torstai 11. huhtikuuta 2019

Milos Forman: Ragtime

Näin tämän E. L. Doctorowin romaanin elokuvatulkinnan ensi-iltakierroksella 1982. Ei vakuuttanut silloin, eikä tehnyt sitä nytkään. En ole romaania lukenut, mutta kyseessä on mitä ilmeisimmin eeppinen tarina 1910-luvun New Yorkista. Forman kotiutui menestyksekkäästi USA:han, mutta tämä teos jäi vaisuksi hänen tuotannossaan. Ongelma on Michael Wellerin käsikirjoituksessa ja tavanomainen romaanitulkinnoissa. Henkilöitä tuntuu alussa olevan liikaa ja sitten lopussa päädytään kovin yksinkertaistettuun ja pelkistettyyn ratkaisuun. Miroslav Ondricekin kuvaus ja Randy Newmanin musiikki ovat poikkeuksellisen korkeatasoisia ja näyttelijäkaartiin on saatu hämmentävä miehitys. 80-vuotiaan James Cagneyn suoritus tosipohjaisena poliisipäällikkönä Rheinlander Waldona (tapahtumien aikaan 32v) on kuuluisa, mutta mukana on myös hänen 1930-luvun partnerinsa Pat O'Brien. Norman Mailer esiintyy myös pikkuroolissa ja vilahtaapa lähes repliikittömässä roolissa Fran Drescher, samoin Samuel L. Jackson ja Jeff Daniels. Alussa on vaikuttavia dokumenttipätkiä, jotka nivoutuvat Formanin sepitteellisiin osiin saumattomasti. Pääosissa on heikompaa joukkoa, en koskaan ymmärtänyt miksi Elizabeth McGovern sai niin paljon rooleja 1980-luvulla. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe, mutta jää löysäksi puraisuksi. 

Ei kommentteja: