S. A. Cosby: Blacktop Wasteland

Loppiaisena huomasin Facebookin Dekkariryhmässä vinkin uudesta heist-romaanista. Tilasin sen Kindleen ja nyt se on sitten luettu. Cosby on ennestään täysin tuntematon suuruus, mutta kyseessä ei ole 46-vuotiaan Shawn Cosbyn esikoisteos, joskin ensimmäinen isolle kustantajalle. Romaani starttaa tiheästi laittomasta kilpa-ajosta ja kääntyy sitten luomaan henkilöitä maisemaan lähes arkirealistisesti. Ollaan Virginian eteläosissa maaseudulla 2012, päähenkilöt ovat vähävaraisia afrikkalaisamerikkalaisia. Rikollisuus ja väkivalta periytyvät sukupolvelta toiselle, pari tiheää takaumaa sijoittuu vuoteen 1991. Teksti rullaa hienosti ja tunnelma on ankeasta miljööstä huolimatta varovaisen toiveikas, mustaa huumoriakin löytyy. Sitten päähenkilö Beauregard "Bug" Montage ahdistetaan seinää vasten ja Cosby painaa kaasun pohjaan. Jalokiviryöstö toteutetaan kaikkien noir-sääntöjen mukaan ja se on todella tyylikäs suoritus. Ronnie "Rock and Roll" Sessions on keikan aivot ja Bug ajaa pakoautoa. Sitten kaikki tietysti menee pieleen ja toinen näyttävä ryöstö tapahtuu autiolla Appalakkien vuoristotiellä North Carolinan Ashevillen lähellä. Cosby kierrättää tuttua aineistoa, mutta tekee sen äärimmäisen taitavasti, perinnetietoisesti, mutta silti persoonallisesti. Aina vaikea loppuratkaisu on sekin varsin tyydyttävä. Joko Cosby on todella valmis mestari tai sitten asialla on ollut poikkeuksellisen pätevä kustannustoimittaja. Blacktop Wastelandissa ei ole mitään rönsyä, se on hiottu tiukkaan särmään ja kirjan lukeminen on puhdasta nautintoa. Tässä taitaa olla melkoinen benchmark 20-luvun rikoskirjallisuudelle, tästä ei ole helppoa pistää paremmaksi. Suora viittaus Kiss of Deathiin, epäsuorempia sitten moniin suuntiin, ehkä Elmore Leonard ja Daniel Woodrell ovat suurimpia vaikutteiden antajia.