Doug Liman: The Bourne Identity

Suhteellisen mukava viihdyttävä vakoilutoimintatrilleri. Väkivaltakohtaukset epämiellyttäviä, mutta nautittavasti vaihtuvat euromiljööt mielenkiintoisia. Vakoilujuoni on tarpeeksi mutkikas, mutta ei liian kryptinen. Franka Potenten naapurintyttöopiskelijakarisma vastustamatonta ja nöösipoika Matt Damonkin sopii rooliinsa kuin kyynärpää otsaluuhun. Kohderomaanin kirjoittaja Ludlum kai kuoli kuvausten aikana, kun leffa omistettu mm. hänen muistolle.

du Bocq Regal Christmas

Jo lähes vakituinen sesonkivieras Suomessa, Regal on tyypillinen tumma vahva maustettu belgiale. Vaahtoaa reippaasti. Mausteita todella riittää, tuoteselosteessa mainitaan 21 eri raaka-ainetta, Reinheitsgebot-friikin painajainen. Hallittu tasapaino on kuitenkin saavutettu, maku on suhteellisen hillitty. Toki minun makuun aivan liian makea, anis ja lakritsa päällimmäisinä. Jouluisten jälkiruokien seurana varmaan uppoaisi komeasti.

EM-karsinnat

EM-karsintojen riemastuttavin lopputulos oli Englannin täydellinen nöyryytys. Tykkäsin Englannin maajoukkueesta vielä MM-kisoissa 1970, joukkue oli silloin puolustava maailmanmestari (en tiennyt kunnolla silloin että mestaruus tuli törkeällä tuomarivirheellä) ja mukana oli Bobby Mooren kaltaisia todellisia huippupelaajia. Hämmästyin kovasti silloin, kun neljännesfinaalissa Länsi-Saksa osoittautui paremmaksi ja pelasi paljon hienompaa jalkapalloa. Tätä voi olla vaikea kuvitella 80-luvun tappavan tylsän saksalaispelin takia, mutta 70-luvun alussa Länsi-Saksalla oli vaikuttava joukkue. Vieraannuin nopeasti Englannin maajoukkueesta 70-luvun alussa, kun huomasin että parempaa peliä pelataan lähes joka puolella. Lisäksi ärsytti Suomessa (silloinkin) vallinnut englantilaisen jalkapallon ihannointi, mm. vakioveikkauksen kautta. Englannin karsiutuminen MM-kisoista 1974 ja 1978 lämmitti mieltä mukavasti. Englanti on ollut vaisu sen jälkeenkin, mutta nykyinen ryhmä täytyy olla lähellä pohjanoteerausta. Gerrardin ja Lampardin tapaiset "tähdet" ovat todella köykäisiä, niin taidoiltaan kuin asenteeltaan. Tässä lohkossa E Kroatia oli selvästi paras, sukupolven vaihdos alkaa olla tehty ja joukkue on ensi kesänä musta hevonen, selvästi ns. yllätysmestariehdokas. Venäjä ei ole vieläkään saanut kunnon joukkuetta kasaan, pääsi kisoihin vain koska Englanti oli vielä huonompi.

Muissa lohkoissa ei dramaattisempia yllätyksiä loppujen lopuksi syntynyt, vaikka välillä monetkin suurjoukkueet olivat vaikeuksissa. Lohko A:ssa Portugali oli ailahteleva ja surkeasti aloittanut Puola pääsi helpommin jatkoon. Serbia ei nytkään pystynyt hyödyntämään potentiaaliaan ja Belgia on vasta hidastamassa pitkää syöksykierrettään. Suomi yritti ikääntyvillä tähdillään viimeisen kerran, homma hyytyi maaleihin, 0-0:t ei riitä.

Lohko B:ssä Skotlanti oli todella vahva ja olisi ansainnut palkkioksi jatkoonpääsyn. Lohko oli liian kova, MM-finalistit Italia ja Ranska runnoivat rutiinisuorituksilla läpi. Ukraina oli vaisu MM-kisoissa ja alamäki jatkui, vanhaa Kiovan Dynamon loistoa on turha enää tältä suunnalta odottaa, valitettavasti. Viime kerran shokkimestari Kreikka meni kevyesti läpi, joukkue on edelleen täysin arvoituksellinen, mutta tuskin sama voittokulku toistuu. Turkilla on tosi hyvä materiaali ja pystyi nujertamaan uutta nousua ehkä tekevän Norjan. Entinen jalkapallosuurvalta Unkari tuntuu pudonneen lopullisesti pohjasakkaan, se on yllättävää kun suunnilleen samalla taustalla ja resursseilla Tshekki menestyy. Nytkin lopputurnauspaikka helposti lohkosta D, tosin vastus, lähinnä Slovakia, Irlanti ja Wales, ei ollut ykkösluokkaa. Samasta lohkosta Saksa normipelillä jatkoon, Saksa on nykyään vaikeasti ennakoitavissa, pelaaja-aines ei ole kummoinen, mutta taktinen osaaminen riittää aina pitkälle.

Lohkossa F Espanja ylivoimainen ja keskinkertainen Ruotsi taas läpi onnekkaasti helposta lohkosta, Tanska ei ole tällä hetkellä vedossa. Romania tekee uutta nousua, vakuuttava lohkovoitto ja valtavalla lahjakkuusmassalla operoiva Hollanti taas mukana. Bulgaria pisti hanttiin railakkaasti, mutta Slovenia oli paha pettymys.

Isäntämaat Sveitsi ja Itävalta eivät ole vahvoja, joten suosikit löytyvät tavanomaisesta joukosta: Italia, Espanja, Hollanti. Romania, Tshekki ja Kroatia vaikuttavat nyt iskukykyisiltä, mutta talven aikana asetelmat varmaan muuttuvat. Latvian tapaisia heittopusseja ei nyt päässyt mukaan.

Portugali v. Suomi

Lähellä lopputurnauspaikka on ollut ennenkin, mutta kun Puolan B-miehistö auttoi Belgradissa, niin nyt oli tosi lähellä. Ehkä Unkari-tasapeli 1997 omalla maalilla yliajalla oli kuitenkin pahempi, ainakin pettymys oli silloin rankempi. Nyt pisteitä menetettiin liian paljon heikkoja maita vastaan, joten tämä takaportti ei tuntunut enää kunnolla ansaitulta. Hodgson teki nyt periaatteessa kaiken oikein, ehkä Kolkan tilalle olisi voinut ottaa Väyrysen, mutta Väyrysellä ei alla oikeita pelejä. Litmasen olisin itsekin heittänyt aloitukseen, jaksoi vajaan tunnin, mutta maali olisi voinut syntyä alussakin. Litmanen pelasi liikaa taaksepäin, ei uskaltanut ottaa riskejä. Ehkä Eremenko olisi arvaamattomuudellaan voinut tuoda jotain uutta. Portugali oli tietysti parempi ja taitavampi, mutta varamiehisenä hyvin hermostunut ja Scolari tähtäsi yllättävän selvästi tasapeliin, puolustajat eivät nousseet ensimmäisen vartin jälkeen. Kunnon maalitilanteita ei syntynyt kummallekaan koko pelin aikana.

Hodgsonin viimeinen vaihto, Johansson vai Kuqi? Luultavasti olisin itsekin valinnut lähes aina säälittävän surkean Johanssonin, kuitenkin Ruotsin sarjassa on joskus tullut joku maali ja se on vastahyökkäyksissä nopea. Vastahyökkäystilanteita ei vaan tullut, koska Portugali ei uskaltanut hyökätä. Toisaalta Kuqi on niin avuton teknisesti, epäjalkapalloilija, ei mitään mahdollisuuksia Portugalin puolustajia vastaan. Forssellilla oli puolittainen paikka 88. minuutilla, satumaisella säkällä olisi voinut mennä sisään.

Muurinen sai maajoukkueen pelaamaan ajoittain hyvää hyökkäyspeliä ja hepulisarjan ryhmät teilattiin. Puolustus ja henkinen kantti petti sitten aina parempia joukkueita vastaan. Hodgson sai puolustuksen toimimaan, mutta henkinen kantti petti heikkoja joukkueita vastaan, hyökkäyspeli ei toiminut ollenkaan ensimmäisen Puola-pelin jälkeen. Miten tästä eteenpäin? Ei hyvältä näytä, kotimaiset valmentajavaihtoehdot tosi surkeita ja uusia pelaajalahjakkuuksia ei ole näkyvissä. Parit seuraavat arvokisat taitaa olla menetetty, ehkäpä Brasiliaan 2014?

Ridgeway Santa's Butt Winter Porter

Tummanruskea kevyesti vaahtova sesonkituote. Hillityn pehmeä kevyehkön maltainen miellyttävä maku, tasapainoisen keskitäyteläinen. Ei tämä erityisesti säväytä, mutta tavallaan tummempi laatuvastine saman panimon loistavalle Bad Elfille. St. Michael, 21.11.2007.

Pete Travis: Omagh

15.8.1998, yli 26 vuotta Derryn verisunnuntain jälkeen autopommi tappaa Omaghin pikkukaupungissa 29 ihmistä. Pohjois-Irlannin levottomuuksien tuhoisin terrori-isku. Pommin räjäytti Pohjois-Irlannin rauhanprosessin aikana IRA:sta irronnut Real IRA. Pommista tiesivät etukäteen jollakin tasolla Britannian armeija, tiedustelupalvelu MI5 ja turvallisuuspoliisi Special Branch, Pohjois-Irlannin poliisi Royal Ulster Constabulary ja Irlannin tasavallan poliisi Garda. Rauhanprosessin turvaamiseksi ym. syyllisiä ei estetty tai tuomittu.

Travisin elokuvan on tuottanut ja kirjoittanut Bloody Sundayn ohjaaja Paul Greengrass ja tyyli on hieman sama, mutta lopputulos ei ole yhtä hyvä. Tapahtumat on ehkä liian lähellä, yksityisen tuskan ja yleisemmän kuvion analyysi ei kunnolla onnistu. Elokuva käynnistyy tasavallan puolella pomminvalmistuspuuhilla, Omaghin arkea ennen rajähdystä kuvataan taidolla. Räjähdyksen jälkeinen sekasorto ja omaisten ahdinko menee kuitenkin hieman sosiaalipornon puolelle ja omaisten käynnistämässä selvittelyhankkeessa on populistinen vivahde.

Diamond Kerstbok

Belgijouluolut on kovasti vaahtoava keskiruskea, voimakkaan mausteinen, ainakin kanelia, ehkä inkivääriäkin, onneksi ei sentään kardemummaa. Makea, siirappinen, epämiellyttävä.

Paul Greengrass: Bloody Sunday

30.1.1972, brittiarmeija ampuu kuoliaaksi 14 aseetonta mielenosoittajaa Derryssä (Suomessa käytettiin kaupungista 1970-luvulla, vielä usein nykyäänkin, miehittäjien nimitystä Londonderry). Pohjois-Irlannin levottomuuksien ehkä merkittävin yksittäinen tapahtuma. Tapauksesta on vaikea tehdä viileän objektiivista elokuvaa, eikä Greengrass edes yritä. Leffa on kuvattu hyvin realistisesti amatöörinäyttelijöiden tuella, mutta minun makuun tunteisiin vedotaan liian avoimesti. Kaikki britit näyttävät olleen pelkkiä sikoja, joko heikkoja myötäilijöitä tai verenhimoisia sadisteja. IRA:n asemiehet vilahtelevat kuviossa, mutta niiden rooli ei tule selväksi. Mielenkiintoista on, että elokuvasta voi tulkita verilöylyn osasyylliseksi mielenosoituksen pääorganisaattorin, protestantista katolisten kansalaisoikeusaktivistiksi kääntyneen parlamentin jäsenen Ivan Cooperin. Se ei ehkä ollut elokuvan tekijöiden tarkoitus, mutta tällainen kuva välittyy. Napakymppiin osuu Cooperin yhteenveto, jonka mukaan tapahtuma oli IRA:n riemuvoitto. Ennen tätä IRA oli vaikeuksissa, mutta verisunnuntain jälkeen IRA:han virtasi laumoittain katolilaisia. Epäselväksi jää myös aseistettujen pohjoisirlantilaisten protestanttiryhmien rooli, leffassa esiintyy tällä puolella barrikadia vain brittisotilaita.

Greengrassin epookkirakennus on ihailtavaa, katolilaisnuorukaisen seinällä on Glasgow Celticin juliste ja elokuvateatterissa esitetään John Schlesingerin Sunday Bloody Sunday -leffaa (joka ei liity mitenkään Derryn tapahtumiin). Mielenosoittajat laulavat We Shall Overcomea. Käsivarakamerakuvaus ei välttämättä ole paras ratkaisu, välillä tuntuu siltä kuin seuraisi Black Hawk Down -tyyppistä jenkkiarmeijamarkkinointimateriaalia. Lopputekstien aikana soi U2:n Sunday Bloody Sunday, aivan liian helppo ja ilmeinen valinta minusta. Erittäin hieno leffa kuitenkin vaikeasta aiheesta.

Ridgeway Lump of Coal Dark Holiday Stout

Hiilimöykky on lähes musta, makean viljainen imperial stout (8%). Kevyesti lakritsainen, jälkimaku saisi olla voimakkaampi, mutta kokonaisuutena, hillityn maltainen huippujuhlajuoma.

Paulaner St. Thomas

Uunituore tuote Münchenistä, kullankeltainen hieman yllättävä olut. Jonkinlainen tyylihybridi, oktoberfestvahvuinen tai oikeastaan vahvempikin (6.8%) ja kuiva jälkimaku puraisee kuin pilsissä. Perusmaku on täyteläinen, pikemminkin hedelmäinen kuin maltainen. Jos tämä on edustava esimerkki uudesta baijerilaisesta tuotekehityksestä, niin hyvin menee. Tasapainoinen kokonaisuus. Pientä miinusta vehnäolutlasitarjoilusta. Oluthuone Leskinen, 20.11.2007.

Alfred Werker: Sealed Cargo

Saksalaisten juonitteluja Newfoundlandin rannikolla 1943. Tanskalainen kuunari toimii u-bootien tukialuksena. Melkoisen rutiininomainen RKO-seikkailu, mutta hyvin tehty, toiminnallisuus ihailtavaa. Valmistunut 1951, suhteellisen myöhään. Varsinkin mustavalkokuvaus onnistunut loistavasti, melkeinpä noir-tyyppinen tunnelma. Ohjaaja Werker on saksalaisnimestä huolimatta syntynyt South Dakotassa. Tämä on varmaankin Werkerin parhaita, yleensä jälki ei ollut kovin inspriroitunutta.

Ayinger Winter-Bock

Paksuvaahtoinen tummanruskea talvibock ei juuri poikkea tyyliltään tavanomaisista doppelbockeista. Maltainen tuhti makea täyteläisyys painottuu. Tyylilaji ei ole suuria suosikkejani. Mausteitahan ei saksalaisista Reinheitsgebot-juomista voi odottaa juhlakaudellakaan, mutta makua kyllä tuotteeseen on saatu rutkasti.

Samuel Adams Winter Lager

Toivoisin Alkon ottavan tarjontaan muitakin amerikkalaisia kausioluita kuin tämän Boston Beer Companyn tumman vehnäbockin. Ei tässä tosin muuta vikaa ole kuin tarjollaolo jo aiemminkin. Meripihkanvärinen maustettu olut on hillitty, maukas ja tasapainoinen. Mausteet todellakin vain mausteita, eivät nouse paljoa pintaan. Pähkinäisen maltainen olut on lähellä wiener-tyyppiä.

Donald Siegel: The Killers

Don Siegelin ns. uusintaversio Robert Siodmakin Hemingway-filmatisoinnista kulkee aivan omia polkujaan. Moniosainen takaumarakenne on mukana, mutta muuten tarina on aivan eri. Näkökulma on Lee Marvinin ja Clu Gulagerin bisnestyylisten palkkamurhaajien, jotka jäljittävät päämiestään (Ronald Reagan). John Cassavetesin esittämä passiivinen uhri ei ole nyrkkeilijä vaan kilpa-autoilija. Angie Dickinson hehkeimmillään. Äärimmäisen brutaali elokuva on lähes täydellinen, ei juuri tyhjäkäyntiä missään vaiheessa ja kaikki näyttelijät tekevät uransa huippusuoritukset. Reaganin kohdalla se ei ole paljon, mutta ei hän onnistu leffaa heikentämään. Marvin oli tiettävästi kaatokännissä kuuluisan loppukohtauksen kuvauksissa. Ei tätä Floridassa ole kuvattu, mutta sinne Marvin ja Gulager ovat menossa ja ainakin yhden illallisen Miamissa syövät. Vuoristotien ryöstökohtaus tuo mieleen Jean-Pierre Melvillen Le Deuxième soufflen. Kirkkaissa väreissä hehkuvaa elokuvaa on vaikea mieltää noiriksi, ehkä tämä 1964 valmistunut tv-tuotantona käynnistynyt teos on ensimmäisiä neonoireja.

Michael Bay: Bad Boys

Vastenmielinen ja huonosti tehty väkivaltakomedia. Musiikkivideomaisia kuvia Miamista. Ainoa syy, miksi tämä elokuva on kirjastossani, on Téa Leonin sääret, ne ovat todella hienot.

Åbro Julbock

Keskiruskea, makean maltainen, hieman epämiellyttävän sivumaun kautta leipämäinen. Huonomaineisen ruotsalaispanimon joulubock ei ole älyttömän makea, mutta keinotekoisen nihkeä tämä kuitenkin on.

Nokian Talviolut

En ole aiemmin erityisemmin tykännyt Nokian tummista kausioluista, usein ne ovat olleet liian palaneen paahteisia. Tämä tuntuu nyt kevyemmältä, maltainen keskitäyteläisyys on päällimmäinen aistimus. Mutta jälkimaku jää ohueksi ja muutenkin kokonaisvaikutelma on vaisuhko. Aiempia miellyttävämpi, mutta reseptiä on ehkä liikaa keveytetty, eikä tuotu mitään kiintoisaa tilalle.