Landisin ihmissusijuttu tuli 80-luvulla missattua, mutta ei menetys kovin pahalta nyt vaikuta. Varsin harvoin nähty Jenny Agutter on seksikäs ja kevyttä hupia löytyy, mutta aika kökkö kokonaisuus on. Landis ymmärsi musiikin päälle, tässä on Van Morrisonin Moondance, CCR:n Bad Moon Rising ja kolme versiota Blue Moonista. Alussa klassisen tuttu peruskohtaus, astut pubiin sisään Walesin vuorilla ja kaikki kääntyvät katsomaan. Kohtuullista klaustrofobiaa metroasemakohtauksessa, mutta kauhupuoli jää kyllä kovin hampaattomaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti