkinänruskea juhla-ale, taas selvästi jenkkimarkkinoille suunnattu. Vaahtoa ei juuri ole, makukin on pähkinäisen maltainen, mutta melko ohut. Jälkimaku kuitenkin ilahduttava, ei järeän kuiva, mutta riittävä. Ei Ridgewayn huipputuotoksia, muttei heikkokaan. Nimen lämmin vastaanotto siis viittaa takkatuleen, joka joulupukkia odottaa kun hän angloamerikkalaiseen tyyliin saapuu savupiipun kautta. Miellyttävä jalkapallo-olut.

Mack Juleøl

Tromssan teollisen panimon oluita on jo pitkään saatu Suomeen. Jouluolutkin vanha tuttu, punaisenruskea ohutvaahtoinen makea, jopa imelä keskitäyteläinen olut. Esimerkiksi Koffin tuotteeseen verrattuna tämä ei kuitenkaan tunnu aivan niin esanssiselta. Humala olisi kiva yllätys, sitä ei ole tähänkään riittänyt.

Manchester United v. Blackburn

Tässäkin ottelussa kyse lähes paikalliskamppailusta, Blackburn ei ole kovin kaukana Manchesteristä. Viihdyttävä alku, aivan eri tason peliä kuin Birminghamissa, Blackburn pystyi pistämään hanttiin puolisen tuntia, kongolainen toppari Samba sai pallon täräytettyä ristikkoonkin. Sitten Cristiano Ronaldo teki kaksi maalia ja homma muuttui pakollisiksi kuvioiksi. Ensimmäinen maali Giggsin kulmapotkusta, kukaan ei vartioinut Cristianoa. Toinen vastahyökkäyksestä, Tevez juoksi läpi ja syötti vapaalle Cristianolle. Blackburnin Dunn sai 53. minuutin kohdalla toisen keltaisen, viimeinenkin syke sammui matsista. David Bentleyn paidan selässä luki Betnley: vitsi, vedonlyöntimainos vai virhe? Täydelliseltä vaikuttava sijoittujaihme Nemanja Vidic varmaan tällä hetkellä maailman paras toppari. Bobby Charlton istui katsomossa karvalakki päässä.

Birmingham v. Aston Villa

Birminghamin derby ei ole jalkapallon kuuluisimpia, koko kaupunkikin on omituisen vaisu imagoltaan. Se on hieman sääli, sillä Villa on kuitenkin Englannin menestyneimpiä ja Citykin on välillä väläytellyt. Mutta tunnelma oli väistämättä melko valju Rotterdamiin verrattuna. Kovaa vauhtia, mutta ei muita hienouksia, kehno tuomarikin. Villa meni ensi jaksolla johtoon omalla maalilla. Forssell pelasi toisen jakson ja tekikin tasoituksen puskemalla terävästi maalin edestä. Villa kuitenkin selvästi parempi ja Agbonlahor ohjasi päällä voittomaalin 87. minuutilla. Olen jo pitkään ihmetellyt miksi City pysyy pääsarjassa, niin heikko materiaali joukkueella on.

Feijenoord v. Ajax

Hollannin klassiekerista on viime vuosina lumous karissut, kun Rotterdamin räväkkä duunariryhmä Feijenoord on vaipunut alennustilaan. Ajaxilla on takana ehkä jalkapallon tarunhohtoisin historia, mutta nykyään sekään ei tahdo pärjätä Philipsin puulaakijoukkue PSV:lle. Tällä hetkellä kuitenkin kaksikko on sarjan kärjessä ja vanhaa jännitettä on sen verran jäljellä, osittain valitettavasti, että kohtaamiset järjestetään keskellä päivää, väkivaltaisuuksien minimoimiseksi.

Hollannin Eredivisielle on tyypillistä kolmekymppiset paluumuuttajat, jotka eivät ole enää saaneet sopimusta rahakkaimmista liigoista, Litmasen paluu Ajaxiin esimerkkinä. Nyt Feijenoordilla on tällaisia ainakin van Bronckhorst ja Makaay, ja he pistivätkin vauhtia hyökkäyspeliin. Makaay oli tehdä maalin heti alussa ja 28. minuutilla van Bronckhorst viimeisteli maalin upean lyhytsyöttökuvion päätteeksi. Ajaxin uruguaylainen uusi tähti Luis Suarez ei oikein päässyt sisään ja vaihdettiin tauolla tanskalaiseen Rommedahliin, joka tasoittikin välittömästi. Heti perään Feijenoordin paras mies kanadalainen Jonathan De Guzman teki pahan virheen ja Ajaxin 18-vuotias Siem De Jong (sukua Theolle?) vei jo amsterdamilaiset johtoon.

Oli hienoa nähdä Feijenoordin 36-vuotias Michael Mols toisella jaksolla kentällä Makaayn tilalla. Mols vaikutti 1999 Glasgow Rangersissa maailman parhaalta hyökkääjältä, mutta loukkaantui karmeasti eikä toipunut täysin koskaan. Nyt Mols hankki rangaistuspotkun, jonka Lucius ampui, Stekelenburg torjui, mutta De Guzman tasoitti reboundista. Ei enempää maaleja, vaikka kovaa vääntöä loppuun asti. Ajax-kapteeni Klaas-Jan Huntelaar ehkä lähimpänä voittomaalia. Ajax näytti tyytyväisemmältä tasapeliin, kokonaísuutena nautittava dramaattinen ottelu. Liverpoolin Dirk Kuijt katsomossa.

Nøgne Ø God Jul

Jo viime vuonna Suomeen saatu Grimstadin jouluolut on musta. Vaahto häipyy nopeasti, tuoksussa ainakin kahvia. Maussa on rusinaa, suklaata, lakritsaa ja yllättäen aivan selvästi diasetyyliä, se tuskin on harkittu vivahde. Täyteläinen, jopa täyttävä, makea, voltteja on 8,5. Jälkimaku ei ole kuiva, vaikka etiketin mukaan jenkkihumaloitakin keitoksessa, eivät pääse suklaasta läpi. Viimevuotisissa muistikuvissa tämä oli jotenkin mausteisempi ja ainakin jälkimaultaan kuivempi. Joulukuussa olut on tulossa hanaversiona Ouluunkin, yhteistuotantona Tampereen Plevnan kanssa, ensimmäinen Nøgne Ø -tynnyrituote.

Haandbryggeriet Nissemor

Joulupukin muorin mukaan nimetty norjalainen käsityöläisolut on tummanruskea, lähes musta. Vähän vaahtoa, mausteinen tuoksu. Maussa hieman lakritsaa, ei kovin vahva mallaspohja, itse asiassa yllättävänkin ohut näin tummaksi olueksi. Positiivinen yllätys todella reipas kuiva humalainen jälkimaku. Ehkä potku jää kuitenkin vähän puolinaiseksi, aineksia olisi saanut olla lisää. Itse alkoholipitoisuus 6% on riittävä.

Internacional v. Cruzeiro

Tämä ei ollut suora lähetys, mutta hyvin kiinnostava, koska en ole ennen onnistunut näkemään brasialialaista sarjapeliä. Onkohan Brasilian sarja vajonnut niin rappioon kuin väitetään? Eteläisen Brasilian jättiläiskaupungista, Porto Alegresta, tulevaan Internacionaliin on minulla tiiviimpi suhde, koska yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajani chileläinen puolustaja Elias Figueroa pelasi siellä parhaat vuotensa 1971-76. Muita Internacional-tähtiä ovat olleet esim. Falcão ja Batista. Nykyään ehkä tunnetumpi on Porto Alegren toinen huippuseura Gremio. Perinteisesti Gremio on pelannut rumaa tehokasta eurooppalaistyylistä jalkapalloa, kun taas Internacional on kauniin brasilialaisen jogo boniton lipunkantaja. Cruzeiro tulee pohjoisempaa Belo Horizonten kaivoskaupungista, siellä on pelannut sellaisia legendoja kuin Dirceu, Jairzinho, Nelinho, Roberto Perfumo, Wilson Piazza, Renato, Ronaldo, Juan Pablo Sorin ja ehkä kaikkein suurimpana Tostão.

Mutta vanhat hyvät ajat ovat ohi, kaikki tähdet pelaavat nykyään Euroopassa. Porto Alegren Beira-Rio-satdionilla halvan näköisiä mainoksia, seisomakatsomo, kaukana kentästä, kamera matalammalla kuin Euroopassa, pelaajilla roikkuvat löysät peliasut. Brasilian sarja on loppumaisillaan, kolmanneksi viimeinen kierros, Sao Paulo on jo varmistanut mestaruuden, Cruzeiro on kolmantena, Internacional kymmenes. Tunnelmaa kentällä kyllä oli, sateesta huolimatta. Ei taktisesti mitään ihmeellistä, vapaapotkuissa muureihin näytti änkeävän huomattavasti hyökkäävän joukkueen pelaajia. Tylsää peliä, keskitaitavaa, melko fyysistä, mutta ei pelättyä ääriväkivaltaista meininkiä. Maajoukkuetason pelaajia sarjassa on edelleen jonkin verran, esim. Internacionalin keskenkuntoinen hyökkääjä Nilmar on pelannut maajoukkueen ohella Lyonissa yhden kauden. Kotijoukkueen paras ehkä oli keskikentän Magrão, jolla myös muutama maaottelu, samoin kuin Cruzeiron kapteeni Ronilla. Maalinteko ei näyttänyt missään vaiheessa todennäköiseltä, mutta 92. minuutilla Internacional sai tulkinnanvaraisesta tilanteesta vapaapotkun, jonka Alex tälläsi nätisti ylänurkkaan. Kuitenkin kokonaisuutena niin vaisu matsi, että tuskinpa tulee enää vaivauduttua katsomaan.

Getafe v. Barcelona

Madridin lähiöseura Getafen Coliseum Alfonso Pérez -areenan pääkatsomo kaartuu samalla lailla kuin Nya Ullevi. Getafe on saanut valmentajakseen Bernd Schusterin jälkeen toisen entisen Barcelona-tähden, Michael Laudrupin. Jälki pysyy vakuuttavana, Barcelona oli ottavana osapuolena koko ensi jakson. Nigerialainen sentteri Uche ajoittain häikäisevä, mm. oikea-aikainen kantapääpystysyöttö laatikkoon kovassa vauhdissa. 28. minuutilla sitten vapaapotkun jälkitilanteesta Manu Del Moral teki Getafen johtomaalin Barcelonan ranskalaisen topparipari Abidal-Thuram mokaillessa. En ymmärtänyt miksi Thuram pelasi keskellä ja Puyol laidalla. Rijkaardkin tosin huomasi tilanteen ja otti tauolla Thuramin tilalle Zambrottan ja Puyol keskelle. Myöskään en ymmärrä miksi Rijkaard peluuttaa Thierry Henryä, tai miksi Henry ylipäätään hankittiin, yksi yliarvostetuimmista pelaajista. Barcelona oli paha pettymys. Rijkaard otti Ronaldinhon ja Messin tilalle teinipojat Giovanin ja Bojanin. Tulos: Bojan otti sukeltamisesta varoituksen. Sysimustan Barca-illan kruunasi Zambrotta 85. minuutilla ottamalla suoran punaisen silmittömästä päällekarkauksesta. Pisteeksi i:n päälle 90. minuutilla Uchen syötöstä uruguaylainen Juan Ángel Albín teki Getafelle 2-0-voittomaalin, historiansa ensimmäisen Barcelonasta.

Liverpool v. Fulham

Suomalaisjoukkueiden kohtaaminen, lainapelaaja Kuqikin Fulhamin avauksessa. Liverpoolin jättimäisen Besiktas-voiton euforia oli varmaan vielä päällä, koska Benitez ei ollut vaihtanut yhtään pelaajaa, esim. Kuijt ei edes penkillä. Hiljainen hetki ottelun alussa, tuskinpa Tuusulan takia. Hyypiä veti heti alussa yllättäen vasemmalla alanurkkaan, mutta Niemi torjui. Englantilaista peruspeliä, Liverpool hallitsevampi, mutta ei kunnon paikkoja. Jakson lopussa hieman varkain Crouchin roikkupusku poikkipuuhun. Kuqin parina Fulhamin kärjessä kesällä Leedsistä tullut David Healy, joka on pommittanut läjäpäin maaleja Pohjois-Irlannin paidassa. Todella vaisu tässä. Fulham rimpuili hyvin toisellakin jaksolla. Niemi teki monta huipputorjuntaa, mm. Fabio Aurelion kierteiseen vapaapotkuun, vaikka oli jo lähtenyt eri suuntaan. Lopulta kentälle tullut Fernando Torres yllätti Niemen 81. minuutilla nerokkaalla vasurilla etunurkkaan. Loppunumerot vielä Gerrardin rankkarista, virhe tapahtui laatikon ulkopuolella.