skip to main |
skip to sidebar
90-luvulla kävin keväisen vehreässä Anderson-laaksossa Pohjois-Kaliforniassa ja arvioin paikan ihanteelliseksi paikaksi eläkkeellä jäähdyttelyyn. Myöhemmin kävin syksyllä ja kaikki oli kärähtänyt kuivaksi, innostus laimeni. Laakson keskuskylän Boonvillen jo klassinen panimo sinnittelee edelleen, vaikka kilpailu on laatuoluissa kiristynyt seudulla äärimmilleen. Muodikkaasti myös AV on päättänyt töräyttää markkinoille belgitripelin, joka on nyt rantautunut Ikuisen Vapun Aukiolle Helsinkiin asti. Tai ainakin aukion sivukadulle. 10% ja sokeria mukana. Belgihiivaa tietysti, makeutta ja vähän pippuriakin. Raskaalta tuntuu, belgitripelin kepeää hedelmää ei saavuteta. Olut on tummahkokin kuparisuudessaan. Jälkimaun katkero on miellyttävämpi ainesosa, mutta pettymyksenä tätä voi pitää. Pullon tyhjentäminen alkoi tuntua rasittavalta, belgihiiva puistattaa nykyään niin pahasti, ainakin tällaisessa kontekstissa. Helsinki, Hilpeä Hauki, 31.5.2012.
Mainen panimon omaa olutta, tupla-IPA 9,25%. Näyttää kuuluvan Pugsley's Signature -sarjaan panimon avainhahmon Alan Pugsleyn mukaisesti. Täyteläistä tavaraa, kypsää hedelmää, alkoholikin heijastuu läpi. Humalaa on reippaasti, kyllä tämä miellyttää kovasti. "Shityard" ei ole kaikkien suosikkeja, mutta nyt vakuuttavaa jälkeä. Helsinki, Hilpeä Hauki, 31.5.2012.
Mainen Portlandin Shipyardin tekemä Neitsytsaaribrändiolut. Kohtuullisen sitruksinen IPA, ei erityisen tuoretta. Panimo on tunnettu keksisestä Ringwood-hiivastaan, joka ei nyt erityisemmin esillä. 6,2%. Nautinnollista perustavaraa, mutta ei sen enempää. Helsinki, Hilpeä Hauki, 31.5.2012.
Suomenlahden saaren hidasliikkeinen panimo hypännyt IPA-bandwagoniin. Brittityylistä fiilistä, hedelmäistä karamellisuutta, ei liian makeaa, 6%. Jälkimaku on tanakan katkeroinen. Tässä on tuoreutta, mutta ei länsirannikon raikkautta. Silti erittäin onnistunut olut, saarella osataan tehdä muutakin kuin porteria. Helsinki, Angleterre, 29.5.2012.
Kypsää hedelmää pehmeällä viskositeetilla ja humala puraisee kepeästi perässä. Kevyt (4%) sessio-olut parhaimmasta päästä. Ei samanlaista sivumakua kuin Tringin Oulu-oluessa. Helsinki, St. Urho's, 29.5.2012.
Bruuverin tuotantolinja työntää ulos jo seuraavaa teemaa, nyt havaijilaisittain Tyynenmeren tunnelmissa ja kevyemmällä rungolla, 5,5%. Varsin samea ja kultainen olut. Lähes savuinen perustunnelma, humalassa ei olla säästelty, mutta nyt mennään hedelmäisyyden tuolle puolelle, mausteisena tätä lähinnä voisi pitää. En tiedä onko tavoiteltu vaikutelma, tämä ei ole ainakaan tasapainoinen. Suutuntuma ei siis paras mahdollinen, mutta jälkimaku rullaa mielenkiintoisemmin, katkeroisuus kasvaa terhakkaasti. Ei missään nimessä Bruuverin parhaita oluita, raikkaampi fiilis tämäntyyppisellä oluella pitäisi syntyä. Helsinki, Bruuveri, 29.5.2012.
Vastoin odotuksia pääsin kokeilemaan Arde-trilogian kolmattakin kaupallista versiota. Tästä on olemassa myös Reserve-variaatio, joka maustettu mm. kanelilla. Tämä on maustamaton tapaus, 8,6%, hieman samea, hedelmäinen, makea, liiankin makea. Ei tupla-IPA vaan lähempänä barleywinea tai geneerisempää strong alea. Jälkimaussa on vahva humalointi, mutta ei tarpeeksi voimakkaana. Makeudesta huolimatta miellyttävä kokonaisvaikutelma. Panimomestari Sysilä ei ollut tyytyväinen tähänkään ja aikoi jatkossa keskittyä vähemmän alkoholipitoisiin oluisiin. Kyllä tämä minusta toimii napakasti. Silti tuoreus ja raikkaus puuttuu, brittihumalat keräävät nahkeutta mukaan, vahva sitruspläjäys jäi tällä kierroksella uupumaan. Helsinki, Bruuveri, 29.5.2012.
Kallion Hauessa jenkkioluttapahtuma, hanassa Samuel Adamsin uutuus. Samea hedelmäinen olut, kevyt hedelmäinen maku ja humalaa hailakasti. Keväinen tapaus, mutta ei sykähdyttänyt. Keskustelin tullin juristin kanssa oluen nettikaupasta. Helsinki, Hilpeä Hauki, 29.5.2012.
Vain 2,7%, kuivaa humalamehua. Tuoreus puuttuu, mutta katkeroa on reippaasti. Hyvin nihkeää, ei millään tavalla miellyttävää. Tällaisia Pekka Puskan unelmaoluita rankalla humaloinnilla on tullut jo useita vastaan. Kiva idea, mutta kertakäyttöinen. Hupi alkaa olla jo väkinäistä. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.
Ehdin pikaisesti mukaan Pikkulinnun ympäri maata levittämään Bitter & Sour -tapahtumaan. Tarjolla olisi myös kilpailevan American Craft -tapahtuman AleSmith-herkkuja. Hämmentävä priorisointiongelma Perämerellä. Tanskalaisesta tarjolla baarin viimeinen pullo, joten helppo valinta. Todella sitruksinen, hieman pehmeämpää mandariinia, selvää samaa talon makua kuin panimon Pikkulinnulle tekemissä triple-monstereissa. 5,7% on hieman alakanttiin IPAlle, mutta kohtuullisen täyteläinen tämä on. Monia skandi-IPOja riivaava vihannesmaisuus loistaa aluksi poissaolollaan, mutta pieni nahkeus alkaa tökkimään pullon pohjan lähestyessä. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.
Perusbitter, 4,2%. Hieman erikoinen vaikeasti kuvattava sivumaku. Jotain hedelmää tai keksiä tai jotain. Ei epämiellyttävä, mutta omalaatuinen. Lopussa kohtuukatkerointi ja loppujen lopuksi viime aikojen parhaita riilejä Oulussa. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.
Luulin tätä pullon perusteella tummemmaksi olueksi, mutta tämä on vahva (5,3%) red ale, omistettu Belfastin katedraalialueelle. Maku hieman makea, hedelmäinen, ei juuri humalaa. Vaisuksi jää. Hieman nolo päätös reissun oluille, mutta tavallaan nivoo Dublinissa juotuna kaksi vierailukaupunkia yhteen. Toimii hedelmäisenä perusalena ihan hyvin. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.
Sameaa IPAa Coloradosta. Ihanteelliset 7%, valtava sitruspainotus, greippinen tuntuma, pullo-oluena Euroopassa iskee yllättävän tanakasti. Hakkaa erityisesti edellisen Butte Creekin 6-0. Raikkaus puuttuu, mutta substanssia on vakuuttavasti. Pullon parasta ennen -päiväys viittaa viime lokakuulle, joten siinäkin mielessä olut on hyvässä kunnossa. Tuoreena mitä ilmeisimmin mestariteostasoa. Baari hiljenee keski-illassa. Galwayn ketjuomistajat (tai missä nyt sittenkin sijainnevat) ovat laajentaneet rohkeasti, mutta asiakasvilkkaus näyttää kyseenalaiselta. Ehkä ARPU on kuitenkin korkea laatuolutpaikoissa. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.
Luomu-IPAa Pohjois-Kalifornian Ukiahista, 6,4%. Varsin sameaa, ei tunnu tuoreelta, hedelmää nahkeasti, reipas katkero jälkimaussa. Korkeintaan keskitason tavaraa kalifornialaisittain, ei edullisesti erottavia piirteitä. Selvästi jää pettymykseksi. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.
Brew Dockissa caskissa vain jo kokeiltu Spelt Saison, joten tsekkasin savualen, jota en torstaina hanarivistöstä havainnut. Savua ei heti havaittavissa, mutta se nousee suutuntumassa esiin. Mausteinen pippurinen tapaus, mutta muuten ohut, mallasrunko ei kanna ja loppuveto jää tyhjäksi. Hyvä tunnelma baarissa, futiksen EM-kisojen ennakointi leimaa jo paljon keskustelua. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.
Suffolk Streetin O'Neill's oli suosikkibaarejani jo ensimmäisellä Dublin-vierailulla 1995. Silloin pelkkä stout-paikka, nytkin tarjolla Beamishiä, joka on jäänyt sittemmin pahasti Guinnessin jalkoihin. Baari on transformoitunut laajan tarjonnan baariksi. Noin 30 hanaa, mutta ei paljoa mielenkiintoista. Valikoin nyt Dinglen lagerin, joka Against the Grainissa oli päässyt viikkoa aiemmin loppumaan. Virheetöntä kamaa, mutta ei tästä mitään craft-twistiä löydy. Todella mautonta, vähän mallasta ja humalaa. Ehkä hieman hedelmäisempi kuin useimmat teolliset tuotteet. Tarjolla olisi hanassa Franciscan Wellin kölschiä Blarney Blonde ja Eight Degreesin Sunburnt-rediä, mutta odotukset niin alhaalla niiden suhteen, että suuntaan muualle. Televisiossa Irlanti ottaa yhteen ex-supertähti Safet Susicin valmentaman Bosnia-Herzegovinan kanssa, ei maaleja ensi jaksolla. Dublin, O'Neill's (Suffolk St), 26.5.2012.
Nyt tarjolla Bull&Castlen talon olutta, kevyt ale, 3,9%. Ei paljoa kertomista, hedelmäisyyttä, mutta myös jotain häiritsevää pistävyyttä. Ehkä tulee humalasta, mutta ei toimi toivotulla tavalla. Dublin, Bull & Castle, 26.5.2012.
