Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Eric Ambler: Dirty Story
Modernin vakoiluromaanin 1930-luvulla kehittänyt Ambler kirjoitti myöhempinä vuosinaan melkoisen kevyttä kamaa. Tämä 1967 ilmestynyt romaani käynnistyy Ateenasta komediallisesti ja siirtyy sitten Djiboutin kautta kuvitteelliseen Keski-Afrikan valtioon pienimuotoiseen sotaan. Sota vaikuttaisi olevan Keski-Afrikan tasavallan ja Kamerunin välinen rajaselkkaus. Tämä loppuosa on suoraviivaista palkkasoturitrillerityyliä, ei kovin kiinnostavaa. Päähenkilö on sama kuin aiemmassa The Light of Day -romaanissa, antisankari ei vakuuta tälläkään kertaa. Djiboutin kuvaus on ehkä mielenkiintoisin osa. Amblerin terävä kirjoitustyyli on entisellään, mutta se ei tällä kertaa riitä, kun sisältö ja hahmot ovat köykäisiä. Vanhassa jostain divarista löytyneessä pokkarissa omituinen kansi, en ymmärrä miten rehevä daami ja melonisiivu liittyvät kirjaan.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti