Luis Buñuel: Un Chien Andalou

Yli 20 vuoden tauon jälkeen nähtynä Buñuelin esikoislyhäri vuodelta 1928 innostaa edelleen. Ikonisia kuvia partaveitsen halkaisemasta silmästä ja kämmenen reiästä purkautuvista muurahaisista voisi analysoida loputtomiin. Nerokkain kohtaus ehkä naisen rinnoista innostuneen miesparan kohtalo, joutuu kiskomaan koko länsimaisen sivistyksen taakkaa, johon näyttää kuuluvan ainakin kaksi pianoa, kaksi pappia ja aasinruho. Terävät aikatasosiirtymät säväyttävät, vaikka niillä ei näytä olevan mitään loogista perustetta. Tunnetusti Dali oli mukana kirjoittamassa ja ideoimassa leffaa, mutta kyllä Buñuel pääasialliselta tekijältä tuntuu, miesten myöhemmät tuotannot tulevat tätä näkemystä. Sattumoisin pääosien näyttelijät tekivät molemmat itsemurhan myöhemmin. 1960 lisätty Wagnerin musiikki on ilmeisesti Buñuelin alkuperäinen valinta, mutta täysin saumattomasti se ei tunnu kuviin asettuvan.