Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 19. marraskuuta 2007
Donald Siegel: The Killers
Don Siegelin ns. uusintaversio Robert Siodmakin Hemingway-filmatisoinnista kulkee aivan omia polkujaan. Moniosainen takaumarakenne on mukana, mutta muuten tarina on aivan eri. Näkökulma on Lee Marvinin ja Clu Gulagerin bisnestyylisten palkkamurhaajien, jotka jäljittävät päämiestään (Ronald Reagan). John Cassavetesin esittämä passiivinen uhri ei ole nyrkkeilijä vaan kilpa-autoilija. Angie Dickinson hehkeimmillään. Äärimmäisen brutaali elokuva on lähes täydellinen, ei juuri tyhjäkäyntiä missään vaiheessa ja kaikki näyttelijät tekevät uransa huippusuoritukset. Reaganin kohdalla se ei ole paljon, mutta ei hän onnistu leffaa heikentämään. Marvin oli tiettävästi kaatokännissä kuuluisan loppukohtauksen kuvauksissa. Ei tätä Floridassa ole kuvattu, mutta sinne Marvin ja Gulager ovat menossa ja ainakin yhden illallisen Miamissa syövät. Vuoristotien ryöstökohtaus tuo mieleen Jean-Pierre Melvillen Le Deuxième soufflen. Kirkkaissa väreissä hehkuvaa elokuvaa on vaikea mieltää noiriksi, ehkä tämä 1964 valmistunut tv-tuotantona käynnistynyt teos on ensimmäisiä neonoireja.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti