Huvila Oulun Olutseura 20-vuotisjuhla-ale

Hedelmäinen raikas ale, erittäin mukavan voimakkaasti humaloitu. Kyseessä saattaa olla jokin Huvilan perusvalikoimasta (pale ale?) tai sitten aivan uusi resepti. Joka tapauksessa mallasrunkokin on hyvä, erittäin tuoretta ja nautinnollista. Loistavaa, että oululaista merkkipäivää on juhlistettu asianmukaisesti. St. Michael, 31.3.2009.

Niels Arden Oplev: Män som hatar kvinnor

Tanskalaisohjaajan tulkinta Stieg Larssonin debyyttiromaanista. Hyvin uskollinen romaanille, aineksia on karsittu, mikä on osittain hyväkin asia. Romaanin kehyskertomuksena oleva talousrikollisuuskuvio on edelleen mukana, mutta näppärän kevyesti integroituna. Leffan rytmi on kuitenkin turhan löysä, arkipäiväinen, lähes tv-tuotantotyylinen. Kun romaanin on lukenut, niin elokuvaa seuraa puolihuolimattoman hyväksyvästi. Jotain uutta olisi pitänyt saada elokuvaversioon, radikaalimpia muutoksia. Trilleriainekset ovat kovin alkeellisia. Miljööpuoli on onnistunut, Tukholma jää sivuun, mutta niin on romaanissakin. Kuvitteelliseen Hedestadiin sijoittuvat päätapahtumat on kuvattu Tukholman eteläpuolella Gnestassa, toimii hyvin. En viitsi romaanista tarkistaa, mutta yksi sijaintipaikka on ehkä romaanista poiketen sijoitettu Vilhelminaan, Östersundin pohjoispuolelle. Tunnen taajaman hyvin, joten tämä ratkaisu lämmitti mieltä. Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan toimivia, Lisbeth Salanderin roolissa Noomi Rapace on todella hyvä. Kokonaisuutena kuitenkin pettymys, virkamiesmäinen suoritus. Kunnon auteur tekisi Larssonin aineksista persoonallisen elokuvana itsenäisesti toimivan teoksen, tyyliin Hawksin Chandler-tulkinta The Big Sleep.

Teuvo Tulio: Unelma karjamajalla

Tulion varhaisteos vuodelta 1940 on vielä suhteellisen tavanomainen melodraama. Persoonallisia piirteitä lähinnä visuaalisella puolella. Alun seesteisistä luontokuvista leikataan salamannopeasti yhteen Tulion tavaramerkkiin, lähikuvaan hurjistuneena laukkaavasta hevosesta. Tarinan loppupuolen synkemmissä vaiheissa lapsenryöstön ja vankilakeikan kohdalla havaittavissa myös Tulion omaa otetta. Muuten maalaisdraama kulkee totuttuja latuja, dialogi on varsin kankeaa. Miss Eurooppa Sirkka Salonen todella hehkuva pikkupiikana. Tumma Kirsti Hurme vakuuttava Kirsti-nimisenä pahana tyttönä.

Inspector Morse, Death Is Now My Neighbour

Vuodelta 1997 kolmanneksi viimeinen episodi, jossa paljastuu Morsen etunimi, James Cookin laivan mukaan Endeavour. Muuten tuttuja aineksia, mutta sulavasti kokoon kasattuina. Yliopistojuonitteluja, klassista musiikkia, ristisanoja, modernien autojen halveksuntaa ja Lewisin kustantamaa real alen lipitystä. Morsea näyttää jakson lopussa onnistavan tämänkertaisen romanttisen kohteen kanssa. Saamelaiset mainitaan ja yliopiston johtoportaasta annetaan todella raadollinen kuva.

Harviestoun Ola Dubh (16 Year Old)

Nyt sitten Highland Parkin 16-vuotiaan viskin tynnyreissä kypsytetty Old Engine Oil, aiemmin myyntiin tuli 12-vuotias. Suhteellisen kuivalta maistuu, mutta ehkä johtuu vain kontrastista edelliseen ultramakeaan Dessertiin. Viskin maku tässä vieläkin heikompi kuin 12-vuotiaassa, monimuotoisuutta puuttuu muutenkin, ei edes nuoremman version humalointi esillä. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Huvila Dessert Stout

Paksua siirappimaista öljymäistä mustaa olutta Savonlinnasta. Olen aiemmin kokeillut tämän juoman bourbon-tynnyrikypsytettyä Pesäpuu-versiota, mutta en innostunut. Tämä perusmalli on vielä yksipuolisempi, hirvittävän makea. Makeus peittää alleen kaikki muut vivahteet, alkoholi mukaan lukien. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Englanti - Slovakia 4-0

Löysätempoinen harjoitusmatsi Wembleyltä. Englanti hallitsi aluksi selvästi ja Heskey teki 7. minuutilla hieman vahingolta näyttäneellä tavalla johtomaalin. Slovakia perin vaisu, vaikka sai muutaman tilanteen luotua ensi jakson lopulla. Englanti totutun sekava ja epäjärjestelmällinen. Toisella jaksolla Englannin peli parani, mutta Slovakia vajosi täydelliseen saamattomuuteen. Rooney teki kaksi ja Lampard yhden lisähäkin. Slovakian joukkueessa pelasi Ján Kozák, jonka samanniminen isä pelasi Tšekkoslovakian maajoukkueessa 70-80-luvuilla.

Wales - Suomi 0-2

Televisioselostajan ääni ei ollut aluksi synkassa, tuli ennen kuvaa, häiritsi ikävästi. Varovaista tunnustelua pitkään pelissä tylsästikin. Wales aktiivisempi, Bellamy piti Hyypiä pilkkanaan. Suomen peli näytti todella flegmaattiselta 43. minuutille asti. Litmasen tarkalla ulkosyrjäpystynostolla Johansson vapaaksi, joka lirutti maalivahdin mokaillessa tolpan kautta verkkoon. Toinenkin paikka vielä tuli, Litmanen vapautti vasemmalta Roman Eremenkon, joka keskitti luukulle vapaalle Forssellille. Ei tulosta kuitenkaan. Alexei Eremenko vaisuhko, ei Litmanenkaan ennen jakson loppua ihmeitä esittänyt. Nokian Keisari-oluen mainos kentällä.

Suomen peli parani paljon toisella jaksolla, paljon tilanteita varsinkin Forssellilla, mutta viimeistely aina vähän epäonnistui. Litmanen edelleen todella hyvä. Walesin peli puuroutui täysin. Yliajalla vielä Roman Eremenko syötti oikea-aikaisesti vaihtomies Kuqin läpi, vastoin kaikkia odotuksia Kuqi onnistui vetämään hallitusti takanurkkaan. Hyvä tulos ja mukava suoritus toisella jaksolla, mutta Wales oli todella heikko.

Belhaven Scottish Stout

Musta pehmeä hyvävaahtoinen teollisuusstout. Hieman makeampi kuin Guinness, nitro-olemustakin mukana, karamellisuus korostuu paahteisuuden kustannuksella. Humalaa ei jälkimaussa, karamellisuus painottuu siinäkin. Ei mikään miellyttävä olut, liian makea ja keinotekoisen oloinen. St. Michael, 28.3.2009.

Ted Post: Go Tell the Spartans

Suhteellisen tuntematon Vietnam-elokuva vuodelta 1978, keskittyy konfliktin alkuvaiheisiin amerikkalaisten kannalta, noin vuoteen 1964. Varsin rutiinikamaa, ei mikään ihme että jäänyt jotenkin paitsioon. Hieman Altmanin MASH-tyyliä, mutta ilman huumoria. Rankkaa väkivaltaa, sodan kaoottisuus ja absurdius tulevat hyvin esille siviiliuhrien kautta. Amerikkalaisten neuvonantajaroolin naurettavuus tulee hyvin esille. Alkupuoli suhteellisen tylsää fiilistelyä, eikä loppupuolen tasitelukohtaukset paljoa tunnelmaa elävöitä. Kevyttä vertailua toisen maailmansodan taisteluihin (Anzio, Bastogne), kuinka surkeaa toiminta Vietnamissa oli. Varsin illuusioton kokonaisnäkemys, mutta elokuvana vaatimaton. Elokuvan nimen viittaus antiikin Kreikan sotakuvioihin jäi minusta epäselväksi.

Huvila V12 Celebration Ale

Baarin juhlaolut hanassa, tummanruskea, hedelmäisen nahkea, tuoksussa hieman etikkaa, ei tunnu maussa. Jälkimaku parasta, kuiva, todella positiivisen humalainen. Ei maistu erityisen tuoreelta, synttäreistä on kai jo vähän aikaa. Helsinki, Kaisla, 26.3.2009.

Nøgne Ø Dugges Sahti

Pienen mediamylläkän nimellään aikaansaanut norjalais-ruotsalainen maustettu ale. Sahti-nimihän on suojattu EU:ssa ja juoma pitäisi olla perinteisellä määritellyllä menetelmällä tehty leivinhiivaa myöten. Sitä tämä ei ole, mutta varsin mielenkiintoinen juoma silti. Belgihiivalta vaikuttaa, mausteita, peräti 11%. Makeaa, ruismallas on havaittavissa, hunajaa, ehkä vehnääkin pehmentävänä elementtinä. Etiketissä on katajanmarjoja, mutta maussa ei kyllä niistä tuntumaa. Mukana myös jokin epäpuhtaudelta tuntuva ainesosa, epämiellyttävä astianpesuaineen tuoksu ja maku (lasissa jäämiä?). Alkoholi peittyy kokonaisuudessa lähes täysin. Helsinki, Kaisla, 26.3.2009.

BrewDog Cult Lager

Hedelmäinen kirkas skottipilsner, jotain juuresmaisuutta, humalat eivät hyökkää päälle. Aikamoinen pettymys, odotin paljon katkerampaa kokonaisuutta. Liian kylmä tarjoilu heikensi tämänkin oluen arvioitavuutta. Helsinki, Olutkellari Helsinki, 26.3.2009.

Stadin Mokka Stout

Kahvimainen, mutta ohuehko kuiva stout. Metallinen, liian kylmää, paljon täyteläisempää otetta odotin. Helsinki, Olutkellari Helsinki, 26.3.2009.

Huvila Villi Wäinö Onni

Savonlinnalainen baarin nimikko-olut. Suodattamaton, hieman hedelmäinen, saattaa olla lager tai ale, hyvin vähän hiilihappoa. Ei juuri humalaa, hieman kirpeyttä, ei siis katkeruutta. Ohuehko mallaspohja, kellerbiermäinen, mutta silti melko vaisu. Helsinki, Villi Wäinö, 26.3.2009.

Mikkeller Warrior Single Hop IPA

Belgian Proef-panimossa teetetty todella humalainen jenkkityylinen india pale ale. Hiivaa pullon pohjalla, muutenkin sameahko, 6,9%. Lähellä parhaita alan amerikkalaisia, mutta tykkään enemmän kirkkaammista ja hedelmäisemmistä ipoista. Vähän yksiulotteinen, johtuneeko sitten tarkoituksellisen kapeasta humalavalikoimasta. Kokonaisuutena kuitenkin erittäin nautittava. Helsinki, Hilpeä Hauki, 26.3.2009.

Flying Dog Old Scratch Amber Lager, hanaversio

Pidin tästä oluesta pullossa, mutta hanavariaatio on omituisen pliisu. Ei humalaa, mallasrunkokin ohut, perusmaku hedelmäisen nahkea. Liian kylmää, kuinkas muutenkaan. Oluthuone Leskinen, 25.3.2009.

Laitilan Kievari Mämmi

Mämmioluen hanaversiossa on tuoksussa ehkä jotain mämmiaromia, mutta maku kylmänä hyvin metallisen tyhjä. Tavanomainen nihkeä perusolut. Jos olisi ollut aikaa odottaa oluen lämpenemistä, ehkä jotain vivahteita olisi löytynyt. Nyt jäi hyvin ohueksi, kaikki eksoottiset mämmimahdollisuudet on täydellisesti hukattu. Aavistus kuivaa humalaa jälkimaussa, mutta oluen nimi on siis täysin harhaanjohtava. Helsinki, Pullman Bar, 24.3.2009.

Mikkeller Stone Alesmith Belgian-Style Triple Ale

Tanskalaisten ja sandiegolaisten ekstremistien yhteistyötuote, 8,7%. Lähes kirkkaankeltainen hedelmäinen tripel, hieman nihkeä suutuntuma. Kuitenkin suhteellisen tyylinmukainen, nyt lämpötila aavistuksen liian lämmin. Melko paksu viskositeetti, kokonaisuutena hieman vaisu. Tehty Stone-panimossa. Pehmeän mukava, mutta enemmän luonnetta olisi odottanut näiltä tekijöiltä. Helsinki, Pikkulintu, 24.3.2009.

Hair of the Dog Ruth

Oregonin Portlandin huippupanimosta todella hedelmäinen ale. Hieman samea, kullankeltainen, oikea lämpötila. Herkullinen, juuri tällaisesta makeudesta tykkään. Alkoholia vain 4,5 painoprosenttia. Pilsnerimallasta ja kokonaisia paikallisia humalia. Humaluus ei päällekäypää, mutta miellyttävän viipyilevää sekin. Äärimmäisen upea olut, hanassa ja ehkäpä vielä cask-versiona voisi olla superlatiivista. Helsinki, Pikkulintu, 24.3.2009.

Vakka-Suomen Pääsiäisolut

Todella suklainen maku, suhteellisen miellyttävä kuitenkin, suklaa jotenkin integroitunut mukavasti kokonaisuuteen, ei ällömakea. Liian kylmä tarjoilu, saattaisi olla lämpimämpänä huonompi. Helsinki, Pikkulintu, 24.3.2009.

Plevna Petolintu

Tamperelaispanimon erikoistuotos Puotilan lähiöbaarille. Samea, pureskeltavan humalainen lager. Tuoksussa ikävä kyllä ehkä jotain epäpuhtautta. Jälkimaku todella pitkään kestävä, tuntuu humalaisemmalta kuin esim. Huvilan HODA. Mahdolliset epäpuhtaudet eivät maussa tuntuneet, erinomainen tapaus suomalaisessa olutkulttuurissa, vaikka ei nyt aivan täysillä kolahtanutkaan. Helsinki, Pikkulintu, 24.3.2009.

Strubbe Keyte Dobbel-Tripel

Ei kovin intensiivinen suutuntuma, hedelmäinen vahva dubbel kai lähin tyylisuunta. Leipäistä mallasta, ei erityisemmin humalaa. Makeahko, yksiulotteinen, ei kovin innostava. Helsinki, One Pint Pub, 23.3.2009.

Struise Pannepøt 2007

Ruokailutauon jälkeen makea, vahva, tumma, siirappinen kymmenprosenttinen olut kulttipanimosta. Mausteinenkin, mutta ei korostetusti. Ehkä liian makea ja tahmea, asettunee jonnekin dubbelin ja quadrupelin välimaastoon. Kuivattu hedelmä ehkä miellyttävin osa-alue, mutta makeus heikentää nautintoa pahasti. Pieni maistiainen Nikulaisen Black Albertista tuntui huomattavasti miellyttävämmältä kuivemmassa savuisuudessaan. Helsinki, One Pint Pub, 23.3.2009.

Slaapmutske Bio-Tripel

Tämäkin ilmeisesti Proefin tekemä olut, jyväskyläläinen maan johtava bongari Hannu Nikulainen ei ollut tätä ennen kokeillut, joten jaoin pullon hänen kanssaan. Kuiva, mausteinen, 8%, samea, miellyttävä, hedelmäinen. Luomusysteemilläkin syntyy siis kunnon tripeliä. Helsinki, One Pint Pub, 23.3.2009.

De Graal Slock

Samea, karamellinen, ei humalaa. Monimuotoista hedelmäisyyttä, mausteitakin, mutta ei mene silti överiksi. Helsinki, One Pint Pub, 23.3.2009

De Leite Femme Fatale

Olutriippuvaisen belgiekspertti Kaarion suosituksesta hieman tuntemattomampi kokeilu. Samea tämäkin, hieman liian kylmää. Kuiva, hedelmäinen, nihkeä. Ohuehko, pienoinen pettymys, jälkimaussa kohtuudella humalaa. Helsinki, One Pint Pub, 23.3.2009.

Proef Ronsischen Tripel

Pääsin One Pint Pubin belgioluttapahtumaan viikon myöhässä, mutta tavaraa vielä hyvin jäljellä. Persoonallisessa baarissa olutlegendoja tungokseen asti tässäkin vaiheessa, omistaja Korhosen lisäksi ainakin Hannu Nikulainen ja Markku Kaario.

En tiennyt tätä Proefin panemaksi ostovaiheessa, olisi varmaan kannattanut jollain harvinaisemmalla aloittaa. Samea, varsin paksu tripeliksi. Belgihiiva kyllä esillä, mutta humalaisessa hedelmäisyydessään jotenkin IPA-tyylinenkin. Todella rankasti humaloitu voimakas jälkimaku. Ehkä panimon selviäminen vaikutti kokonaisvaikutelmaan, mutta suhteellisen yksiulotteinen ja tasapaksu kuitenkin yleisarviona. Helsinki, One Pint Pub, 23.3.2009.

Mallorca - Atlético Madrid 2-0

Bongasin ensi kerran Ahvenanmaan uhkapeli-imperiumi PAFin mainoksen Atléticon housuissa, melko huonosti erottui ainakin vierasasusta. Tätä on kai paremman puutteessa pidettävä merkittävänä tapauksena suomalaisessa jalkapallokulttuurissa. Itse peli melko rikkinäistä ja sekavaa. 24. minuutilla kotijoukkue meni johtoon paitsiolta näyttäneestä tilanteesta, Aduriz nosti yli Atléticon maalivahdin. Atlético sai otetta jakson lopussa, mutta ei tulosta. Hollantilainen ääliöpuolustaja Heitinga törmäili itsensä pelikyvyttömäksi ennen taukoa. Maxin ylärimavetoa lähemmäksi maalia Atlético ei päässyt toisella jaksollakaan. Vaihtomies Castro pääsi vielä lopussa läpi ja viimeisteli Mallorcan toisen.

Frank Capra: The Bitter Tea of General Yen

Merkillinen Hollywood-satu Kiinan sisällissodan liepeiltä, enemmän Sternbergin kuin Capran tyyliä. Nuorella ja kiihkeällä Barbara Stanwyckillä pahimmanlaatuinen Tukholma-syndrooma. Todella brutaalia ja rasistista väkivaltaa alkupuolella Shanghain kaduilla. Toimii tavallaan kohtuullisesti omassa maailmassaan, mutta ei tämä nykypäivän katsojaa taida enää puhutella.

Stallhagen Påsk 2009

Tummanruskea, maltaisen makea paksu olut. Täyteläisyys jatkuu jälkimaussakin, jossa myös hieman katkeroa. Ei erityisen paahteinen, enemmän suklaata kuin kahvia. Tämä on kuitenkin hyvin paljon sentyyppinen kuin pääsiäisoluen odottaisikin olevan, ilman muuta ahvenanmaalaisten parhaita tuotteita. Viimevuotista versiota pidin näköjään vetisempänä, mutta ehkä kuvittelin vain, tuskin resepti on paljoa muuttunut. Etiketistä on vuosiluku kadonnut, ehkä tätä ei sitten kannattaisi 2009:ksi kutsuakaan? Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.

Stuttgart - Hertha Berlin 2-0

Bundesligaa johtava (johtanut?) Hertha jätti taas kerran vaisun kuvan itsestään. Stuttgart hallitsi alkutapahtumia, mutta sitten ensi jakso lässähti heikkotempoiseksi virkamiespallotteluksi. Stuttgart ratkaisi ottelun toisen jakson alun kahdella maalilla, kun Herthan keskuspuolustus nukkui raskaasti. Ensin Gomez voitti pääpallon ja Cacau heitti pompun kautta takanurkkaan. Kolme minuuttia myöhemmin Khedira nousi muita metriä ylemmäs ja puski vapaasti alanurkkaan. Hertha ei saanut millään konetta käyntiin takaa-ajossa, tylsää peliä loppukin. Saksan kielen viimeisetkin alkeet on näköjään hukattu, selostaja äänsi Träsch-laitapakin äällä ja Wolfsburgin viimeinen kirjain ääntyi karmeana svetisisminä iiksi eikä kooksi.

Claude Chabrol: Les Cousins

Sympaattinen nouvelle vague -pläjäys maalaispojan seikkailuista Sorbonnen "paheellisissa" ympyröissä. Parasta kevyen jazzin tahdissa soljuvat Pariisin raikkaat katunäkymät, isoja Simcoja takseina. Tapahtumat keskittyvät ehkä liikaa kaupunkilaisserkun asuntoon, jossa humalahakuinen bilekohtaus muistuttaa hauskasti samoihin aikaan valmisteilla ollutta Fellinin La dolce vitaa. Loistavia näyttelijöitä, mutta osa hahmoista hieman ärsyttäviä ja vanhentuneitakin. Opiskelijaelämäkuviot tuntuvat hieman kliseisiltä. Tarinan pohjavire on Chabrolin myöhempien pääteosten tapaan suhteellisen synkkä ja varmaan aikalaiskatsojat jäivät hieman suu auki loppukohtauksessa.

Olvi Vaakuna

Vaakuna jätti takavuosikymmeninä mukavan muistikuvan itsestään. Kun tarjonta oli tasapäistä, pienikin positiivinen poikkeama normista oli tervetullut. Kun Vaakuna nyt retrotrendissä tekee paluun aivan erilaiseen ympäristöön, voi odottaa että ei paljoa hetkauta. Tuote tuntuu aika lailla samanlaiselta kuin silloin ennen. Kaunis kuparin väri ja täyteläinen (no jaa, tavallista täyteläisempi) maltainen suutuntuma. Humalaa ei paljoa ennen ollut eikä sitä ole nytkään. Jälkimaku on ohut ja hieman nihkeän esanssinen. Tölkkituotteena ei tunnu niin tuoreelta kuin aikoinaan pulloversiona. Tämä on täysin turha nostalgiaveto, Olvin olisi kannattanut tehdä aivan uusi erilainen voimakkaanmakuinen ajanhenkeen sopiva tuote, tyyliin Vakka-Suomen savuolut. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Michael Connelly: The Lincoln Lawyer

Connelly on tunnettu mittavasta Harry Bosch -poliisiromaanisarjasta, mutta hän on kirjoittanut rikosromaaneja myös sarjan ulkopuolelta. Tässä on nyt jonkinlainen uusi aluevaltaus, muutaman vuoden takainen laki/oikeudenkäyntiromaani hieman Scott Turowin tai John Grishamin tapaan. Connellyn tyyli on kuitenkin ennallaan, varsinkin yli romaanin puolivälin kestävät rikostutkimukset voisivat olla mistä tahansa Connellyn romaanista. Loppuosan täyttävät lajityypin konventioiden mukaisesti oikeudenkäyntikohtaukset. Connelly on loistava kirjoittaja ja teksti soljuu nytkin todella nautittavasti. Puolustusasianajaja Mickey Haller on hienosti rakennettu henkilöhahmo, yhtenevyyksiä Boschiin ja muihin Connellyn hahmoihin on, mutta silti myös riittävästi uusia persoonallisia ominaisuuksia. Toimeliaan lakimiehen toimisto on Lincoln Town Carin takapenkki, siitä kirjan nimi. Tarina toimii moitteettomasti, mutta hieman arveluttaa kerronta-aikajanassa olevat kuukausien tauot. Ei ne lukemista haittaa, mutta Connellyn parhaat kirjat yleensä tiivistyvät muutamaan päivään. Hieman automaattivaihteella ja cruise-controlilla homma lipuu eteenpäin, niin kuin Lincoln. Connellyn parhaat teokset muistuttavat enemmän Corvetten ajokokemusta.

Náchod Primátor Stout

Tämä uutuustšekki mainostaa olevansa stout ja ilmeisesti jopa onkin pintahiivaolut. Tässä pitäisi olla kauraa, savumaltaita ja brittihumalia. Kahvimaisempi ja vähemmän makea kuin tummat tšekkilagerit, en oikein savua löydä ja lyhyestä jälkimaustakin on vaikea kunnon humalia löytää. Stoutiksi varsin ohut. Kuitenkaan tämä ei maultaan sittenkään ole kovin eksoottinen, lähempänä tämä on vaikkapa muinaista paahteista kuivaa tummaa tšekki-Purkmistria kuin Guinnessiä. Kohtuumukava olut, mutta ehkä eniten sympatiasyistä, pitkästä aikaa tumma tšekkiolut, joka ei ole ällöttävän makea. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Steiger Tmavý

Slovakiasta tšekkityylinen hyvin makea tumma olut. Karamellisen epämiellyttävä suutuntuma, puistattavan imelä. Jälkimaussa on ripaus humalaa, mutta se ei kokonaisuutta pelasta. Makeutusaineena on käytety sakariinia. Kotiseudullaan näitä oluita pidetään naisten juomina, mutta tuskin kaikki naisetkaan tämmöisestä limuoluesta tykkäävät. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

St. Peter's Ruby Red Ale

Kirkas vähähiilihappoinen ale. Mallasta, pähkinää, toffeeta, raikkautta, tuoreutta. Yllättävän reipas pitkä humalainen jälkimaku. Tasapainoinen positiivinen yllätys, lähempänä brown alea kuin monesti mauttomiksi jäävät red alet. Viime aikoina jo hieman kyllästynyt erilaisiin kokeiluoluisiin, mukava tavata tyylipuhdas miellyttävä viimeistelty, mutta silti luonteikas tuote. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Haandbryggeriet Pale Ale

Drammenilaisen pienpanimon Dark Force on hyvä olut, mutta muut tuotteet eivät ole erityisemmin säväyttäneet. Tämä on samean punaruskea, paljon hiilihappoa. Tuoksu hieman etikkainen, on saattanut hieman päästä pilaantumaan. Maussa ei etikka tunnu, hedelmäinen perusmaku, suhteellisen ohut runko, jälkimaku on pihkaisen humalainen. Ei täysin tyydyttävä, jokin epäpuhtaus tai nihkeys tässä tökkii. Etiketissä lukee arvoituksellisesti stärköl, se ei taida olla mitään kieltä. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Riedenburger Gluten frei

Samealta vehnäoluelta näyttävä juoma. Epämiellyttävä vihannesmainen tuoksu, esanssinen nihkeä varsin kaamea maku. Tuoteselosteen mukaan keitoksessa hirssiä ja agavesiirappia. Ei erityisen makea, mutta jotain kaktusperäistä tequila-korrelaatiota tosiaan hieman havaittavissa. Tietenkään tämä ei ole olutta Reinheitsgebotin sääntöjen mukaan, etiketissä neste luokitellaankin alkoholijuomaksi. Kun maukasta gluteenitonta oluttakin, esim. Kukko Pils, on saatavissa, niin tämä on helppo kuitata turhaksi kuraksi. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Diamond Amber Paas

Belgiassa Proef-panimossa oluita valmistava suomalaisfirma on uudistanut pääsiäisoluttaan, tai ainakin nimennyt sen uudelleen. Olut näyttää samealta dubbelilta, vahvuus 6,5%, belgihiiva häilyväisesti maltaisessa maussa, melkoisen makea, luumua ja kuivattua hedelmää. Kokonaisuutena muiden Diamond-oluiden tapaan kevyt kompromissin oloinen tuote. Pääsiäisoluelta voisi odottaa enemmän mausteita, enemmän täyteläisyyttä. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

Teuvo Tulio: Olet mennyt minun vereeni

Otsikossa puhuteltu entiteetti tarkoittaa alkoholia. Kun Teuvo Tulio tarttuu alkoholismiin, voisi kuvitella syntyvän jälkeä, joka raitistaa paatuneimmankin dokaajan. Ikävä kyllä tämä 1956 valmistunut draama oli jo ylikypsä, Tulion ote oli irronnut ja tulos on väkinäistä. Avaus on tyylikäs, pöytäasetelmassa kynttilä, ruusu, savuava tupakka ja drinkkilasi, johon humalahoureinen Regina Linnanheimo tarrautuu. Takautumassa käydään läpi tämänkertaisen tarinan alkuvaiheet, joissa on tuttuja aineksia. Abortti, lapsen heitteillejättö, rattijuoppous, kuolemantuottamus, vankilareissu ja kaiken takana periytyvä alkoholismi. Alkupuolella mielenkiintoisia tunnelmakuvia vaatetusteollisuudesta, mm. alastomia naisia suihkussa. Tarinan yllä leijuu todella vaivaannuttava Reginan sisäinen monologi, joka ei toimi millään tavalla. Lopun lopullinen vajoaminen katuojaan on aivan liian hidasta, katsoja pitkästyy pahan kerran. Elokuva on muutenkin luvattoman löysä Tulion parhaisiin verrattuna.

St. Peter's Golden Ale

Muutaman vuoden tauon jälkeen taas tarjolla Suomessa. Nimestä huolimatta oluen värissä on hieman punertavaakin. Pehmeähkö pyöreän liukas hedelmäinen ale, viljaista lagermaisuuttakin perverssisti, kohtuuhumalainen jälkimaku. Keskitien englantilainen ale pienellä särmällä, ei innosta jos ei varsinaisesti masennakaan. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Schmucker Bio-Pils Naturtrüb

Luomupils Etelä-Hessenistä. Ei näytä erityisen suodattamattomalta, mutta mukavan viljaisan täyteläinen, hieman oudosti tuntuu hedelmäiseltäkin. Ei paljon, mutta tavallista enemmän humalaa jälkimaussa. Miksi juuri tämä tuote on tuotu Saksan sadoista pilseistä? Tietysti mieluummin tämä kuin jokin suuremman panimon vielä enemmän valtavirran tuote. Ehkä nimi on huvittanut jotain englanninkielen taitoista tavaranhankkijaa. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

Jonny Ambrius: Bosse Larsson

Yksi ensimmäisiä jalkapallo-otteluita, jonka muistan selvästi nähneeni on Meksikon MM-kisojen avauskierroksen peli Italia-Ruotsi, 3.6.1970 Tolucassa. Italia voitti tyypillisesti 1-0 jäädytettyään tehokkaasti ruotsalaisten pelin. Muistan kuitenkin isohkon vaalean ruotsalaisen hyökkäävän keskikenttäpelaajan, joka laukoi pari kertaa tulisesti kohti Italian maalia: Bo Larsson. Neljä vuotta myöhemmin Länsi-Saksan MM-kisoista muistikuvat ovat selvempiä. Larsson aloitti liberona Bulgariaa vastaan, mutta pelasi loput pelit keskikentällä, kuitenkin puolustavammassa roolissa kuin Meksikossa. Monipuolinen pelaaja hieman Johan Neeskensin tapaan, ei ehkä niin taitava, mutta hallitsi täydellisesti Ruotsin pelisysteemiä. Avainpelissä Länsi-Saksaa vastaan jatkosarjassa Larsson loukkaantui puolen tunnin kohdalla, kun Ruotsi johti 1-0. Ruotsi hävisi. Larsson pelasi vielä 1978 34-vuotiaana Argentiinassa kaikki Ruotsin pelit, mutta se joukkue oli kehno. Näin Larssonin joukkueen Malmö FF:n Euroopan Cupin finaalissa 1979, mutta Larsson oli ehtinyt loukkaantua neljännesfinaalissa maaliskuussa 1979 Wisla Krakowia vastaan. Ura päättyi käytännössä siihen. Larsson on jälkeenpäin jäänyt aikalaistensa Ove Kindvallin, Ronnie Hellströmin, Ralf Edströmin ja jopa Roland Sandbergin varjoon, mutta kokonaisuraltaan saattaa olla heistä vahvin, ehkä Kindvallia lukuunottamatta.

Joulukuussa huomasin Tukholmassa kirjakaupan alennuslaarissa tämän tuoreen (2007) Bosse-kirjan, varustettuna vieläpä Larssonin signeerauksella. Ikävä kyllä Larsson olisi ansainnut paljon paremman opuksen, tämä on kovin alkeellista työtä. Lapsuudesta ja nuoruudesta Malmön työläiskortteleissa ei irtoa juuri mitään, keskitytään pelkästään peliuraan ja niissäkin käytännössä lähes kokonaan Malmö FF:n peleihin. Upea ura maajoukkueessa kuitataan lyhyillä maininnoilla, vaikka jo pelkästään tarunhohtoisista MM-turnauksista 1970-1974-1978 saisi aikaan vaikka kolme tiiliskiveä. Ammattilaisura Stuttgartissa 1966-1969 kuitataan sekin harmittavan nopeasti, vaikka vaihe oli todella merkittävä, Larsson jopa valittiin viimeisellä kaudellaan Bundesligan parhaaksi pelaajaksi. Paluuseen Malmöön 1969 oli kuulemma syynä vaimon sopeutumisvaikeudet. Jotain (minulle) uusia tiedonmurusia irtoaa, esim. ratkaisevassa hävityssä MM-karsintaottelussa 1965 Råsundalla Länsi-Saksaa vastaan Larsson ei pelannut, vaikka oli Ruotsin ykköshyökkääjä silloin. Larssonin legendaarinen monipuolisuus saa valotusta. Juniorina Larsson oli pakki, MFF:ssä out-and-out -hyökkääjä, Stuttgartissa menestyksekkäästi keskikentän keskelle, takaisin MFF:ssä taas hyökkääjä, maajoukkueessa silloin tällöin liberona. Bob Houghtonin valmentamassa ultranegatiivisessa MFF:ssä viimeiset vuodet rikkovana keskikenttäpelaajana, Houghtonin syntilistalle kuuluu siis tämänkin hienon pelaajan tuhoaminen.

Kirja on jaettu karusti vuosiluvuttain lyhyisiin lukuihin, esim. Stuttgartin syys-kevät-rytmisistä kausista ei saa mitään selvää. Karkeita virheitä, esim. Uwe Seeler sotkeutuu Gerd Mülleriin ja Kiovan Dynamon pelaajia Ambrius pitää venäläisinä. Jonkinlainen nurkkapatrioottisuus ja kauna ei-skånelaisia ruotsalaisia kohtaan tuntuu olevan Ambriusin kantavia motiiveja.

Teuvo Tulio: Levoton veri

Lääkäridraama vuodelta 1946 on Tulion avainteoksia. Elokuva käynnistyy komediallisesti, suhteellisen kankeasti, dialogi on jäykkää ja äänitys heikkoa. Katsoja luulee hetken ajan katselevansa normaalia elokuvaa. Sitten musiikki iskee kuin kohtalon ruoska ja Tulio lyö kertapotkaisulla kaasun pohjaan. Tulion helvetinkoneen käyttövoimana on yleensä synti, niin nytkin. Synnin palkka ei ole Tuliolla kuolema, se olisi aivan liian helppoa, syyllisyys jatkuu kauas kuoleman tuolle puolen, niin kauas kuin iänkaikkisuutta riittää. Avainsynti on tässä asteikon kevyemmältä puolelta, pelkkä turhamaisuus, mutta rangaistus on siitä huolimatta yhtä kova, sovitus ei mahdollista.

Lapsiin kohdistuvat pöyristyttävät onnettomuudet olivat Tulion käytössä olleesta keinovalikoimasta kaikkein järeintä kalustoa, mutta Tulio ei epäröi tarttua siihen. Sekaan heitetään rampautumista, mustasukkaisuutta, mielipuolisuuden pelkoa, eläinkokeita, puhdasta vihaa, kostoa, ultrasyntisiä baarien naisia, turmiollista viinaa, hedelmällisyyden menetystä, vaarallisia lääketieteellisiä operaatioita, brutaaleja veistoksia, villieläinten raatoja seinillä. Tulion huumorintajua väläyttää esimerkki, jossa pimeän pelko palkitaan sokeutumisella. Tulio repi yleensä hurjia visuaalisia tehoja maaseutumiljööstä, mutta tämä urbaani tarina ei kalpene silläkään alueella. Regina Linnanheimon kasvojen lähikuvat ovat huumaavia, laivan potkurin nostama kuohu tunnemyrskyn metaforana, paljasta pintaa ajankohtaan nähden hätkähdyttävästi Toini Vartiaisen rintoja myöten, hurjia leikkauksia sairaalan leikkaussalista uimarannalle. Ristikuvia, joissa muutaman kerran itse ristikin. Valoviikatteet niittävät laboratorion kattoikkunaa. Lopun autokaahailukohtaus on maailmanluokan tasoa. Chopinin musiikilla luodaan kepeän fatalistista pohjavirettä. Reginan mielipuolista naurua on vaikea uskoa, vaikka sen omin korvin kuulee. Elokuvan lopussa Regina muistuttaa jonkin verran Norman Batesin "äitiä" ulkonäöltäänkin, ehkä Hitchcock sattui näkemään tämän? Mikään täydellinen elokuva tämä ei ole, juoni on pelkkä tekosyy dramaattiselle hurjastelulle. Loppupuolella Tulio heruttaa tehoja hieman liian kauan peruskuviosta, uusi hillitön käänne olisi ehkä vielä tarvittu. Silti aivan ainutlaatuista matskua, tämmöistä ei ole missään muualla tehty ennen eikä jälkeen.

Inspector Morse, The Daughters of Cain

Jälleen yliopistomurha Oxfordissa, mukavia jokinäkymiä Thamesin varrelta. Morse kiskoo vähän väliä viskiä ja olutta, tällä kertaa real ale hyvässä kunnossa. Phyllis Logan viettelee koulupoikia ja Amanda Ryanin esittämä nuori vamppi pyörittää Morseakin. Juoni on vähän keinotekoinen, ei nouse parhaiden jaksojen joukkoon.

Peter M. Eronson & Jonas Sjöstrand: Sveriges Ölkrogar

Tuore opaskirja Ruotsin parhaista olutravintoloista, samaa sarjaa kuin äsken lukemani panimo-opas. Noin 50 baaria, joista Tukholmassa ja Göteborgissa reilusti yli puolet. Tämä on ollut tiedossa, Ruotsin suurkaupungit ovat maailmanluokan olutkaupunkeja, mutta pienemmissä taajamissa tarjonta on heikkoa. Tämähän pätee myös Suomeenkin. Pohjois-Ruotsin tyhjyys korostuu, pohjoisin laatubaari on Östersundissa, jos ei oteta huomioon Bishop's Arms -ketjua, jolla on toimipisteet Luulajassa ja Uumajassa. Kirjassa ei ole suuria yllätyksiä, valinnat tuntuvat varsin perustelluilta, ei merkittäviä poisjääntejä. Värikuvia paljon, perusinformaatio on mukana, mutta enemmän kriittistä otetta olisi toivonut. Tuntuu että kaikki valitut baarit kehutaan pystyyn. Kirjan luettavuus on melko puuduttavaa, luettelomaisuus painaa päälle. Hieman erikoisesti kirjoittajat peräänkuuluttavat jokaisen baarin kohdalla olutmaistelusessioiden järjestämismahdollisuuksia. Ruotsin lakien mukaan vahvaa (siis normaalia) olutta tarjoilevien baarien on tarjottava myös ruokaa, tähän liittyen husmanskost mainitaan melkein joka kuppilan kohdalla, lukijaa alkaa jo ottaa päähän. Joitakin poikkeuksia muuten on, tässäkin kirjassa esitelty Göteborgin Ölhallen 7:an ei erikoisluvalla ruokaan koske. Kirja on tuore, julkaistu tammikuussa 2009, mutta tähänkään ei ole ehtinyt Tukholman toinen Monks Cafe Sveavägenillä.

Jens Lapidus: Snabba cash

Uusi tekijä, lakimies, kirjoittaa rikollisista, nimennyt tyylin Stockholm noiriksi. Etulehdillä sitaatit James Ellroylta ja Dennis Lehanelta. Heidän tasolleen tämä ei kyllä nouse millään, vaikka selvää Ellroy-apinointia mukana. Jugoslaavi- ja latinoalamaailman kuvaus voi olla autenttista, mutta teksti ei rullaa tarpeeksi hyvin. Ehkä parasta on Stureplanin yökerhoissa juhlivan nuoren yläluokan kuvaus. Kolme rikollista päähenkilöä eivät ole kovin kiinnostavia, Tukholman miljöökuvaus ehkä kirjan parasta antia, tosin liikaa fiktiivisiä paikkoja. Lyhyitä vierailuja Pohjois-Ruotsin Robertsforsissa, Lontoossa, Birminghamissa ja Mansaarella. Liian paljon löysää tekstiä, kunnon editointi olisi parantanut lopputulosta huomattavasti. Lukukokemus todella raskas, kalenteriaikaa kului toista kuukautta 470 sivun läpikahlaamiseen. Perssonin ja Larssonin tasolle Lapiduksella on matkaa niin paljon, että tuskin koskaan saavuttaa samaa laatua jatkossakaan.

Kirjassa esiintyy termi finska rycket, suomalainen nykäisy. Tarkoittaa keskeytettyä yhdyntää, mielenkiintoista että toimenpidettä kutsutaan Ruotsissa suomalaiseksi.

Williams Harvest Sun

Skotlantilainen kevyt ale on hedelmäinen kullankeltainen olut. Aivan liian löysäksi tämä on asemoitu, vehnälläkin vielä pyöristetty särmiä. Maltaisuus on näin miedossa (3,9%) oluessa ihailtavan täyttä, mutta humalaa on jälkipotkussa aivan liian vähän. Hinta (4,80€) on aivan posketon vastineeseen verrattuna. USA:sta löytyisi paljon luonteikkaampia pullo-oluita tässä tyylisuunnassa. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Steiger Svetlý 11%

Slovakialainen uutuusmaahantuonti vaikuttaa light-tšekkioluelta. Diasetyyli hieman lehahtaa mukaan voimaisuutena, mutta paljon kevyemmin kuin monissa tšekeissä. Liukkaan maltainen keskitäyteläinen perusmaku on suhteellisen miellyttävä, mutta jälkimaussa odottaisi enemmän humalaa. Sekin on hillittyä parhaisiin tšekkeihin verrattuna. Mielenkiintoinen vahvuus, ymmärtääkseni Slovakiassakin harrastetaan Tšekinmaan tapaan lähinnä kantavierrevahvuuksia 10% ja 12%, tämä 11% on jokin vientiversio ja alkoholipitoisuus siis 4,5%. Ihan kiva, mutta ei enempää. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Hertha Berlin - Bayer Leverkusen 1-0

Bundesligaa selvästi johtava Hertha ei kyllä esittänyt mitään vakuuttavaa Leverkusenia vastaan, joka sekin oli oudon flegmaattinen. Voroninin ratkaisumaali toisen jakson alussa puhdasta tuuria. Tasaista mitäänsanomatonta vääntöä. Leverkusenissa EM-tähti 1996 Miroslav Kadlecin poika Michal ottelun parhaimmistoa.

Louis Malle: Les Amants

Uuden aallon hangaround-jäsen Louis Malle tyylittelee joutilaiden ihmisten ihmissuhdekiemuroilla. Suhteellisen raikasta, mutta tyhjänpäiväistä matskua. Paras fiilis tien päällä 50-luvun Jaguarien ja Citroënien parissa, pikkukylän Renault-korjaamosta ei löydy myötätuntoa Jeanne Moreaun hajonneelle Peugeot'lle. Jonkinlaista suomifilmi-tyyppistä tunnelmointia virtaavien vesien ja valoisten kesäöiden liepeillä. Kokonaisuutena kuitenkin tylsä ja vanhentunutkin elokuva.

Oppigårds Easter Ale

Pääsiäisolutkauden potkaisee käyntiin uusi tuttavuus Taalainmaalta. Mahonginruskea kirkas väri, makea, suhteellisen ohut, kevyen hedelmäinen, jälkimaku on katkera, mutta kuitenkin makeahko sekin. Jotenkin tuntuu aluksi, että humalilta on leikattu luontoa pois. Odoteltaessa humalat, varmaankin amerikkalaisia, jatkavat kyllä nielussa sitkeästi elämäänsä. Ei tämä huono ole, oikeastaan makealla tavalla tasapainoinenkin, brown ale -tyyppinen, mutta pääsiäisoluelta odottaisi hieman tanakampaa otetta, tämä muistuttaa liikaa tanskalaisia suurpanimopääsiäistuotteita. Vahvuus 5,3%, sekin voisi olla pari prosenttia enemmän. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

Zack Snyder: Watchmen

Nyt tärähti oikeastaan ensimmäisen kerran toimiva sarjakuvafilmatisointi. Satun tuntemaan Alan Mooren haltioittavan alkuperäisteoksen kohtuullisen hyvin ja tämä tulkinta oli nautittava. Homma toimii nimenomaan elokuvallisilla keinoilla eikä sarjakuvan matkimisella. Laajaa tarinaa on supistettu, mutta hallitusti. Saattaa olla, että sarjakuvaa tuntematon on melko ymmällä monikerroksisessa ja aikatasoja vaihtelevassa kerronnassa. Tarinahan on jo sinällään upea, toisen maailmansodan jälkeinen USA:n historia projisoidaan moniulotteiseen fantasia/supersankari/scifi-perinteeseen. Nixonin rooli menee farssin puolelle, mutta Kissinger-tulkinta on hyytävä. Dr. Strangelove -vaikutteet selvempia kuin sarjakuvassa. Hahmot ovat suhteellisen yksiulotteisia, mutta eivät kuitenkaan pahvisia. Huumori on ujutettu taitavasti osaksi muuta kokonaisuutta. Epärealistiset väkivalta/toiminta-ainekset eivät ole minun makuun, mutta eivät ne tässä liikaa häiritse. Ruotsalainen Malin Akerman naispääroolissa on herkullinen. Musiikki oivaltavaa, Dylanin The Times They Are A'Changin' käynnistää homman, välillä on niin Nenaa, Hendrixiä, Leonard Cohenia kuin Simon & Garfunkeliakin ja lopputekstien päälle jyrähtää raskas rock-versio Dylanin Desolation Row'sta. Loistavaa New York -kuvastoa.

Liverpool - Real Madrid 4-0

Kotonaan 0-1 hävinnyt Real Madrid oli pelkkä vastaantulija Anfieldillä, todella vakuuttava näytös Liverpoolilta. Fernando Torres varsinkin unelmavireessä, selvästi maailman ykkössentteri tällä hetkellä. Liverpool loi maalipaikkoja alusta asti, vain Casillasin huipputorjunnat pitivät Madridia hengissä. Molemmat Liverpoolin ensi jakson maaleista silti jonkinasteisia tuomarivirheitä, kyseenalaisia ainakin. Torres näytti rikkovan Pepeä ennen kuin teki avausmaalin. Heinzen käsivirheeksi laatikossa tuomittu tilanne olisi voitu tulkita olkapääksikin, mutta tuomitun pilkun kuittasi Gerrard varmasti verkkoon. Realin hyökkäyspäässä Raul, Robben ja Higuain todella kevyttä tavaraa, vain Wesley Sneijder pysyi vastustajan tasolla. Toisen jakson alussa armonlaukaus, Babelin tarkka keskitys, Gerrard niittasi häkkiin. En ymmärrä miksi Real ei peluuttanut Rafeal van der Vaartia, tuli kentälle vasta homman ratkettua. Loppupeli pakollisia kuvioita. Lopussa viimeisen maalin teki vielä Andrea Dossena, joka ilmeisesti ei ole sukua 80-luvun tähdelle Giuseppe Dossenalle.

Inspector Morse, The Way Through the Woods

Lähes kolmen vuoden tauon jälkeen 1995 valmistunut spesiaalijakso rullaa nautittavasti, suhteellisen nopearytminen ja varmaotteinen työ, kaikki oleelliset ainekset kasassa. Morse iskee silmänsä heti avauksessa hehkeään kirjakauppiaspunapäähän puutarhakonsertissa. Huonostihan siinä taas käy. Sivistymätön esimies sotkee Beirutin ja Bayreuthin. Blenheimin linnan liepeillä liikutaan, taas naispatologi kuvioissa. Upeassa pubissa Woodstockissa (olisiko silti kuvattu Oxfordin keskustan Turf Tavernissa?) real ale on aavistuksen sameaa ja Lewis saa syyn niskoilleen kehnosta laadunvalvonnasta tilausvaiheessa, Morsellahan ei ole tapana maksaa oluestaan. Lewisin ja Morsen välit kiristyvät muutenkin tavallista enemmän, tosin lopussa tilanne näyttää normalisoituvan. Loppukohtaus on muuten tavallista dramaattisempi, ehkä tyylirikkokin, ei millään tavalla uskottava.

Getafe - Málaga 1-2

Ilmeisesti ensimmäinen näkemäni Málagan ottelu, nousijajoukkue, joka on menestynyt hyvin La Ligassa, ja on pelannut hyökkäävää peliä. Tässä rikkinäisessä pelissä se ei kyllä vakuuttanut. Aluksi melko laiskaa tasaista vääntöä, paras tilanne Getafen hyökkääjä Uchen vähän yli mennyt saksipotku. Puolen tunnin kohdalla Málagan taitava portugalilainen laitapelaaja Duda heitti luukulle, josta toinen portugalilainen Eliseu sohi sisään. Sitten uskomaton välikohtaus, kun Uche meni vaihtamaan rikkinäisiä housujaan. Tuomari ei päästänyt miestä takaisin peliin, Getafen pelaajat lopettivat pelaamisen ja tuomari jakoi 3-4 keltaista, ottelussa tuli niitä yhteensä 14, punaisia 2. Jakson lisäajalla Dudan vapaapotku, Eliseu jatkoi maalille ja ranskalainen Baha lakaisi jo toisen maalin vieraille.

Tunnin kohdalla Uche hukkasi avopaikan. Kun Málagan Iban Cuadrado ajettiin ulos, seuranneen vapaapotkun kiskaisi Getafen romanialaispakki Cosmin Contra upeasti ylänurkkaan. Getafella lopussa tasoitusmahdollisuuksiakin, mutta Albinin vapaapotkuylärimaa lähemmäs ei päässyt. Málaga sai voiton varsin kevyellä esityksellä.

Everton - Middlesbrough 2-1

Nopeatempoista peliä aluksi Liverpoolissa, semifinaalipaikka näytti kiinnostavan molempia joukkueita. Boro taistelee liigapaikasta, mutta oli alussa aktiivisempi. Tilanne tasoittui, mutta jakson lopulla Boron romuluinen toppari Wheater puski Everton-veskarin kautta pallon maaliin. Everton käänsi pelin toisen jakson alussa, kaksi puskumaalia, ensin belgiafromies Marouane Fellaini, sitten Louis Saha, molemmissa Boro-koppari Brad Jones väärin sijoittuneena. Boro lamaantui, pelin taso heikkeni, lopussa pientä väkisinyritystä, mutta ei tulosta.

Arsenal - Burnley 3-0

En varmaan ole nähnyt Burnleyn peliä sitten 1970-luvun. Tämä perinteinen pikkukaupunkiseura voitti liigamestaruuden niinkin myöhään kuin 1960 ja oli vielä 70-luvulla pääsarjassa. Muistan hyvin Burnleyn senaikaiset tähtipelaajat, Englannin maajoukkueen pelintekijä Martin Dobson ja walesiläiset Brian Flynn (myöhemmin Leedsissä) ja Leighton James. Seuraavat vuosikymmenet ovatkin olleet hiljaisempia. Nykyinen joukkue näytti kovin aralta kaatosateessa Arsenalin käsittelyssä, FA Cupin viidennen kierroksen rästiottelu. Arsenal ei kauheasti rehkinyt, mutta Aršavin vapautti Carlos Velan 25. minuutilla, nätti nosto yli maalivahdin verkkoon. Toisen jakson alussa Eduardo häkitti volleysta vasurin kantapäällä. Song ja Eboue kikkailivat kolmannen, Burnley sai sentään ylähirsiosuman, kun kapteeni Caldwell pukkasi kulmasta.

The Graveyard Shift @ PSK Kaupunni

Olen jo pitkään halunnut nähdä tämän bändin, nyt lopulta aika ja paikka osuivat kohdalleen. Oululainen yhtye, joka esittää Tom Waitsin musiikkia. Akustisvoittoinen kokoonpano, rummut, pystybasso, kitara ja vaihdellen koskettimet/haitari/saksofoni. Välillä myös sähkökitara, mutta hyvin hillitysti jazz-tyyliin. Jazzin puolella sovituksetkin, ohjelmiston painopiste hitaammissa ja hiljaisemmissa kappaleissa, enemmän Waitsin 70-luvun henkeä kuin myöhempiä tyylejä. Ei tosin mitään trubaduurimeininkiä, saundia oli selvästi suunniteltu hartaasti. Tom Waitsin lauluääni tuntuu haastavalta esikuvalta, mutta Antti Tukio teki siitä helpon näköistä. Se varmaan vain näytti siltä, erittäin vakuuttava suoritus. Homma käynnistyi Ol' 55:lla, päättyi Time-kappaleeseen ja encorena Jersey Girl, jossa Tukion eläytyminen persoonallisempaa kuin aiemmin. Hyvin tyylikästä, mutta itse olisin tykännyt reippaammasta meiningistä, esim. upean melodian sisältävä Downtown Train hukkui muiden balladien joukkoon, se pitäisi saada rullaamaan rokkaavammin. Tyyliratkaisut heijastuivat yleisöönkin, joka kuunteli esitystä kuin kirkossa. Pieni baari, melkoinen tungos, mutta vain pari musiikkiin välinpitämättömästi suhtautuvaa humalaista. Intiimi tunnelma, mutta odotin siis energisempää rock-meininkiä. Baaritiski surkea vitsi, tilaaminen kesti ikuisuuksia vaikka asiakkaita silloin tiskillä vain muutama. Olutvalikoima vaatimaton, kuinkas muutenkaan.

Žatecký Lučan Export

Puhdasoppinen tšekkiolut, diasetyylin voi ja kermatoffee suorastaan syöksyvät nenään ja suutuntumaan. Mallasrunko voisi olla vahvempi, mutta jälkimaku on ryhdikäs. Oletettavasti Saaz-humala katkeroi hienosti lopputunnelmaa. Suodattamattomana hanaversiona tämä voisi olla huipputuote. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.

Bayern München - Hannover 96 5-1

Räntäsadetta Münchenissä. Kotijoukkueen kevyen painostuksen jälkeen yllättäen varttitunnin kohdalla kömpelö tšekki Stajner vei vieraat johtoon hienolla tarkalla takanurkkalaukauksella. Bayern käänsi ottelun kahdella Schweinsteigerin vapaapotkulla. Molemmat luukulle ja puskemalla häkkiin, van Buijten ja Klose. Altintop teki vielä kolmannen yksilösuorituksella. Ilman hyökkääjiä pelannut Hannover todella surkea puolustuksessa. Toinen jakso laiskaa pakkopelailua, Podolski ja Demichelis kävivät vielä puskemassa alueelta verkkoon. Forssell jolkotteli lopussa jonkin aikaa.

Coventry - Chelsea 0-2

Mukava nähdä pitkästä aikaa Coventry Cityn peliä, ei tosin enää Highfield Roadilla, Coventryssäkin uusi stadion. Tasoero oli kova tässä FA Cupin neljännesfinaalissa, hidasta tempoa, Coventryn liikkuvuus varsinkin syvyyssuunnassa todella laiskaa. Drogba oli terävänä, Coventryn linjassa jäykästi pelanneet puolustajat eivät voineet hänelle mitään. Röyhkeä riisto varttitunnin kohdalla ja hallittu tarkka veto vei Chelsean johtoon. Ratkaisu toisella jaksolla, nopean vastahyökkäyksen kärjessä raskas toppari Alex viimeisteli yhdellä kosketuksella. Ballack taas todella vaisu.

Jean-Pierre Melville: Deux hommes dans Manhattan

Jean-Pierre Melville saattaa olla koko elokuvahistorian kovin nimi, mutta tämä teos ei kummoinen ole. Melville peesaili tässä ajanhengessä 1959 nouvelle vaguen tyyliä, vaikka oli aivan erityyppinen perusluonteeltaan. Melville tapaili huippuotteita jo 50-luvulla, ainakin edellisessä Bob le flambeurissa, mutta varsinaisesti kaikki klikkasi vasta 1962 Le Doulos'ssa.

Parasta tässä on tietysti New Yorkin hengästynyt haltuunotto. Elokuva tapahtuu lähes kokonaan talvisen Manhattanin pimeillä kaduilla, tosin elokuvan nimestä huolimatta vieraillaan myös Brooklynissa. Martial Solalin jazz-tausta toimii erinomaisesti. Melvillen mestariteosten timantinkovaan viimeistelyyn tottuneelle tämän leffan löysä ote tulee järkytyksenä, juoni on pelkkä tekosyy. Alun YK-kuvissa vilahtavat Gromyko ja Mikojan, sekä lesboja että homoja tavataan virittelyvaiheessa. Melville heittää itse pääroolin Texas-kokoluokan mustilla silmänalusilla. Mukana Orson Welles -kunnianosoitus Mercury-teatterikohtauksessa. Melvillelle tyypillisesti vastarintaliikeyhteys esiintyy kuolevan diplomaatin tarinassa. Melville ei saa amerikkalaismiljööseen kunnon kontaktia, ulkokohtaiseksi trippailuksi homma jää.

Mel Gibson: The Passion of the Christ

Vastenmielinen Jeesus-elokuva. Verellä ja lihapalasilla mässäily viedään naurettavuuksiin asti. Merkillinen vihan ja väkivallan ylistysveisu, tästä on kristinuskon rakkauden sanoma kaukana. Heti leffan alussa kylmän sinisessä Getsemanen puutarhassa Jeesus tappaa viattoman käärmeen. Roomalaiset kuvataan suurimpina nilkkeinä, mutta ohjaajan väitetty juutalaisvastaisuus ei jää epäselväksi, tosin tässä liikutaan totutuilla kristillisillä linjoilla. Maskeeraajalla on ollut suurin taakka, mutta kai tietokonegrafiikkaakin mukana. Aramean ja latinan käyttö on teoksen paras idea, mutta se ei pitkälle kanna. Kuvattu Etelä-Italian Materassa, samoin kuin Pasolinin ylivertainen tulkinta.

Yukio Noda: Yakuza deka

Tämä on aiemmin tehty yakuza-juttu kuin toissapäivänä katsomani. Yle esitti leffat väärässä järjestyksessä ja en tarkistanut tilannetta muualta. Sinänsä asialla ei isompaa merkitystä. Samoja henkilöitä, sama tyylilaji, samana vuonna 1970 tämäkin tehty. Ehkä hieman hillitympi ja rakenteellisempi kuin jatko-osa. Hyvät värit kiinnittävät tässäkin huomiota, tapahtuu vielä selkeämmin betoniviidakossa. James Bond -vaikutteet selvemmin esillä, väkivalta on brutaalia ja huumori mautonta. Asahi-olut ja Fuji-tulivuori vilahtavat, lopun soramonttumelskeessä on Spede-tyylistä meininkiä. Vaatimaton elokuva.

Yukio Noda: Yakuza deka, Marifana mitsubai soshiki

Yakuza-leffa vuodelta 1970, käynnistyy camp-henkisenä huumoripläjäyksenä, muuttuu sitten hieman ryhdikkäämmäksi viihteelliseksi väkivaltajutuksi ja lopussa homma hajoaa pahasti tylsiin toimintakohtauksiin. Parasta ehkä alkupuolen kaupunkikohtaukset 60-luvun lopun meiningistä. Amerikkalaisia miehitysjoukkoja pannaan halvalla melkoisen hämmästyttävästi. Aineksia aivan liikaa, psykedeelisiä huumeita, uhkapeliä, undercover-poliiseja, tanssityttöjä, jazzklubeja, kaikki kirkkaissa väreissä. Löysähkö elokuva, Tarantino on varmaan diggaillut täysillä (tämän leffan tähti Sonny Chiba mukana Kill Billissä), mutta sehän ei takaa mitään.

Dark Star American Pale Ale, real ale

Kullankeltainen englantilaisolut. Yllättävän selvästi hedelmäisen makea, appelsiinia, amerikkalaiset Chinook- ja Centennial-humalat eivät hyökkää heti, mutta takapotku on rutikuivassa humaloinnissaan sitäkin nautinnollisempi. Alkoholipitoisuus 4,7% tuntuu varsin tasapainoiselta, maukkaus ja juotavuus on balanssissa, keksimäisyys puskee läpi appelsiinin ja humalan välistä. Pehmeys ei aivan huipussaan, saattaa ehkä hieman vielä kehittyäkin. Silti alkuvuoden parhaita realeja Oulussa, jos ei kaikkein paras. Tällainen englantilaisamerikkalainen hybridi on yksi nykyhetken nautittavimpia oluttyylejä. Oluthuone Leskinen, 3.3.2009.

Betis - Villarreal 2-2

Eloisaa peliä Sevillassa, ensi jaksolla pelinhallinta tasapäistä, mutta Villarreal terävämpi kärjessä. Santi Cazorla hiljensi kotiyleisön kahdesti terävillä laukauksilla 16. rajalta, verkko heilui 5. ja 35. minuuteilla. Ensimmäisessä maalissa hämmentynyt tunnelma, kun Urheilukanavan reserviselostaja ei aluksi reagoinut tapahtumaan mitenkään. Betisin Oliveira sai pallon vapaapotkusta poikkipuuhun, mutta Sergio Garcia onnistui lopulta kavennuksessa 42. minuuutilla. Toisella jaksolla sekavampia otteita, Villarrealin Rossin voimavasurivapari nyt ylärimaan, mutta Betis sai tasoituksen 57. minuutilla, useamman poikittaissyötön jälkeen Oliveira onnistui.