Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 31. heinäkuuta 2008
Windischeschenbach Kommunbrauer Zoigl #1
Aito zoigl on ollut suhteellisen vaikeasti olutbongarien saavutettavissa, koska sitä oli aiemmin vain viikonloppuisin tarjolla ennaltainformoimattomissa paikoissa. Tilanne on nyt parantunut, kun Windischeschenbachin kunnallispanimon tuotetta on säännöllisesti tarjolla kolmessa eri paikassa. Siksi uskaltauduin paikalle torstaina, koska viikonloppuvierailu ei nyt sopinut agendaan. Yksi jatkuvan tarjonnan paikoista on kylän ykköshotelli, johon kirjauduin kello 14, juuri kuin hotellin ravintola meni kiinni kahdeksi tunniksi. Ei ongelmaa, hotellivieraalle järjestyi juotavaa kellaria remontoivan korjausmiehen laskemana. Hetken mietittyäni tilasin zoiglia. Tämä tuli nyt hanassa ja puoli litraa maksoi puolitoista (1,50) euroa. Hieman sameaa, hyvin vähän vaahtoa, ei hiilihappoa, hedelmäinen, kuiva jälkimaku. Hyvin samanlaista kuin real ale parhaimmillaan. Hämmästyttävän herkullinen, tuntuu välittömästi yhdeltä parhaista koskaan juomistani oluista. Yksinään tyhjässä pimeässä ravintolassa nautittuna ympäristö ei ehkä ollut ihanteellinen, mutta nyt se ei haitannut vähääkään. Windischeschenbach, Hotel Oberpfälzer Hof, 24.7.2008.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti