Aki Kaurismäki: Kuolleet lehdet

 Aki Kaurismäki kertoi lopettavansa elokuvanteon edellisen teoksen Toivon tuolla puolen jälkeen, mutta pyörsi kuitenkin päätöksensä. Onneksi, koska nyt valmistunut Kuolleet lehdet on huomattavasti onnistuneempi, raikkaampi ja uudistunutkin. Pelkistetty tunnistettava lakoninen tyyli on ennallaan ja paljon muutakin vanhan toistoa tietysti on. Kaurismäen mukaan kyseessä on neljäs teos työläistrilogiaan (Varjoja paratiisissa, Ariel, Tulitikkutehtaan tyttö). Fokuksessa ovatkin todella pätkäduunarit. Helsingin miljöö baareineen on taas haltioittavasti haltuunotettu, omia Vallilan kulmianikin sivutaan. Musiikkia hyödynnetään paljon, entiseen malliin, mutta mukana on myös modernimpi Maustetytöt, joiden esitys tuntuukin hieman päälleliimatulta. Rytmi on varsinkin alussa ehkä aiempaakin hitaampaa. Alma Pöysti (Ansa) ja Jussi Vatanen (Holappa) ovat erinomaisia pääparina. Uutta on toiveikkuus ja elämänmyönteisyyskin, samanlaista optimismia ei ehkä ole esiintynyt. Uutta on myös alkoholismin avoin käsittely, se on itseasiassa koko leffan keskeinen teema. Ansan avulla Holappa näyttää pääsevän viinasta irti. Komiikkaakin on ehkä hieman enemmän kuin synkimmissä teoksissa. Holapan ja varsinkin Janne Hyytiäisen esittämän karaokekuningas Huotarin nimi on sivumennen sanoen melko kainuulainen.  Tuttujen leffaviittausten ohella merkittävän huomion saa Marko Tapion Arktinen hysteria. Kaurismäen tuotannon vastenmielisin piirre on ollut neuvostoromantiikka Leningrad Cowboys -leffoista Kafe Moskovan kautta aina Arvottomien Volgaan asti. Tässä uutuudessakin se näkyy tuotantoyhtiön nimessä Sputnik Oy. Mutta suurhyökkäys Ukrainaan näyttää lopulta aukaisseen Kaurismäenkin silmät Äiti Venäjän todellisiin kasvoihin. Uudessa elokuvassa kuullaan radiosta toistuvasti uutisselostusta Venäjän sotarikoksista Ukrainassa. Ei Kuolleet lehdet ole tuotannon paras tai edes mestariteos, mutta oikein ryhdikäs saavutus kuitenkin. Ehkäpä jatkoakin vielä nähdään.