Sain tämän upean sohvapöytäkirjan lainaksi panimoinsinööri Ilkka Sysilältä, keneltä muultakaan. Sysilän bravuureihinhan kuuluu mm. Lentomestari-niminen olut. Kyseinen sotilasarvo on jo poistunut käytöstä, se vastasi aikoinaan maavoimien sotilasmestaria. Tunnetuin lentomestari on tietysti Ilmari Juutilainen, toisen maailmansodan globaalistikin ajatellen ehkä suurin ässä, joka on tässä historiateoksessa keskeisessä roolissa. Alaotsikkona Stenmanin teoksessa on "Lentolaivue 34 sodassa". Kyseinen laivue perustettiin jo 1934, mutta varsinaisesti alkoi tapahtua alkuvuodesta 1943, kun Stalingradin katastrofi realisoitui. Ahdinkoon ajautunut Saksa suostui myymään kanssasotijalleen state-of-art -kamaa, tarkkaan ottaen Messerschmitt Bf 109 G-sarjan hävittäjiä.
Tämä on ensisijaisesti kuvateos, mukana on upeaa mustavalkoista aineistoa jatkosodan legendaarisimmista lentäjistä, mekaanikoista ja heidän työkaluistaan. Kirjassa on yksityiskohtaisia tilastoja henkilöistä ja tapahtumista. Teksti on sotapäiväkirjatyyppistä raportointia, jota ryydittää muista lähteistä lainatut aikalaisten värikkäämmät muistelut. Koneiden noutoreissulta luutnantti Lauri Pekuri kirjaa hämmentyneenä helmikuussa 1943 Berliinissä näkemänsä Daavidin tähteä kantavat juutalaiset. Eniten äänessä ovat hilpeä Juutilainen ja laivueen vakaampi komentaja Eino Luukkanen. Molemmat kokevat kovia, mutta omalaatuisen kepeää kerronta on. Pommituslentäjien paineet ovat olleet omaa luokkaansa esimerkiksi brittiläisessä ja amerikkalaisessa alan aineistossa, mutta ehkä Suomessa hävittäjälentäjillä torjuntatoimissa oli erilainen asenne. Kuolema on läsnä koko ajan kuitenkin, joten ehkä kyseessä on luontainen tapa käsitellä äärimmäistä tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti