sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Sonnisaari Bisse Bellissima

Ehkä odotetuin Sonnisaaren tuotelanseerauksista uusi variaatio NEIPA-tyylistä. Ehdin kuulla, että nyt Tuotekujalla ei oltu säännösteltu kauran ja humalan kanssa. Citra, Azacca ja Ekuanot, yli 20g/l. 7,4% eli jo vähän yläkanttiin IPA-ideaalista. Ulkonäkö on nyt lopulta tyydyttämään fanaattisimmankin NEIPA-pervertikon intohimoja, todella sameaa ja rumaa. Huikean intensiivinen mehutuoksu, todella täyteläistä kuivaa sitrusta maussa ja tanakka täysperävaunu. Edellispäivän masentavan Saimaa-session jälkeen usko palautui suomalaiseen olutosaamiseen. Tässä on nyt kova haastaja Cool Headin ja Tujun NEIPA-contendereille, tämä tuntuu menevän omalla asteikollani eurooppalaiseenkin kärkikastiin, ehkä jopa globaalistikin ... Pöytäseurueeseen liittynyt Janne Keskisarja valoi hieman öljyä Perämeri-tasoisesti myrskyäville laineille toteamalla, ettei tämä aivan Tree Housen NEIPOjen taspainoisuutta tavoita. Täytyy kuitenkin muistaa, että mies on jonottanut Tree Housen tölkkejä tuntikausia Kanadasta puskevassa talviviimassa. Pöytäseurueen muiltakin jäseniltä irtosi superlatiiveja, joten onnistuneesta oluesta täytyy olla kyse. Juotava tietysti mahdollisimman tuoreena. Sori, 25.11.2018. 
Disclaimer: olen Sonnisaaren pienosakas.

Ei kommentteja: